ERJ I
YLA 1

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 61 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Täytyy myöntää, että Folsom Prison Bluesin jättäminen kotitalliin ei välttämättä ollut idea välkyimmästä päästä. Kenkkuileva ori on todellinen huomion kalastamisen maailmanmestari, sillä ori todellakin osaa kaikki niksit, millä se saa huomoin kiinnittymään varmasti itseensä. Liekö ori perinyt itsetietoista luonnettaan joltain sen esivanhemmista, mutta hulluimpina päivinä Bonon käytös ei paljoa naurata. Aamulla talliin astellessa voi ensimmäisenä kuulla, kuinka mielipuoli ori potkii karsinansa seiniä kuin viimeistä päivää ja huutelee poikkeuksellisen kimakalla äänellään ihmetellen, missä aamukaurat viipyvät. Myöhästelemiset eivät enää Bonon talliin tulon jälkeen ole tullut kuuloonkaan, sillä ori on jo ennättänyt laittaa useamman karsinan seinät lunastuskuntoon.

Karsinassa riehuminen loppuu siihen paikkaan, kun joku kiiruhtaa oria rauhoittelemaan. Raivostuttavinta Bonon käytöksessä on juuri se, että ori kiljuu kuin pistetty sika kuolemaa tehden, mutta kun hevosen terveydentilaa mennään tarkistamaan, pällistelee Bono karsinansa ovelta tummat silmät ymmyrkäisinä, kuin ihmetellen, mistä moinen huomionosoitus hänelle suodaan. Folsomi tosin on tiennyt koko ajan, mitä sen sirkustelu saa aikaan ja on todellisuudessa seitsemännessä taivaassa, kun se saa taputuksia tai makupaloja tehdystä työstä. Koko talliväki kyllä tietää, mikä on homman nimi, mutta kun juttu on jo päässyt paisumaan ennätyksellisiin mittoihin ja Bono tietää, mitä kekkuloimisesta seuraa, ei kukaan enää jaksa välittää tai suuttua orille.

Folsomin hoitaminen on helppoa kuin tanssi, orille kun kelpaa mikä tahansa huolenpito. Harjaustoimenpiteen aikana Bono ottaa tavallisesti lunkisti, eikä se jaksa välittää muun maailman menosta. Niin kauan, kuin hoitajan sataprosenttinen keskittyminen kohdistuu oriin. Kilttinä herrasmiehenä Bono ei tee hoitajalleen jäynää, potki, pullistele tai näyki, happaman naaman näyttämisestä puhumattakaan. Ori kuitenkin vaatii itselleen tiettyjä erikoistoimenpiteitä, muussa tapauksessa hemmotellun orin maailma romahtaa ja kiukuttelu alkaa takuulla. Kun hoitaja on kerran ottanut orin tallikäytävälle harjattavaksi, ei paikalta poistuta, ennen kuin Bono on puunattu turpakarvoista kakkaisiin häntäjouhiin saakka. Folsomi on varmasti ainut hevonen maailmassa, joka tietää että myös kavioiden puhdistus kuuluu samaan pakettiin harjailun ja paijailun lisäksi. Hommista ei Bonon kanssa auta luistaa, ori nostelee kavioitaan vaativasti korkealle ilmaan, jos niitä ei ole putsattu. Lisävarusteita ei voi lähteä hakemaan kesken hommien, tai Bono repii kiukkuisena itsensä irti kettingeistä. Riimu antaa yleensä ensimmäisenä periksi, kun Bono lähtee liikkelle, eikä olisi ensimmäinen kerta, kun ori löydetään omenakätköltä, kun hoitaja on jättänyt pikkuisen oman onnensa nojaan. Huonomuistinen hoitaja joutuu käskyttämään muita, jos tavaraa on unohtunut satulahuoneeseen, tämä on jo selvä ääneen sanomaton sääntö Skurvashissa.

Bonon satuloimiseen ratsastuskuntoon ei pahemmin aikaa tuhlaannu, vaikkakin ennen satuloimista ori on harjattava yhtä kiiltäväksi kuin Englannin kuningattaren kruununjalokivet. Kentälle päästyään orin lupsakka olemus muuttuu kertaheitolla ja orista tulee hätäinen, täpinöissään oleva hössöttäjä. Folsomi on luonteenlaadultaan melko lapsellinen, vaikka ikää on kertynyt, ei käytös pahemmin ole kypsynyt. Jos satulaan noustessaan saa ratsastaja varoa, ettei ori karkaa alta, kun sillä on niin hirmuinen kiire päästä aloittamaan treenit. Bonon luonteeseen kuuluu olla ratsastuskentällä reipas, niinpä kaverin voi nähdä joka kerta hiihtävän hirmuista kyytiä kaviouralla jo alkulämmittelyiden aikaan. Vesseli ori on haasteellinen ratsastettava, kun se saattaa saada päähänsä "pelästyä" kentän vierustalla kävelevää kissaa. Alkutunnista tyypillistä Bonolle on esittää sarja väistöjä, tasajalkaloikkia ja äkkipysähdyksiä. Toisinaan kun Folsomi heittäytyy oikein mahdottomasti, kerjää se ehdottomasti kunnon selkäsaunaa, joka sille on hyvä antaakin. Pari kunnon iskua raipasta, potkua kylkiin ja muutama raskassävytteinen sananparsi toimivat hyvin ja lapsenmielinen Bono on heti ruodussa. Hellempisydämiset ratsastajat tosin ovat pian orin kanssa kusessa, jos tämä saa pitää päänsä esittää oman mielensä mukaisen numeron kentän laidalla pällistelevälle yleisölle.

Kouluratsuksi Folsomista ei ole ikinä. Orin askellajit ovat kuin suoraan ratsastajan pahimmista painajaisista: epämukavat istua ja kamalat katsoa. Bonon huoleton asenne on myös osasyynä siihen, ettei vesseliä pahemmin esitellä mielellään edes kotitallilla, kun vierailijoita on paikalla. Orin ajoitus apujen kuuntelemisen ja toteuttamisen suhteen on pahasti pielessä ja jo askellajista toiseen siirtyminen tapahtuu melkoisella viiveellä. Orin askellus saisi koulutuomarit varmasti itkemään vuolaasti, typerä ja lapsellinen käyttäytyminen taas raivon partaalle. Bono ei itsekään ole liiemmin kiinnostunut sileällä työskentelemisestä ja orin välinpitämätön asenne etuosakäännösksiä kohtaan kertoo jo paljon. Bono ei ole menestynyt maastoratsuna oikeastaan sen kummemmin kuin kouluratsunakaan ja muutaman kauhukokemuksen jälkeen ollaankin tultu yhteistuumin siihen pisteeseen, että oria liikutellaan vain aidatulla alueella. Lapsellisesta käytöksestään johtuen ori on hankala hallita maastossa, jossa se saa entistäkin enemmän virtaa jo ennestään ylikierroksilla käyvään koneistoonsa. Toisaalta kukaan Bonon edes nimeltä tunteva ei ikinä haluakaan viedä oria metsäretkelle, joten orin on tyydyttävä kentän ja maneesin kuluttamiseen.

Skurvashin väki epäili pitkään, olisiko Bonosta koskaan kisaamaan edes ristikkoluokissa. Ori oli niin paha pettymys jo koulutuksen alku vaiheessa, kun samoihin aikoihin syntynyt Alastair eteni ja kehittyi ratsuna hurjaa vauhtia, Bonon vielä kerratessa alkeita. Kaikki Folsomin kohdalla ei kuitenkaan ole mennyt täysin metsään, tai sitten orin geeneihin on onnistunut koodautumaan taito, kuinka este hypätään. Ori rakastaa hyppäämistä ja jo puomien näkeminen saa sen helposti havaittavasti hyvälle tuulelle, mikä ei tosin tarkoita sitä, että esteitä ylitettäisiin Bonon kanssa yhtä helposti. Bono tarvitsee esteelle täysin suoran tien. Ratsastajan on annettava orille käsky, milloin hypätään. Liika vauhti on karsittava pois, kun ori ei itse tajua. Asiaa ei pahemmin helpota se, että Bono vain tykkää lähestyä estettä ristilaukassa tai oikeastaan ristilaukkaa mennään yleensä koko radallinen. Laukanvaihdot on suunniteltava huolella, apujen on oltava nopeat ja selkeät, jotta laukka vaihtuu oikeaan ennen seuraavaa hyppyä. Tosin esteen ylittämisen kannalta laukalla ei kovinkaan paljon ole merkitystä, koska kaarteesta Folsomi ei todellakaan hyppää, vaan kieltää automaattisesti. Uusintaradoilla orin kanssa on tyydyttävä vain tekemään tarkkaa työtä puomien kanssa ja kirittävä menetettyä aikaa kiinni pitkillä esteiden väleillä.

Kuljetuksen aikana Bono käyttäytyy vieläkin mallikkaamin kuin tallissa. Toisaalta se johtuu siitä, ettei kukaan ole opettanut sitä huonoille tavoille tarilerissa, vaan ori selviytyy hienosti useamman tunninkin mittaisesta matkasta yksinään. Trailerissa oleskelu onkin Bonolle sellaista terapiaa, että kamalimpina päivinään ori viehään tallipihalla seisovaan koppiin rauhoittumaan ja seuralaiseksi sille nakataan vain hyvän kokoinen tukku heinää. Vieraanvaraisuutta Folsomille ei tosin ole siunaantunut hippuakaan, joten kisamatkoille on otettava mukaan ainakin kaksi ylimääräistä hoitajaa Bonosta huolehtimaan. Kunhan vieraassa ympäristössä on vain koko ajan Bono-vauvaa vahtimassa, pärjää orin kanssa kyllä vallan mainiosti, eikä herran kisahermoissakaan ole moittimista

15.03.2009 - Folsomin koulaaminen oikeaksi ratsuksi on alkanut jo hyvän aikaa sitten, mutta siitä huolimatta Bono ei ole edennyt kovinkaan pitkälle. Alastair, joka aloitti koulutuksen samaan aikaan, on jo edennyt selvästi pidemmälle, kun Bonon kanssa kerrataan vielä, kuinka oikea laukka nostetaan. Tänään minulla oli luvassa parin tunnin piina puupäisen orin kanssa, joka odottikin jo valmiina karsinassaan täysissä varusteissa. Samalla, kun irrotin oria huomasin, että jäätyään yksin Bono oli jo onnistunut nakertamaan toista ohjaa hajalle. Manasin ketaleen tempausta, mutta samalla tuumasin, että ohjat saivat kelvata vielä tämän reissun, jonka jälkeen niillä heitettäisiin vesilintua. Ohjat olivat jo viidennet, jotka ori pistänyt hajalle.

Kentällä kiristin pullistelevan orin satulavyön ja nousin orin selkään vasta kymmenennen yrittämän jälkeen, kun ori viimein suostui pysymään paikallaan. Tiesin jo alkuunsa, että eilen opitut asiat olisivat pyyhkiytyneet Bonon muistista täydellisesti, joten lämmittelin orin rauhassa, ennen kuin aloin valmistella oria laukannostoon. Arvasin jo etukäteen, mitä oli tulossa ja sainkin laskea nostetun laukan samantien alas, kun väärän laukanhan Bono tietenkin nosti. Laukannostoja harjoiteltiin hyvä tovi, ennen kuin Bonolle tuntui iskostuvan päähän, mitkä avut saatuaan sen kuuluu nostaa laukka. Teimme vielä muutamia perusliikkeiden harjoituksia, pysähdyksiä ja peruutuksia, joiden aikana hätäinen ori tuntui menettävän lopullisesti hermonsa ja päätin lopettaa koulutuksen siihen. Seuraavaksi hakisin kyllä kentälle Alastairin, joka ainakin osoittaisi enemmän yhteistyön merkkejä, kuin luupäinen Bono.

18.03.2009 - Räntää tuli taivaan täydeltä, kun kiiruhdin iltatallille. Ossa hevosista oli jo laitettu tallin suojaan, mutta osa nuorista oreista kyyhötti vielä tarhojen porteilla odottaen pääsyä tallin lämpöön. Kävin hakemassa ensimmäinen nuorimmat veitikat, jotka odottivat yhteisessä aitauksessaa, ennen kuin suunnistin viimeiseksi tarhaansa jääneen Bonon luokse. Ori odotteli jo malttamattoma portilla ja saatuani Bonon riimunnarun päähän avasin portin ja aikomukseni oli taluttaa ori normaaliin tapaan talliin. Bono tosin tuumasi toisin ja ilmeisesti ori oli odotellut omasta mielestään nätisti jo riittävän pitkään. Niimpä, kun avasin portin, pinkaisi ori kaasu pohjassa kohti tallia. Minä tottakai jäin roikkumaan narun päähän huutaen ja kiroten päästään vialla olevan orin alimpaan helvettiin. Onneksi Bono kuitenkin jarrutti päästyään tallin oven eteen ja minä pääsin kompuroiden jaloilleni yltä päältä ravassa. Olin niin raivoissani Folsomille sen tempusta, että jätin viimeiseksi ruokajonossa, vaikka tiesinkin orin siitä hyvästä pistävän karsinansa palasiksi.

31.10.2009 - Barrier Showjumpersissa järjestettiin totuttuun tapaan lokakuunkin ERJ Cup, johon oli ilmoitettu mukaan myös Bono. Olin hieman huolissani orista, sillä vaikka se olikin huippukunnossa ja viimeisen päälle treenattu, eivät viime aikojen kisakentillä olleet vakuuttaneet minua orin valmiudesta kisaamaan Cupissa. Niin tai näin, Bono oli ilmoitettu mukaan ja siispä ori lastattiin mukaan muiden kilpaveljiensä kanssa kun lähdimme kohti Barrieria. Bono oli ilmoitettu mukaan 140cm ja 150cm luokkiin, mutta mielessäni mietein, kunhan ori vain suorittaisi radat läpi yhtenä kappaleena, olisin todella tyytyväinen. Kuten olin odottanutkin, meni ensimmäinen rata orilta täysin puihin. Ratsastajalla oli täysi työ saada ori ylipäätään liikkumaan oikeaan suuntaan, esteiden ylityksestä puhumattakaan. Pudotuksia tuli runsaasti ja hetken mietein jo Bonon siirtämistä syrjään toisesta luokasta, kun ori yllättäen teki ryhtiliikkeen ja suoritti loppuradan oppikirjamaisen hyvin. Hyvä tuuli jatkui myös 150cm luokassa, jossa Bono yllätti kaikki raivaamalla tiensä hankalasta radasta huolimatta sijoitus paikoille ottaen yhdennentoista sijan kovassa kisassa.

10.04.2011 - Kauniin keväisen sunnuntaipäivän kunniaksi olin ajatellut viedä vanhan kunnon Bonon rentouttavalle maastolenkille. Ikäisekseen kapistukseksi hyvässä kunnossa oleva Bono oli selvästi mielissään, kun poikkesimme normaaleista käytännöistä, enkä vienytkään oria rutiinien mukaan laitumelle koko päiväksi, vaan aloin kiskoa sille varusteita niskaan. Folsomi käyttäytyi yllättävänkin siivosti ja olimme valmiita lähtöön ennätys ajassa. Vaikka aavistelinkin pahaa, lähdin siitä huolimatta orin kanssa liikenteeseen ihan yksin.

Alkuun reissumme sujuikin ihan hyvin. Bono nautti raikkaasta meri-ilmasta, kun kiersimme rannikon tuntumassa kulkevaa vanhaa kinttupolkua. Pitkien alkukäyntien jälkeen ajattelin lisätä hieman vauhtia ja pyysin Bonolta ravia, kun kaarsimme rannalta takaisin sisämaata kohti. Maisemanmuutoksesta harmistunut Bono tekikin kostoliikkeensä ja ravin sijaan nosti reippaan laukan heitti komean pukkisarjan kaupan päälle. Minä tottakai horjahdin satulassa välittömästi, kun pukki tuli, mutta pysyin siitä huolimatta vielä satulassa. Bono ei kuitenkaan ollut vielä lopettanut, vaan ori viimeisteli tempauksensa lyömällä jarrut pohjaan, jolloin retkahdin alas satulasta samantien. Heti, kun ori tunsi taakkansa kevenevän, se pinkaisi kotitallia kohti, jättäen minut kävelemään perässä kotiin.

04.02.2012 - Bono on ilmoitettu ERJ laatuarvosteluun. Ori on ainakin omaan silmään täysin valmis pakkaus, jolta sopii tietysti odottaa laatuarvostelun kärkipään sijoitusta ja I-palkintoa. Paineet Folsomin kohdalla ovatkin kovat, sillä I-palkintoa odotetaan siltä kovasti - onhan orin sukupuussa viimeisen kahden polven ajan hallineet ERJ I hevoset. Samalla tulee lunastettua ulkopuolisille kasvattajille lupaukset Bonon meriittien metsästyksestä, sillä nyt se alkaa Folsom Prison Bluesin kanssa. Eikä tämä jää varmasti tähän.

30.03.2009 - Estevalmennus Skurvashissa
Bonon ensimmäinen valmenus esteille tapahtui turvallisesti kotioloissa, kun Skurvashiin oli kutsuttu saksalainen huippuvalmentaja Frank Schwimmer. Valmennuksen oli tarkoitus valmistella oria pian alkavaan kisauraan, joten valmennuksessa keskityttiin lähinnä orin hyppytekniikkaan. Aloitimme pienillä jumppasarjoilla, jonka estekorkeus ei ylittänyt 50cm, koska Frank halusi nähdä, millainen oli Bonon jalkatyöskentely. Muutaman sarjan jälkeen mies nyökytteli päätään hyväksymisen merkiksi ja muutti ravissa ylitetyn jumppasarjan laukka-askeleille sopivaksi. Kun innosta puhkuva Folsomi suoriutui tästäkin ilman moitteita, päätti Frank koota vielä ennen valmennuksen loppua 80cm esteen. Viimeisessä harjoituksessa oli tarkoitus lähestyä estettä eri kulmissa, ensin suoraan, sitten molemmilta sivuilta kaartaen. Suoraan lähestyttäessä ei Bonolla luonnollisestikaan ollut ongelmia, mutta kaartaminen esteelle tuotti nuorelle orille päänvaivaa. Fran antoi minulle jatkuvalla syötöllä ohjeita siitä, missä vaiheessa Bonoa tulisi pidättää ennen ajoa esteelle pulputtaen englanniksi niin nopeaan, että vähintään puolet ohjeista meni ohi. Bonoa Frank kehuskeli sen pinen tauon aikana, milloin ori sai hieman hengähtää, mutta itse sain palautetta omasta kärsimättömyydestäni, mikä mitä ilmeisimmin vaikutti myös Folsomin keskittymiseen. Lopun valmennuksen ajan keskityinkin täysillä omien hermojeni hallintaan ja huomasin Frankin puhuneen pelkkää asiaa, kun Bono teki kaiken juuri niin, kuin siltä pyysin. Tunti lopetettiin luonnollisesti onnistuneeseen suoritukseen, mutta Frank oli sitä mieltä, että pian 4-vuotiasta oria olisi vielä valmennettava ennen ensimmäisiä kilpailuja, vaikka hevonen ilman muuta lupaavalta vaikuttikin.

05.04.2009 - Estevalmennus Skurvashissa 80cm
Frank saapui taas katsastamaan Folsomin kehittymistä ja orin toinen valmennus pidettiinkin ensimmäisten kisojen aattona. Alkulämmittelyiden jälkeen Frank pyysi minua suorittamaan Bonolla 80cm radan, johon oli koottu erivärisiä ja muotoisia esteitä. Tiesin jo etukäteen, ettei ori moisista hökötyksistä piittaisi, kunhan vain pääsi hyppäämään ja olin tietysti oikeassa. Bono selvitti radan puhtaasti ja kentän laidalla suoritusta seurannut Frank teki huomioita orin hyppytyylistä erilaisten esteiden kohdalla etsien lisätreeniä tarvitsevia kohteita. Palatessani radan jälkeen Frankin luo innosta puhkuvan Bonon kanssa mies totesi, että ori ponnistaa oksereille aavistuksen liian aikaisin, joka tulee tuottamaan ongelmia isompien esteiden kanssa tulevaisuudessa, ellei tilannetta saada korjattua. Lopun aikaa valmennuksessa keskityttiinkin oksereihin ja sain kuin sainkin Folsomin ponnistamaan esteen yli askelta myöhemmin, kuin se oli aikaisemmin tehnyt. Kun okseri oli ylitetty puhtaasti ja Frankia mielyttävällä tyylillä, käski mies meiän suorittaa kertaalleen koko radan. Bono oli hyvin juonessa mukana, eikä esteillä ilmennyt sen kummempia ongelmia, vaan rata ylitettiin puhtaasti. Suorituksen jälkeen annoin Bonon laukata kertaalleen kentän ympäri, tehden Frankin pyynnöstä molemmilla pitkillä sivuilla kuin suoraan oppikirjasta olevat laukanvaihdot, jonka jälkeen siirryimme jäähdyttelemään ensin ravissa siirtyen hetkisen kuluttua käyntiin. Kävimme vielä valmennuksen päätteeksi Frankin kanssa keskustelua Folsomin kehittymisestä ja sain orista pelkästään myönteistä palautetta, mikä piristi päivää kummasti.

01.10.2009 - Estevalmennus Skurvashissa 150cm
Bonon kanssa ollaan valmistautumassa lokakuun ERJ Cupiin, joten ori luonnollisesti tarvitsee treenausta. Valmentauduimme tuttuun tapaan kotitallin rauhassa, tällä kertaa valmentajana toimi Skurvashin toinen omistaja Abyss. Aloitimme valmennuksen keskittyen ensimmäiset puolituntia sileällä työskentelyyn, jossa herättelimme Bonon herkkyyttä apujen kuuntelemiseen. Tottahan ori on herkkä, mutta se puolituntia, minkä käytimme pysäytyksiin, liikkeellelähtöihin ja askellajien muutoksiin sai totisesti orin terästäytymään. Abyss oli kyhännyt kasaan 150cm esteradan, joka sisälsi laajan valikoiman erilaisia estekokonaisuuksia ja luonnollisesti rata päättyi kolmoissarjaan, jonka tarkoitus oli testata ratsukon tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä aina radan viime metreille saakka. Bono oli päässyt hieman kuumumaan ja minulla oli pienimuotoisia hankaluuksia saada ori pysymään nahoissaan. Ensimmäisellä yrittämällä tulikin pari pudotusta ja toinen niistä tottakai sarjaesteellä. Suoritukseen tyytymätön Abyss ajoi minut ja Bonon kentältä ja käski rauhoitella oria pihan puolella sillä välin, kun hän kokoaisi radan uudelleen. Samalla sain palautetta omasta istunnastani ja pidätteiden käytöstä. Tiesimme molemmat, ettei Bono pahemmin tykännyt liiallisesta ohjien kiskomisesta ja siksi suoritus olikin mennyt lievästi penkin alle. Rauhoittumisen jälkeen, toisella yrittämällä, Bono teki puhtaan radan ja kellotuksesta huolehtinut Abyss hihkui innosta. Suoritus oli ilmeisesti mennyt nappiin. Loppujäähdyttelyt mentiin löysin ohjin Bonon venytellessä kaulaansa hidastempoisen ravin kautta käyntiin.

15.10.2009 - Estevalmennus Skurvashissa 100cm
Valmistautuminen lokakuun kohokohtaan, ERJ Cupiin jatkui. Bonon hyppytaitoja oli vielä tarkoitus hioa pikkuisen, ennen kuin ori saisi muutaman vapaapäivän ja vain kevyttä liikutusta ennen kilpailuja. Abyss olikin jo kentällä valmiina, odottaen minua ja oria. Alkulämmittelyiden jälkeen Abyss käski meidän ylittää 80cm este kokeeksi Folsomin kuuliaisuudesta ja valppaudesta. Ori pinkaisikin matkaan kuin tykin suusta ja sain tosissani pidätellä rynnivää oria, joka ylitti esteen puhtaasti, mutta tyyli oli sitäkin karmeampi. Päätään pudisteleva Abyss antoi minun kuulla kunniani siitä, miten olin antanut Bonon määrätä esteelle menon ja hän passitti meidät takaisin kaviouralle tekemään perus kouluratsastusliikkeitä seuraavan vartin ajaksi. Folsomin venkuilua kesti yllättävän pitkään, ja sain hammasta purren taistella orin kanssa aikani, ennen kuin ori alkoi olla säädyllisesti ohjalla. Kärsittyämme langetetun tuomion, josta minä tai Bono kumpikaan emme suuresti nauttineet, saimme luvan suunnata n. 100cm korkeita esteitä sisältävälle radalle. Tällä kertaa Folsomi malttoikin minun olla johdossa ja rata suoritettiin rauhallisesti ja tyylipuhtaasti. Tulokseen tyytyväinen Abyss ilmoitti valmennuksen olevan siltä erää paketissa, sillä treenien oli alun alkaenkin tarkoitus olla vain kevyt harjoitus.

20.11.2010 - Estevalmennus Skurvashissa
Folsomi on jo käytännössä siirtynyt kisaeläkkeelle, mutta oria päätettiin piristää ottamalla se mukaan Marielle Galebin Skurvashissa pitämään ryhmävalmennukseen mukaan. Marielle on kotimaassaan Saksassa tunnettu ja arvostettu hevosmies, joka kiertelee nykyään valmentamassa kansallisen tason esteratsukoita. Skurvashissa hänen valmennuksessaan olivat mukana Bonon lisäksi Alastair ja Snivelly. Bono näytti iloisemmalta pitkään aikaan, kun taluttetin sitä kentälle, jonne tietysti oli kyhätty kasaan muutamia esteitä. Ori oli saanut viettää leppoisia päiviä laiduntaen ja ollen vain kevyessä ratsastuskäytössä. Alkulämmittelyiden jälkeen Mariel pyysi meitä tekemään muutamia siirtymisiä ja kaikki kolme ratsukkoa rupesivat tuumasta toimeen. Erityisesti tyhmän seniori, Bono, sai kehuja käyttäytymisestään ja olin hieman itsekin ihmeissäni, kuinka kuulianen ori oli. Ilmeisesti se halusi kuitenkin näyttää juuri sinä päivänä parhaimmat puolensa ja olin vain hyvilläni siitä, kun orin kanssa ei tarvinnut käydä valtataistelua johtajan paikasta. Alastair ja Snivelly keskittyivät valmennuksessa suurempiin esteisiin, mutta Bono sai tyytyä vain yksittäisiin, metrin luokkaa oleviin kapistuksiin. Ori hyppäsi vanhaan totuttuun tyyliinsä puhtaasti, eikä näyttänyt merkkejäkään kankeudesta tai epäröinnistä vaikka viime kerrasta esteiden parissa olikin jo aikaa. Marielle kehui orin jalkatyöskentelyä ja huomautti, että Folsomi pärjäisi vielä loistavasti kilparadoilla. Valmennuksen jälkeen mielessäni jäikin itämään ajatus orin ilmoittamisesta vielä kerran taistelemaan ERJ Cupin voitosta.