Historia

Sixty files - Jyväskylän taiteilijaseuran historiaa

Jyväskylän Taiteilijaseura perustetaan (1945)

Jyväskylän Taiteilijaseura perustettiin syyskuun 25. päivä 1945. Seuralle oli selvä sosiaalinen tilaus, sillä sota - aika oli lamaannuttanut kulttuuritoiminnot lähes täysin. Seuran perustamishanke sai alkunsa Jyväskyläläisten sanomalehtimiesten, Reima Nousiaisen, allekirjoittaneen isoisän Antti Pänkäläisen sekä työväenteatterin johtajan, Nils Karlon, toimesta. Perustava kokous pidettiinkin edellä mainittuna päivämääränä Jyväskylän Työväenteatterin lämpiössä. Tähän historialliseen kokoukseen osallistui vain kolme kuvataiteilijaa; Urho Lehtinen, Helmer Selin ja Feliks Ojanen. Toisin kuin nykyään, alunperin Jyväskylän Taiteilijaseura topeliaaninen eli eri taiteenalojen yhteinen yhdistys, jossa kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteri olivat edustettuina; yhdistys toimi taidealojen harjoittajien yhdyssiteenä, taiteilijan ja taidetta harrastavan yleisön lähentäjänä.

Sodan jälkeisessä Jyväskylässä Taiteilijaseuran jäsenillat olivat merkittäviä tapahtumia kaikille taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille. Alkuvuosien ohjelmalliset jäsenillat pidettiin hotelli Jyväshovin peilisalissa, joihin osallistuivat myös paikalliset toimittajat kirjoittaen sitten palstoillaan asioista, tapahtumista ja päivän teemoista. Ohjelmaan kuuluin mm. luentoja, esitelmiä, tietokilpailuja ja tottahan toki, keskustelua.

Taiteilijaseura - nimellä on oma tarinansa. Alunperin perustettu järjestö oli oli luonteeltaan taideyhdistys, ei taiteilijoiden järjestö. Helmer Selin ja Kyösti Sorjonen ovat kertoneet nimen valinnan aiheuttaneen kiivastakin keskustelua. Esillä olleita nimiehdotuksia olivat mm. Keski - Suomen taideyhdistys, Jyväskylän taideseura tai Keski - Suomen taiteiden ystävien seura.
Taiteilijaseura - nimen käytölle on olemassa historiallinenkin perustelu, sillä valtakunnallinen alan yhdistys Suomen Taiteilijaseura oli myös alunperin eri taiteenalojen yhteinen. Suomen Taiteilijaseura perustettiin jo vuonna 1864.

Uusi yhdistys tarvitsi tietenkin oman symbolin, ja sen aikaansaamiseksi järjestettiin avoin aatteellinen kilpailu. Merkkiehdotuksia kertyi jättöpäivään - helmikuun 15. 1946 - huomattavan paljon. Aatekilpailussa ensimmäisen sijan vei kapteeni, Jyväskylän lyseon lehtori Väinö Olkkosen ehdotus Aallot ja Liekki. Hänen ehdotuksensa seuran merkiksi oli pelkistetty ja yksinkertainen; Jyväskylän vaakunasta oli lainattu aallokko - aihe kuvaamaan Päijännettä, ja nauhamaisten aaltojen vasempaan reunaan oli kuvattu ornamentin tapaan kolmilieskainen tuli. Vertauskuvallisesti siis taiteen henki Päijänteen rannoilla. "Seuran taiteilija", jonka oli määrä kehitellä merkkiaihetta Olkkosen ehdotuksen pohjalta, oli Urho Lehtinen, joka kehitteli Jyväskylän Taiteilijaseuran merkin Olkkosen ehdotuksen pohjalta, lisäten siihen atrain - aiheen. Johtokunta hyväksyi Tammikuussa 1947 Urho Lehtisen Väinö Olkkosen ehdotelman pohjalta laatiman merkkisuunnitelman.

Taiteilijaseuran toimintaa

Mestarin nuuskarasia (1945)

Kyösti Sorjosella kyti ajatus Jyväskylän taiteilijaseuran omasta, eri taiteenalojen yhteisestä, vuosittain jaettavasta palkinnosta, sillä asiaa lähdettiin ajamaan heti seuran perustamisen jälkeen vuosien 1945 - 1946 taitteessa ja se toteutui nopeasti. Perustettava kiertopalkinto sai nimekseen Mestarin nuuskarasia Jyväskyläläisen näytelmäkirjailija Robert Kiljanderin esikoisnäytelmän mukaan. Ko. rasian toteutuksen otti tehtäväkseen Hannes Autere. Aiheena oli eri taiteen alojen visualisointi; rasian pitkille sivuille on kuvattuna kirjallisuus ja kuvataide, päädyissä taas musiikki ja teatteri.

Rasiassa säilytetään pergamenttia, johon lisätään vuosittain palkinnon saaneiden mestareiden nimet. Vuosina 1946 - 1972 rasia oli yhteensä viidentoista eri taiteilijan hallussa, ensimmäisenä kuvataiteilijana sen sai haltuunsa Urho Lehtinen vuonna 1948.

Ensimmäiset Vuosinäyttelyt 1940 - luvulla

1945

Vuoden 2005 Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyllä Jyväskylän Taidemuseon Holvissa on juhlavuoden mukaiset, kuusikymmenvuotiaat perinteet; ensimmäinen Taiteilijaseuran ensimmäinen vuosinäyttely järjestettiin vain muutama kuukausi seuran perustamisen jälkeen 1945. Vuosinäyttelyn tarkoitusperä oli silloin sama kuin nytkin; koota kuvataiteen kenttää ja antaa esiintymismahdollisuus myös nuorille tuntemattomille yrittäjille. Alunperin suunnitteilla oli kaksi näyttelyä vuosittain - toinen keväällä ja toinen syksyllä, mutta sensijaan päädyttiin yhteen, kaikille avoimeen vuosikatselmukseen, jollaisena vuosinäyttely on säilynyt tähän päivään saakka. Tämä kun antaa harrastelijoille mahdollisuuden nähdä omat teoksensa rinnan ammattitaiteilijoitten töitten kanssa; vertailemalla he voisivat oppia arvioimaan omia saavutuksiaan. Ensimmäinen vuosinäyttely järjestettiin joulukuussa 1945 ja siihen osallistui kahdeksankymmentäkahdeksan tekijää kahdeksallakymmenelläviidellä teoksella. Jyryn - mm. Toivo Ojala sekä Urho Lehtinen - valittavaksi sai kukin hakija jättää neljä teosta. Yleisöä houkuteltiin paikalle kutsumalla näyttelyyn erikseen neljä taiteilijaa: Yrjö Saarinen, Hannes Autere, Yrjö Hakala ja Urho Lehtinen.

Avaijaisten jälkeen taiteilijat esittelivät teoksiaan kaikille halukkaille tiettyinä aikoina päivittäin - näin suurelle yleisölle annettiin mahdollisuus tutustua teoksiin "taiteilijan silmin". Tämä vaikutti luultavasti osaltaan myös myyntiin, sillä alkuaikojen vuosinäyttelyt olivat myyntimenestyksiä.

1946

Toinen vuosikatselmus järjestettiin joulukuussa 1946. Kiinostus vuosinäyttelyä kohtaan oli edellisvuodesta kasvanut. Jury, johon kuuluivat Urho Lehtinen, Toivo Ojala ja Matti Särkkä joutuivat karsimaan tarjotuista teoksista kolmasosan. Tälläkin kertaa korkeatasoisuuden varmistamiseksi ja yleisön kiinnostuksen lisäämiseksi mukaan oli kutsuttu kolme taiteilijaa, Yrjö Saarinen ja Lauri Santtu (1902-1986). Mukana oli myös kanadalainen Naomi Jackson neljällä Lappi - aiheisella maalauksella.Toinen vuosinäyttely sai myös valtakunnallista huomiota; kun Eino Palola sivusi Helsingin Sanomissa näyttelyä kirjoittaessaan Jyväskylässä järjestetystä teatteritapahtumasta. Arviointi päättyi toteamukseen, että keskisuomalaisissa nimissä oli ainesta, joka vastaisuudessa saattoi kehittyä huomattavastikkin!

1948

Vuoden 1948 Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä oli esillä lähes sata teosta. Näyttely sijoittui kevääseen valtakunnallisten teatteripäivien yhteyteen. Tällä kertaa kutsuttuna esiintyi keuruulaissyntyinen Onni Oja (s.1909). Seuran jäsen, Jyväskyläläinen Wäinö Kolkkala arvioi näyttelyä Turun Sanomien palstoilla "edustavaksi ja vahvaksi", mutta katselmus sai osakseen myös tuimaa kritiikkiä. Mm. Yrjö Saarisen maalauksen Alaston Kolkkala totesi "sopivan paremmin jonkun lihakauppiasponsarin seinälle, hahmo oli kuin elävältä nyljetty". Myös Helmer Selin sai maistaa kritiikin kirpaisevaa vitsaa: "Taiteilija etsii yhä omaa sisintään. Ei riitä räikeät värit, pitää myös tietää niiden asettaminen kankaalle. Toivottavasti hän saanee niistä selon, lahjakas kun on."

Teattiripäivien aikana Jyväskylän Taiteilijaseura lahjoitti Suomen Teatterijärjestöjen keskusliitolle Hannes Autereen maalauksen Tupanäyttämö, joka oli tarkoitettu luovutettavaksi vuodeksi kerrallaan ansioituneelle näyttelijälle; 1948 sen sai haltuunsa Eeva-Kaarina Volanen. Kun teos oli ollut jaettavan kymmenen kertaa, se oli suuniteltu siirrettäväksi Teatterimuseon kokoelmiin.

1949

Järjestyksessään neljäs vuosinäyttely pidettiin maaliskuussa 1949 järjestetyn Jyväskylän Taideviikon yhteydessä. Näyttely ripustettiin Teatteritalon yläaulaan, jossa oli näyttelyä silmälläpitäen tehty korjaus- ja parannustöitä. Näyttelyssä kävi Taideviikon aikana noin kaksituhatta henkeä. Erityisenä vetonaulana esillä oli seitsemän nykytaidetta edustavaa teosta taidekauppias Leonard Bäcksbackan kokoelmasta. Pikallisia taiteilijoita näyttelyyn osallistui kolmisenkymmentä. Valitettavasti vuoden 1949 näyttelystä ei kirjoitettu kritiikkejä; Jyväskylän Taideviikko kuormitti paikallisia sanomalehtimiehiä ja arvostelijoita, lisäksi meneillään oli kirjapainoalan lakko.

Jyväskylän Taideviikko (1949)

Jyväskylän Taiteilijaseura pani alkuun vuonna 1949 Jyväskylän Taideviikon, jöta voidaan hyvällä syyllä pitää nykyisen Jyväskylän Kesä - festivaalin esi - isänä. Viikon toteuttamisessa olivat mukana lähes kaikki paikalliset kulttuurijärjestöt. Toteuttamiseen osallistuivat Jyväskylän kaupunki, Työväen Teatterin Kannatusyhdistys, Jyväskylän musiikkiopisto, Jyväskylän SULASOL:n Keski - Suomen piiri, Työväen musiikkiliiton Keski - Suomen piiri, Jyväskylän Ammattimuusikot ry. ja K.J. Gummerus Oy.

Tehdessään aloitteen taidepäivien viettämisestä Jyväskylän Taiteilijaseura oli alunperin tarkoittanut korkeintaan kolmen päivän taidetilaisuuksien sarjaa. Eri taiteenalat vaativat kuitenkin tasapuolista esiintymistä, joten lopulta päädyttiin laatimaan ohjelma koko viikoksi. Niinpä kahdeksanpäiväistä Jyväskylän Taideviikkoa vietettiin sunnuntaista sunnuntaihin ajalla 20. - 27.31949. Taideviikon toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Arvo Sepänmaa, sihteeriksi maisteri Ensio Seies ja rahastonhoitajaksi taloudenhoitaja Veikko Noronen.

Ohjelmassa oli Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttely, taidematinena, teatteri- ja lausuntaesityksiä, sävellyskonsertti, kirjallinen ilta, musiikki-ilta, lastenjuhla ja huipennuksena Taideviikon juhlatanssiaiset. Taideviikosta radioitiin suora lähetys Kuopion aseman kautta. Ohjelmassa oli eri taiteenalojen haastatteluiden lisäksi myös "taiteellista" ohjelmaa. Yleisradion Päivän peili - lähetyksessä toimittaja Niilo Rautavala selosti taideviikon ja Taiteilijaseuran vuosinäyttelyn avajaisia jotka oli järjestetty Työväentalon teatterisaliin, ja siteerasi osuvasti ranskalaista kuvanveistäjää Rodinia, jonka sanat ovat vain ajankohtaistuneet siirtyessämme 2000 - luvulle:

"Nykyään ihmiset luulevat tulevansa toimeen ilman taidetta. He eivät enää tahdo mietiskellä, harkita, haaveilla: he haluavat vain ruumiillista nautintoa. Ylevät, syvät totuudet ovat heille yhdetekeviä: heille riittää vain aineellisten halujensa tyydyttäminen. Ihmiskunta on tullut eläimelliseksi: se ei tiedä, mitä tehdä taiteilijoilla."

Hotelli Jyväshovin ravintolassa pidettyjen Jyväskylän lopettajaistanssiaisten järjestelyistä vastasi Taiteilijaseura. Iltama oli päätösjuhla. Miesten odotettiin pukeutuvan frakkiin, smokkiin tai tummaan pukuun. Ohjelmassa oli mm. taideteosarvonta, jonka palkintoina oli Feliks Ojasen maalaus ja Helmer Selinin piirros. Seuraavaksikin vuodeksi kaavailtiin Taideviikon järjestämistä, mutta asia kuitenkin raukesi. Taiteilijaseuran piirissä viikon jälkiarviointi oli myönteistä; Kaikkiaan erillisiä tapahtumia oli kuusikymmentä. Niihin osallistui satoja esiintyjiä, mikä oli osoitus elävästä paikallisesta taideharrastuksesta.


Taiteilijaseuran pikkujoulukutsu menneiltä vuosilta.

Yhteisseuran lakkauttaminen (1959)

Ensimmäinen tavoitteellinen hanke seuran muuttamiseksi kuvaamataiteen seuraksi tapahtui keväällä 1956, jolloin seuran puheenjohtajana istui Helmer Selin. Sillä kertaa muutosyritys epäonnistui. Yleiskokouksessa toukokuussa 1959 Helmer Selin esitti kantanaan, että kuvataiteilijat olivat jo pitkään olleet ainoita vaikuttajia seuran toiminnassa. Samasssa yhteydessä keskusteltiin myös yhdistyksen nimen muuttamisesta. Ensimmäinen varsinainen sääntömuutoskokous pidettiin Croquis - kellarissa syyskuussa 1959. Siinä todettiin yhdistyksen edellisen vuosikokouksen päätösten mukaisesti, että jatkossa seura tulisi toimimaan kuvaamataiteilijoiden yhteenliittymänä. Kuvataiteilijat olivat myös kokeneet toiminnan yhteisseurassa vaikeaksi. Seuran sisälle oli muodostunut kaksi leiriä, joista toinen koostui Jyväskylän Kuvaamataiteellisen Kerhon aktiivijäsenistä kuten Selin, Onni Kosonen ja Erkki Santanen. Toisessa ryhmittymässä vaikuttivat mm. toimittaja ja kirjailija Heikki Jylhä, korkeakoulun piirustuksen lehtori, kuvataidekriitikko ja museomies Toivo Lehtinen sekä taiteilijat Manu Forsblom ja Urho Lehtinen.

Lehtien palstoilla ja paikallisradiossa käytiin kiivasta keskustelua Jyväskylän Taiteilijaseuran tulevaisuudesta. Loppujen lopuksi Taiteilijaseurasta tulikahden yleiskokouksen yksimielisten päätösten jälkeen kuvataiteilijoiden järjestö lähinnä Helmer Selinin, Kyösti Sorjosen ja kerholaisten johdolla. Kuvataiteilijat halusivat keskittyä oman alansa kysymyksiin täysipainoisesti samalla unohtaen taakaksi käyneet yhteisseuran ongelmat.

Jyväskylän Taiteilijaseuran uudet säännöt hyväksyttiin 1959 ja ne vahvistettiin virallisesti seuraavana vuonna. Sääntöjen mukaan uuden seuran tarkoituksena oli edistää kuvataiteita, tukea taiteenharjoittajia, syventää taideharrastusta ja toimia taiteilijoiden ja taidetta harrastavan yleisön lähentäjänä. Tätä tarkoitusta varten yhdistys saattoi järjestää taidenäyttelyitä, jakaa apurahoja sekä esimerkiksi pitää taidekoulua.

Seuran jäseniksi pyrkiviltä varsinaisilta taiteilijajäseniltä vaadittiin kaksitoista pistettä, jotka tuli kerätä eri näyttelyistä sekä kilpailuista kymmenen vuoden aikana. Valtakunnalliset katselmukset sekä sueran omat vuosinäyttelyt oli pisteytetty, samoin kilpailuissa menestyminen. Lisäksi hakijalla tuli olla kahden aikaisemman taiteilijajäsenen kirjallinen suositus.

Seuraan saatettiin valita niinikään kannattajajäseniä, joiden tiedettiin tuntevanmielenkiintoa yhdistyksen tarkoitusperiä kohtaan. Yhdistyksessä saattoi olla myös kunniapuheenjohtajia ja kunniajäseniä.


Jyväskylän taiteilijaseura esittäytyi Helsingin taidehallissa 1961. Vuoden 1959 alusta seuran puheenjohtajana toimi Helmer Selin ja sihteerinä Erkki Santanen. Santasen mukaan julkisen tuen saaminen helpottui heti vuoden 1959 sääntömuutoksen myötä.

Seura ryhtyi aktiivisesti ajamaan Jyväskylän kaupungin suuntaan hankkeita paikallisten taiteilijoiden toimeentulon ja työmahdollisuuksien turvaamiseksi. Asia kuitenkin alkoi tuottaa hedelmää vasta vuosikymmenen lopulla ja 1970 - luvun alussa. Myös 60-luvun alussa keskeiseksi kysymykseksi nousseet työtilaongelmat pysyivät ratkaisemattomina koko 60 - luvun ajan.

Seura antoi asiantuntemuksensa kaupungin taideostotoimikunnan käyttöön vuodesta 1962 alkaen sekä Keski-Suomen museon taideostolautakunnan käyttöön 1964. 1965 Taiteilijaseura järjesti kaksi yhteisnäyttelyä, toinen näistä oli seuran 20 - vuotisjuhlanäyttely. Vuonna 1968 perustettavaan Keski-Suomen läänin taidetoimikuntaan seura ehdotti kahta edustajaa.

Vuonna 1971 Jyväskylän yliopiston taiteentutkimuksen assistentti, myöhemmin vt. apulaisprofessori ja itsekin Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen Johannes Rantanen arvio seuran 25-vuotista taivalta seuraavasti:

"Jyväskylän Taiteilijaseura keskisuomalaisten kuvataiteilijoiden yhdyselimenä on varmasti 25 - vuotisen toimintansa aikana tehnyt parhaansa, mutta jos yhteiskunta ja taideyleisö eivät omalta osaltaan tule vastaan, kehitys on hidasta ja vaikeudet liian suuria pienen yhdistyksen kannettavaksi. Kuvataiteet eivät suinkaan saa olla taiteilijoiden yksipuolista toimintaa, vaan niidentäytyy nyky-yhteiskynnassa muodostua mielekkäiksi vuorovaikutuksen välineiksi. Kokonaisuutena kuvataiteet ovat osa yhteiskunnan kulttuurirakennetta. Niiden tulisi auttaa yksilöä viihtymään ja laajentamaan sekä yksityisen ihmisen että yhteiskunnan ilmaisukenttää."

Osuvaa tekstiä, joka pitää paikkansa tänäkin päivänä.

Ensimmäiset toimitilat - Croquis-kellarista Maalarimonttuun

Vuosikokous 1964 Säästöpankin kokoushuoneessa. Vasemmalta oikealle: Helmer Selin, Erkki Santanen, Urho Lehtinen, Vappu Heiska, Ragnhild Kastepohja, Sami Nurminen, Oiva Syyrakki, Toivo Rossi, Onni Kosonen, Unto Hämäläinen, Armas Lähteenkorva. Jyväskylän Taiteilijaseuran ensimmäinen toimitila oli niinkutsuttu Croquis-kellari, ikkunaton, noin 25 m² kokoinen huone sijaitsi Tellervonkatu 23:n pohjakerroksessa. Alunperin tila oli ollut Jyväskylän Kuvaamataiteellisen Kerhon opetustilana vuodesta 1954 alkaen ja oli sitä aina kerhon lakkauttamiseen asti. Nimensä tila sai siellä järjestettyjen croquis - piirustusiltojen mukaan.

Vuonna 1964 tilanne hieman parantui, sillä syyskuun 1. päivä seuran toimitila siirtyi aiempaa tilavampaan huoneistoon Cygnaeuksenkatu seitsemään, C-rappuun. Puolet enemmän neliöitä, luonnonvalo sekä erillinen varasto olivat tervetulleita pienen ja hämärän Croquis - kellarin jälkeen. "Maalarimontuksi" nimetty tila oli vuokrasopimuksen mukaan työhuonekäytössä, jossa seuran maalaavat jäsenet saattoivat työskennellä, sillä sinne pääsi luonnonvaloa. Toimitila sijaitsi täällä aina vuoteen 1973 saakka. Maalarimontussa järjestettiin myös näyttelyitä, ja tilan näyttelyhistorian avasi Helmer Selin katselmuksellaan "Terveisiä Päijänteeltä, luonnoksia - tunnelmia".

Tällä hetkellä Jyväskylän Taiteilijaseuran Galleria Becker toimii Beckerin talossa, "Älylän" kaupunginosassa Seminaarinkatu 28, vastapäätä Jyväskylän Yliopiston Villa Ranaa.

Taiteilijakeskus ja Alvar Aalto - museo

Onni Kososen puheenjohtajakaudella vuosina 1968 - 1969 Taiteilijaseura kävi tiiviitä neuvotteluja jyväskylän kaupungin ja valtion kanssa taiteilijoiden työ- ja toimitilojen hankkimiseksi. Hanke kohdistui keskellä kaupunkia sijainneeseen sanomalehti keskisuomalaisen kirjapainorakennuksen kunnostamiseen. Tilaa rakennuksessa oli kolmessa kerroksessa yhteensä 750 m², eikä rakennuksesta käyttöönottotarkoituksessa oltu kiinnostuttu ennen Taiteilijaseuraa. Helmer Selin oli neuvotellut opetusministeriön kanssa hankkeelle rahoituksen, mutta Taiteilijaseura kuitenkin syrjäytyi, kun Keski - Suomen Konservatorio yllättäen osti rakennuksen.

Taiteilijakeskushankkeen rauettua seura anoi kaupungilta automaalaamo Lehtiseltä vapautuvia tiloja, mutta päätös oli kielteinen. Keski - Suomen museo joutui vähitellen tarkistamaan tavoitteitaan ja toiminta - aluettaan kuvataiteen sektorilla Alvar Aalto - museon aloittaessa toimintansa 1960 - luvun lopulla. Aluksi Aalto - museo toimi Älylän kaupunginosassa sijaitsevassa omakotitalossa nykyisen Alvar Aalto - museon läheisyydessä. Uuden Alvar Aalto - museon perustamisessa myös Jyväskylän Taiteilijaseura oli osallisena.

Liikkeelle lähdettiin, kun 1966 perustettiin Alvar Aalto - museoseura ry. Aalto - museon taustavoimiksi Kyösti Sorjonen nimesi mm. professori Päiviö Oksalan, insinööri Jalo Sihtolan, diplomi - insinööri Ilmari Koskialan sekä Jyväskylän Yliopistoyhdistyksen. Uuden talon piirustukset laati akateemikko Alvar Aalto Jyväskylän Yliopistoyhdistyksen pyynnöstä.

Jyväskylän Taiteilijaseura toimitti arkkitehdille lausunnon museon tilaohjelmasta.

Jyväskylän Taiteilijaseura sai uuteen museorakennukseen omat toimitilat. aallon käsitys oli, ettei kuvataiteen esittely saisi olla taidemuseon toiminnan ainoa muoto. Hän toivoi talon kehittyvän kulttuurikeskukseksi - eri taiteenalojen yhteiseksi foorumiksi - missään tapauksessa siitä ei saisi muodostua yhden miehen museota! Alvar Aalto itse käsitteli avajaispuheessaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta ongelmaa: taiteilija ja tavallinen ihminen. Lehtikirjoituksen mukaan Aallon sanoja lainaten:

"En voi iloita siitä enkä sitä hyväksyä, että taide erotetaan muusta yhteiskunnasta niin, että ne joutuvat liian kauaksi toisistaan. Meillä on ollut sellaisia taidekausia - esim. viime vuosisadalla - jolloin taiteilija on eristetty poikkeavaksi erilaiseksi henkilöksi kuin ns. normaali-ihminen. Tällä en tarkoita taiteen arvon alentamista, vaan että eristäytyminen on valitettava ilmiö, joka nyt jo on korjautumassa ja jonkin verran jo korjautunutkin. Taiteen on tultava lähemmäksi yhteiskuntaa ja taiteilijasta kehittyy sen mukana ei yksilö, jonka päämääränä on olla erilainen, vaan joka työnsä kautta toteuttaa itseään ns. normaali - ihmisenä. Normaali ihminen on mielestäni erittäin velvoittava käsite.
Luulisin, että liiallinen yksilöllisyyden alleviivaaminen on ollut vahingollisten taidekausien tyypillinen ilmiö. En kuitenkaan halua halveksia yksilöllisyyttä, vaan toivoa, että me kaikki näemme jollakin tavalla sen harmonian, joka vie yksilön lähemmäksi yhteiskuntaa ja sen aktiivijäseneksi."

Uuden Alvar Aalto - museon yhteyteen valmistuneen Jyväskylän Taiteilijaseuran toimitilan sisäänkäynti oli museon yläpihan puolella, vastapäätä taiteilija Vappu Heiskan ateljeeta. Tupaantuliaisia vietettiin 31. elokuuta 1973. Veikko Mäkeläinen totesi seuran tulleen kahdenkymmenen kahdeksan toimintavuoden jälkeen maan pinnalle - oli päästy kellarista päivänvaloon.

Tomintakeskus käsitti kuvanveistoateljeen keittiösyvennyksineen ja saniteettitiloineen, yhteensä 67 m2.

Alkuaikoina toimintakeskuksen käyttö oli vilkasta. Siellä järjestettiin kursseja ja yksittäiset taiteilijat pitivät omia näyttelyitään. Tiettävästi ainakin Erkki Heikkilä ja Jaakko Manninen myös ajoittain työskentelivät siellä.

Vaikka kulttuuriset puitteet ja tila, johon taiteilijaseura oli asettunut oli innostava, osoittautui toimintakeskus ajan myötä epäkäytännölliseksi. Erkki Santasen mukaan vaikka ateljeetila oli vain omassa käytössä, taiteilijat eivät osanneet asettua taloksi vaan kokivat olevansa museon kylkiäisiä.

Vuonna 1979, kun Alvar Aalto - museo kunnallistettiin, sanoi kaupunki irti Alvar - Aalto museoseuran ja Jyväskylän Taiteilijaseuran välisen sopimuksen. Myöhemmin kaupunki ehdotti sopimuksen muuttamista tilankäyttösopimukseksi.

Paperi piti sisällään ehdon, että mikäli taiteilijaseura itsestään riippumattomista syistä joutuu luopumaan tilasta, kaupunki järjestää sille vastaavat toimitilat.

Taiteilijatalot - Hovilantie 4

Kun Taiteilijakeskus jäi haaveeksi, otti toimittaja Anja Penttinen kantaa maakuntalehden palstalla taiteilijoiden työskentelyolosuhteiden parantamisen puolesta tähän tapaan:

"Veikko Hirvimäki maalaa muutaman neliön pienhuoneessa, jonka ikkuna on pohjoiseen, Erkki Santasen siveltimet levitellään kortepohjan kodin olohuoneeseen ja parin vuoden ikäistä Jannea on todella pidettävä silmällä, etteivät tavarat katoa epämääräisellä tavalla. Kimmo Jylhän perheessä jälkikasvu uhkaa aina omalla puumerkillään isän tuoreita maalauksia. Onni Kosonen maalaa olohuoneessaan, jonka valoa hän sentään kiittelee hyväksi. Veikko Mäkeläisellä on 50 neliön asunto Saihokadun varrella. On vain arvailtava, mistä Feliks Ojanen löysi valoa sisäkuvilleen asuessaan parihuoneissaan puutalossa. Vain Urho Lehtisellä ja Vappu Heiskalla on kohtuulliset työolosuhteet, samoin Helmer Selinillä - jos hän matkustaa Putkilahteen. Maalle uhkaa häipyä myös Kosonen.

Vuonna 1965 mietintönsä jättänyt Valtion taidekomitea oli suunnannut tulevaisuuteet kirjaamalla valtakunnallisen kuvataide-elämän kehittämisen erääksi tavoitteeksi asiallisten työtilojen saamiseksi eri puolille maata. Sama komitea oli ehdottanut mm. läänien taidetoimikuntien perustamista ja taiteilijoiden apurahajäjestelmien kehittämistä.

1971 Jyväskylän Taiteilijaseura esitti Jyväskylän kaupungille taiteilijaperheille sopivien ateljeehuoneistojen rakentamista kunnallisiin vuokrataloihin. Kaupunki suhtautui kuitenkin hankkeeseen kielteisesti.

Seurassa tehtiin 1970 - luvun alussa ateljeetaloasian eteen työtä selkeän tavoitteellisesti: suunniteltiin, neuvoteltiin, lähetettiin kirjeitä kaupungille, opetusministeriöön ja kaupungin eri poliittisille ryhmille. Ajallisesti läheisin esimerkki Jyväskyläläisille oli vuonna 1972 käyttöön otettu säätiöpohjainen taiteilijatalo Lahden Mukkulassa.

Vuoden 1971 aikana ateljeetalohanke alkoi näyttää vihreää valoa: oli aikaansaatu keskusteluyhteys opetusministeriöön ja kaupunkiin. Vuoden lopussa seura valitsi keskuudestaan neuvottelukunnan, joka piti yhteyttä kaupunkiin. Neuvottelijoina toimivat Veikko Mäkeläinen, Erkki Santanen ja Matti Kapanen.

1960 ja 1970 - lukujen vaihteessa opetusministeriö tuki eri puolilla maata ateljeetalojen rakentamishankkeita. Jyväskylän Ateljeetalot lienevät viimeisiä säätiöpohjaisesti rakennettuja, joihin saatiin valtionosuus.

Syksyllä 1972 seuran yleiskokous valtuutti johtokunnan hoitamaan ateljeetalon tonttikysymystä ja muita rakennusasiaa koskevia valmisteluja.

Vuoden 1973 alussa oli asiassa edetty niin pitkälle, että Veikko Mäkeläinen valtuutettiin keskustelemaan rakennuspiirustuksista kaupungin arkkitehtiosaston kanssa. Piirustusvaiheen aikana toimi työryhmä johon kuuluivat Helmer Selin, Onni Kosonen ja Veikko Hirvimäki. Alunperin talot oli suuniteltu Köhniönkadun ja Keskussairaalantien kulmaan. talot, joita tuli olemaan kaksi, rakennettiin kuitenkin Hovilan tontille Keljon kaupunginosaan.

Kaupunginvaltuusto äänesti tuokokuussa 1973 ateljeetalojen rakentamisesta. Taiteilijoiden kanssa kilpaili paikallissairaala, ja kahden hankkeen tiimoilta oli lehdissä käyty kiivasta keskustelua. Vasemmiston edustaja kannatti ateljeetalohankkeen hylkäämistä ehdottaen samalla, että kaupunginhallitus velvoitettaisiin samalla tutkimaan mahdollisuuksia pelkästään ateljeetilojen rakentamiseen silloin suunnitteilla olevan kirjastotalon yhteyteen. Ateljeetalo päätettiin lopulta rakentaa äänin 36 puolesta ja 10 vastaan.

Ennen joulua 1973 seuran johtokunta käsitteli ateljeetalojen piirustuksia, joihin ei siinä vaiheessa ollut enää huomautettavaa. Varsinainen rakennustoiminta alkoi vuoden 1974 puolella.

Alunperin oli suuniteltu seitsemää ateljeehuoneistoa, lopullisesti niitä kuitenkin valmistui kuusi. Suunittelusta vastasi kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen. Jokaisen työtila- ja asuntokompleksin pinta-ala oli 135 m2, josta ateljeen osuus 54 m2. Työhuoneen korkeudeksi tuli 5 metriä. huoneistot vuokrattiin kolmivuotiskausiksi. Vuokran suuruudeksi ennakoitiin 750 markkaa kuukaudessa.

Jyväskylän Taiteilijaseura tänään

Galleria Becker, Seminaarinkatu 28 Juhlavuonna 2005 Jyväskylän Taiteilijaseuran puheenjohtajana toimii kuvanveistäjä Eeva - Liisa Mölsä ja varapuheenjohtajana kuvataiteilija Matti Reivi. Johtokunnan muut jäsenet ovat Keski - Suomen Läänintaiteilija Hannu Castrén, valokuvaaja Maija Holma, tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi, taidegraafikko Aino-Kaarina Pajari, taidemaalari Virpi Lehto ja kuvanveistäjä Seppo Uuranmäki.

Taiteilijaseuran toiminnanjohtajana toimii Tuija Ollikainen ja gallerian/taidelainaamon hoitajana Susanna Matikainen. Galleria Beckerissä toimivasta taidelainaamosta lainattiin yhteensä 182 teosta ja myytiin 660 teosta. 2004 seurassa oli 88 varsinaista jäsentä, joista taiteilijajäseniä 84. Varsinaisista jäsenistä Jyväskyläläisiä on 50, muualta Keski - Suomesta 28 ja Keski - Suomen ulkopuolelta 10. Uusina jäseninä seuraan tulivat Naoji Ishiyama, Niina Putkonen, Timo Sälekivi ja Tuomo Takala.

Raamit - hanke

2004 Jyväskylän Taiteilijaseura organisoi maaseudulle suuntautuneen Raamit - hankkeen, projektisihteerinään Sari Ilmola. Raamit - Hanke sisälsi 4 näyttelyä jotka kiersivät vuoden aikana 29 eri paikassa: Kirsi Neuvosen Eläinten kodit, Hannu Castrénin kuratoima Kuva ja sana, Pertti Karjalaisen kuratoima Tila ja tunne sekä Jyväskylän mlk:n maisemamaalaustapahtuman tiimoilta syntyneet teokset Taiteilijat maisemassa - näyttelyn. Hanke jatkui 1.1.2004 alkaen koko vuoden sisältäen näyttelyitä mm. kouluilla, ympäristötaidetapahtuman Muuramessa, kesäleirit aikuisille ja lapsille sekä taiteilijoille suunnatun maisemamaalaustapahtuman. Paljon puhuttanut ja työllistänyt Raamit - Hanke oli merkittävä, uusi aluevaltaus Taiteilijaseuran toiminnassa puhumattakaan hankkeen merkityksestä aluellisen tasa-arvon kannalta. Palautettakin saatiin, tämä Kirsi Neuvosen Eläinten kodit - näyttelystä:

"Minusta kuulosti mukavalta mennä katsomaan taidenäyttelyä, koska itsekkin tykkään piirtää paljon. Itse piirrän kyllä mallista. heti kun näin teokset ajattelin, että siihen liittyi jotain kaivertamista. Suunnilleen oikeassa olinkin. Minusta teokset olivat kauniita, omaperäisiä ja mukavan värikkäitä. Aloin itse miettiä että voisiko minusta tulla taiteilijaa. Oikeastaan en löydä huonoja puolia, paitsi ehkä hieman ihmettelin sinistä kengurua. Muuten ne olivat hienoja. Minusta oli mukava idea tehdä kouluun taidenäyttely. Minut se ainakin pisti miettimään uraani."
-M.K. Leppäveden koulu 5a

59. vuosinäyttely

59. vuosinäyttelyn avajaisvieraita. Jyväskylän Taiteilijaseuran 59. vuosinäyttely järjestettiin Jyväskylän taidemuseon Suojassa 11.6. - 29.8. 2004. Näyttely oli Taiteilijaseuran historian ensimmäinen, jonka jyryttivät ulkomaalaiset: taidepedagogi Helen Thomaeus-Hedensjö Norrtälljen taidehallista sekä kuraattori Torun Ekstrand Karlskronasta. 123 taiteilijaa tarjosi näyttelyyn yhteensä 376 teosta. Suuri teosmäärä selittyy sillä, että edellisvuosista poiketen näyttelyyn sai tarjota viisi teosta kolmen sijaan. Näyttelyyn hyväksyttiin 57 tekijän 115 teosta. Seuran jäsenistä mukana olivat Anne Alho, Tuomo Blomqvist, Jussi Heikkilä, Hanna Holma, Maija Holma, Aino Kajaniemi, Kapa, Harald Karsten, Jaana Kautto, Eila Kinnunen, Marja Kolu, Jarmo Kurki, Virpi Lehto, Tiina Lempiäinen, Jyrki Markkanen, Päivi Meriläinen, Kirsi Neuvonen, Tuula Ollikainen, Aino - Kaarina Pajari, Juhani Petäjäniemi, Päivi Reiman, Matti Reivi, Rune Snellman, Kirsi Tapper, Lea Turto, Vesa Vaasala ja Jaakko Valo.


Mieskuoro Sirkat esiintymässä taiteilijaseuran 59. vuosinäyttelyn avajaisissa. 59. vuosinäyttely veti puoleensa 2093 katsojaa. Jyväskylän kaupunki osti näyttelystä viisi teosta, yksityiset henkilöt kuusi.

Vuosinäyttelyssä jaettiin Jyväskylän Taiteilijaseuran toinen Kiitos Kuvataiteelta - palkinto, joka annettiin Keski - Suomen Sairaanhoitopiirille. Keski - Suomen Sairaanhoitopiiri on hankkinut ennakkoluulottomasti keskisuomalaisten kuvataiteilijoiden teoksia jo 20 vuoden ajan.

Taiteilijaseuran Galleria Beckerissä vuonna 2004 piti näyttelyn yhteensä 19 kuvataiteilijaa, näistä 5 Jyväskylän Taiteilijaseuran jäseniä. Koko vuonna näyttelyissä kävi 7358 henkeä.