Fame's Vanilla Twilight

Virallinen nimi	Fame's Vanilla Twilight	Rekisterinumero	VH13-029-0181
Sukupuoli	tamma	Painotus	koulupainotus
Rotu	ratsuponi (62.5%)	Koulutus	ko helppo A
Syntymäaika	05.02.2012 (4v. 06.04.2013, 8v)	Kasvattaja	Fame,
Säkäkorkeus, väri	141 cm, ruunikko	Omistaja	VRL-10261, Hillamäki

luonne

Fame's Vanilla Twilight, tai lyhyemmin pelkkä Ninni, on juurikin nimenomaan tyypillinen poni. Itsepäinen otus vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa varustettuna hullulla vauhdilla - sellainen on meidän Ninni.

Hoitaessa Ninni on niin neitiä, niin neitiä, ja se ei suvaitse oikestaan lähes tulkoon yhtään minkäänlaista hoitotoimenpidettä protestoimatta ensin vähän kokeilevasti joskos hoitaja ymmärtäisi olla koskematta poniin. Jalanheilutus on Ninnin lempipuuhaa ihmisen lähestyessä, etenkin jos ihminen lähestyy takaa tai takaviistosta ja kieltoja ei tamma ole kuulevinaankaan. Rapsutus on turhaa, silitys on turhaa, harjaus on turhaa, tuumaa Ninni ja kiskaisee korvat luimuun ja hampaat esille ennenkuin päättää että no, jaa, ei se nyt niin kamalaa olekkaan ja kiipeää hoitajan syliin. Ninni on ailahtelevainen, vaikea ja äkkipikainen kiukkupussi jota ei ihan tosi kannata harjailla huvikseen ellei sitten omaa masokistitaipumuksia, jotka Ninni kyllä kykenee tyydyttämään. Kavioiden puhdistaminen on hauskaa vetoleikkiä jossa saa harjoittaa hauislihaksiaan ja kärsivällisyyttään, tamma kun on keksinyt pystyvänsä kiskaisemaan jalkansa pois mikäli paikallaanseisominen ei juuri silloin huvittaisi, ja siinä saa helposti kaviosta naamalleen Ninnin unohtaessa mihin suuntaan jalkaa edes voi kiskaista. Ihmistä ei kunnioiteta, tuumaa Ninni ja kiskaisee riimunnarun itselleen päästäkseen syömään naapurin karsinan edessä odottavia heiniä. Talutus onnistuu joskus, joskus ei, mutta yrittää voi aina, Ninni kun ei koskaan juokse suoranaisesti päälle. Ainakaan jos huidot käsillä tarpeeksi määrätietoisesti... Pesu on Ninnin mielestä ehdottomasti se Kaikkein Kamalin asia esimerkiksi koko maailmassa, ja sen kiukkupussilevelit nousevatkin välittömästi vesiletkun lähestyessä noin kolmesataa prosenttia. Kopitus aiheuttaa suunnilleen samanlaisen reaktion kerrottuna kolmella... Uskomatonta kyllä, Ninnin kanssa on ihan mahdollista pärjätä - kunhan vain löytää yhteisen sävelen.

Vaikka Ninni ei olekkaan mikään joka tytön unelmahoitohevonen, on se melko mukava ratsastaa. Omituisesta ja vain paikoittain esiintyvästä yliherkkyydestä huolimatta tammalla riittää kapasiteettia sekä esteillä että kouluratsastuksessa, ja sen kanssa yhteisen sävelen löydyttyä tamma jaksaa vääntää yhtäkin liikettä vaikka kuinka kauan. Esteillä Ninni on yllättävän herkkä ja toimiva, vaikka ponista näkeekin kuinka paljon se haluaisi vain kaahottaa täysillä esteiden yli. Varoo jalkojaan ja pudottaa harvoin, kieltää vielä harvemmin, ja radalla antaa aina kaikkensa. Ei oikeastaan pelkää juuri mitään, vaikkakin jarrut ovat toisinaan hiukan hukassa, varsinkin viimeiselle esteelle tultaessa. Kouluponina Ninni osaa olla aivan uskomattoman hermojaraastava laiska keitetyn spagetin mallinen kirahvi, ja etenkin osaamattomien ja ujojen ratsastajien alla ei Ninnikään takuuvarmasti tottele mitään ja jos totteleekin niin hyvin vastahakoisesti. Ninni on ehdottomasti niitä hevosia jotka tarvitsevat pätevät alkulämmittelyt ennenkuin se liikkuu mihinkään mitenkään muuten kuin inhottavasti kiemurrellen jäykkänä kuin rautakanki ja täysin turtana pohkeelle. Poni on kuitenkin hyvin osaava ratsu jos sen saa kunnolla kuulolle, ja se onkin sen verran turvallinen ja luotettava ratsu ettei se koskaan suunnittelekkaan lähtevänsä alta, saati sitten toteuta edellä mainittuja suunnitelmiaan. Reipasliikkeinen ja nokkela tamma.

Kilpailupaikalla Ninni osaa olla oikea ärsyttävyyden huipentuma pyöriessään ympyrää narun päässä siitä asti, kun se kopista ulos otetaan. Tammaa kiinnostaa suunnattomasti ympäristö, muut ponit ja ihmiset, mutta toisaalta se ei siedä mitään niistä lähellä itseään. Itse kilpailuradalla Ninni yleensä on ihan oma itsensä, vaativa lämmiteltävä mutta oikein ratsastettuna mukava tapaus.

sukutaulu

Isänisänisä Mythic Fantasy oli tummanruunikko upearakenteinen newforestinponiori. Säkää ponilta löytyi 142cm, ja luonteeltaan reipas ja orimainen mutta kiltti poni oli painotukseltaan koulupainotteinen, ja se kilpailikin menestyksekkäästi useamman vuoden monen ratsastajan kanssa jopa vaativa B-tasolla asti. Vaikuttavan uran tehnyt ori jätti jälkeensä toistakymmentä hienoa newforest-varsaa, joista lähes tapeltiin aikanaan. Ori kuoli arvonsa mukaisesti rauhallisesti vanhuuden vaivoihin kotipihallaan 31-vuotiaana. Isänisänemä Primevére oli rautias kantakirjattu tamma, joka ei koskaan oikeastaan päässyt näyttämään kynsiään kouluradoilla, mutta joka ehti silti kilpailla menestyksekkäästi muutamat kilpailut. Hienosta suvusta synytynyt tamma oli omistajiensa jalokivi ja ylpeys, ja se elikin lähes koko elämänsä saman omistajan luona. Upealuontoinen tamma toimi lähes kokonaisvaltaisesti siitostammana, ja se ehtikin varsoa ihailtavat yhdeksän varsaa ennen kuolemaansa kaksikymmentäkolmevuotiaana ähkystä seuranneeseen suolisolmuun.

Isänemänisä Aikamoisen Haldor oli kauniin värinen punaruunikko ori, jolta korkeutta löytyi 142cm. Luonteeltaan varsin pippurinen ja omapäinen ori aiheutti usein hoitajilleen ja ratsastajilleen harmaita hiuksia temppuilullaan, ja se ehdittiinkin myydä useampaan kertaan vain muutamassa vuodessa. Onneksi hieno ori löysi kuitenkin osaavan ja kilpailevan kodin, jossa se sai kärsivällisen oman ratsastajan jonka kanssa se kiersikin kouluratoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ori ehti astua kuusi tammaa ennen kuolemaansa 26-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi. Isänemänemä Linnehorn Madrona oli hieno tummanrautias isomerkkinen 137-senttinen tamma, joka kantakirjattiin aikanaan ykköspalkinnolle. Tamma ei kuitenkaan koskaan ollut täysipainotteinen jalostushevonen, vaan se sai jatkaa elämäänsä omistajansa kisaratsuna ja naapurin lapsia kyydittäen silloin kun omistajalla ei ollut sille aikaa. Hienoluontoinen tamma oli hyvin osaava kouluratsu, ja se kilpailikin helppo A-tasolla monen monituista vuotta ennenkuin sen omistaja kasvoi siitä yli, ja tamma sai siirtyä jalostuskäyttöön, missä se varsoikin kolme varsaa. Tamma kuoli rauhallisesti tallipihallaan eläinlääkärin toimesta iltaheinieen syöden.

Emänisänisä Come Closer ^ox oli kaunis arabialaisen täysiverisen perikuva. Herkkä, kuumuva ja ehkä vähän liian fiksu ori oli väriltään kimo, ja sen kanssa ei ihan jokainen pärjännyt. Tulinen ori oli kuitenkin hyvin osaava kouluratsu, ja se menestyikin loistavasti sellaisten ratsastajien kanssa, jotka sitä osasivat ratsastaa. Sen sijaan kokemattomampia ori riepotteli täysin oman mielensä mukaan. Komealla orilla oli korkeutta 156cm, ja se kilpaili koulussa tasolla vaativa B. Ori astui kuusi tammaa ennen kuolemaansa potkaistessaan jalan läpi karsinan seinästä vain kuusitoistavuotiaana katkaisten useamman jänteen jalastaan. Emänisänemä Mistakes 'N Problems ^ox taas puolestaan oli harvinaisen tasainen ja kiltti tamma, jonka kanssa uskalsi huoletta puuhailla ihmiset vauvasta vaariin. Korkeutta ruunikolla tammalla oli vain vajaa 154cm, mutta se oli ehdottoman varma ja hyvä ratsu niin koulussa kuin maastossakin. Esteitä ei tamma juuri koskaan hypännyt suvussa esiintyvien jalkaongelmien vuoksi, mutta tamma pysyi koko elämänsä täysin terveenä varsoen useamman varsan. Tamma periytti etenkin upeaa luonnettaan ja hyvää ratsastevuuttaan sekä herkyyttä.

Emänemänisä Mer Hertel oli kauniin värinen mustankimo connemaraori, jolta löytyi luonnetta ja kapasiteettia valtavat määrät. Ori oli kipakanluonteinen mutta hyvin osaava kouluponi, jolle ei pärjännyt ihan kuka vain, mutta ponin luottamuksen saatua oli se todellinen luottoratsu jonka kanssa ei tarvinnut turhia tapella. Säkäkorkeutta orilta löytyi 138cm, ja se menestyi uskomattoman hyvin kouluradoilla, vaikka taso pysyikin helppo A:na koko sen elämän ajan. Kapasiteettia ponilta olisi löytynyt vaikeampiinkin, mutta omistajalla ei yksinkertaisesti riittänyt aika kouluttaa sitä pidemmällle. Ori astui vain kaksi tammaa ennen traagista kuolemaansa tallipalossa. Emänemänemä Mim Visina oli kaunis, herkkä ja kiltti holsteintamma, jolta löytyi korkeutta hienot 163cm. Tamma oli hyvin varmajalkainen ja omasi tasaisen isot liikkeet, jotka saivat paljon kiitosta niin ratsastajilta kuin kouluratsastustuomareiltakin. Tamma oli väriltään tumma punaruunikko, ja siltä löytyi kauniin muotoinen tähti ja kolme sukkaa. Todellinen moniosaaja kilpaili niin esteillä, koulussa kuin kentässäkin, ja kokeiltiinpa sillä valjakkoajoakin joskus, mistä se ei tosin koskaan liikoja pitänyt. Tamma varsoi kolme varsaa ennen kuolemaansa kahdeksantoistavuotiaana keuhkokuumeen vuoksi.

kilpailukalenteri

valmennukset

kouluvalmennus, valmentajana suba
minttu ja Ninni olivatkin jos verryttelemässä Hillamäen kentällä, kun saavuin paikalle. Tammaa selvästi ketutti mennä tylsää kouluratsastusta ja se yritti kovasti livistää tehtävistään kaahottamalla ympäri kenttää. Minttu sai Ninnin kuitenkin hienosti takaisin ruotuun ja näytti tammalle kumpi määrää. Aloitimme valmennuksen väistöillä pitkillä sivuilla, tarkoituksena väistää ensin uran sisäpuolelle ja sieltä takaisin uralle. Ninni vastusteli alkuun ja pyrki jatkamaan pää pilvissä uraa väistämättä sisälle. Kehotin minttua yrittämään uudelleen selkeämmällä valmistelulla seuraavan pitkän sivun alussa. Minttu valmisteli Ninnin uuteen väistöön ja nyt tammalla ei ollut mahdollisuutta livistää vaan se joutui oikeasti pistämään jalkaa ristiin ja tekemään niin, kuin ratsastaja sanoo. Pyysin Minttua tekemään väistöt vielä kerran uudelleen ja siirtymään sitten raviin. Ravissa tarkoitus oli tehdä samalla tavalla väistöjä ja ne sujuivatkin selvästi paremmin, kun molemmat olivat päässeet jyvälle. Ninninkin oli alkanut hieman antamaan periksi ja kulkikin nyt kiltisti suu vaahdoten ja vaikutti hyvin kevyeltä. Pyysin minttua nostamaan laukan ja laukkaamaan pari kierrosta rauhallista laukkaa. Tämän jälkeen kehotin ratsukkoa tulemaan lävistäjää pitkin laukassa ja vaihtamaan laukkaa kentän keskellä. Laukanvaihto sujui ongelmitta ja ratsukko saikin vaihtaa laukkaa vielä pari kertaa. Tämän jälkeen annoin mintun ja Ninnin aloittaa loppuverryttelyn.

kouluvalmennus, valmentajana bonnie
Aloittelimme mintun ja Ninnin kanssa verryttelyllä, johon sisältyi paljon ravin ja käynnin sisäisiä temponmuutoksia ja siirtymisiä. Minttu kokosi Ninniä hyvin, mutta lisäyksissä hän saisi olla vielä vähän rennompi ja päästää ponia liikkumaan paremmin, varoen kuitenkin ettei Ninni lähde juoksemaan alta. Raviverryttelyn jälkeen ratsukko laukkasi muutaman ympyrän suuntaansa ilman erillistä tehtävää, minkä jälkeen aloimme käydä läpi pysähdyksiä suoraan ravista muutaman käyntikokeilun jälkeen. Ninni pysähtyi tasaisesti neljälle jalalle juuri oikeaan pisteeseen uralla niin käynnissä kuin ravissakin. Vaikeutimme tehtävää: ratsukon tuli leikata rata poikkisuuntaan ja pysähtyä pituushalkaisijan kohdalle. Minttu kuitenkin ratsasti ponillaan tarkkaavaisesti ja sai sen pysähtymään oikeaan kohtaan. Jatkoimme tehtävää laukassa niin, että laukka ja suunta vaihtuivat aina pysähdyksen jälkeen. Pysähdykset ja laukannostot onnistuivat erinomaisesti, mutta Ninni lähti valumaan uralle palatessa liikaa laukan suuntaan, eikä edennyt tarpeeksi pitkälle suoraan seinää kohti. Tätä suoraan ratsastusta hioimme muutaman kerran vielä, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyyn. Tarkkaa ja hyvää työtä molemmilta!

päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja minttu
Satoi lunta. Tai no, räntäähän se taisi oikeastaan olla, mutta valkoista höttöä yhtä kaikki. Samalla tavalla molemmat narskuvat kavioiden alla, päätin kivutessani paikallaan kiemurtelevan Ninnin selkään. Vaikka Ninni onkin olevinaan niin hieno kouluponi on se edelleenkin joskus aivan käsittämättömän raivostuttava laiskamato joka tekee ihan tosissaan mitä tahansa päästäkseen eroon ratsastajastaan, ja nyt uutena löytönä se on keksinyt yrittää estää ratsastajan selkäänpääsyn kokonaan. Ainakaan se ei enää näyki. Satulasta käsin Ninni tuntui edelleen aika jännittyneeltä, ja jaksoikin sinnikkäästi pidellä korviaan tiukasti kiinni takaraivossaan toiveissa, että luovuttaisin ja veisin sen takaisin karsinaansa syömään iltaheiniä. Ninnin pettymykseksi pyysin tamman kuitenkin liikkeelle, ja alkuverryttelyt suoritimme ripeässä tahdissa osittain kylmyyden vuoksi ja osittain siksi, että Ninnin ollessa ähkypuhkutuulella on asiat fiksuinta hoitaa pois alta mahdollisimman nopeasti.
Alkuverryttelyjen jälkeen otimme nopeat välikäynnit ja aloimme sitten treenaamaan avotaivutuksia, ne kun ovat tuntuneet viime aikoina kovin vedottomilta ja niistä on tullut sanomista ihan tuomareiltakin. Aluksi Ninni ei edes jaksanut yrittää vaan menimme ohi jotain kummallista pohkeenväistön ja avotaivutuksen hybridiä, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen alkoi se avotaivutus taas löytymään. Vieläkään se ei ollut täysin puhdasta, mutta liike oli oikea ja tammakin alkoi kevetä edestä ja pyöristyä rungostaan joten jotain oli sentään tapahtunut. Avotaivutuksen sujuessa kävimme vielä kouluohjelman läpi kaksi kertaa, ihan vain koska ensi viikolla olisi taas kisat, ja siirryimme sitten loppuverryttelyihin. Hieno Ninni!

kouluvalmennus, valmentajana Riitsu, VRL-10749
Tänään saisinkin pitää valmennuksen kentällä. Saapuessani kentälle näin siellä upean ratsuponin ja sen taidokkaan ratsastajan. Aloitimme taivutuksilla. Käskin sinun taivuttaa aina kulmassa ja volteilla, jotka teit pitkillä sivuilla. Ninni ei keskittynyt yhtään, joten vaihdoimme tehtävän vähän mielenkiintoisempaan. Tulit ravissa pitkän sivun ja sitten pääty-ympyrä ravissa, missä myös piti taivuttaa ihan kunnolla. Ninni alkoi koota itseään ja keskittyi mahtavasti. Tyttö tykkää näköjään ravailla enemmän kuin käynnätä. Sitten käskin sinun vaihtaa suunnan täyskaarrolla ja ravailla uraa pitkin. Ninni löntysteli, kunnes käskin sinun vähän pidentää sen askelta, että se menisi reippaammin ja paremmin. Tamma nosti itsekseen laukan kun se säikähti pihan ohi ajavaa rekkaa, mutta sait sen siirrettyä takaisin raviin ja se kokosi itsensä automaattisesti. Kehuit Ninniä ja annoin luvan kävellä hetken ajan. Kerroin seuraavan tehtävän. Tulisit ravissa pitkän sivun puoliväliin ja siirryt käyntiin. Kävelet lyhyensivun alkuun ja nostat taas ravin. Nostit ravin. Ninni ravasi kootusti ja pidensi askeleet sopiviksi. Tamma näytti aivan ihanalta ja taitavalta kouluratsulta. Hiljensit sen käyntiin ja notkahdit eteen. Huomautin asiasta sinulle, mutta seuraava kerta meni paljon paremmin. Nyt siirryttiin niihin pohkeenväistöihin. Käskin sinun nostaa ravin ja koota tamma. Ninni ravasi kauniisti eteenpäin, jolloin käskin sinun aloittaa väistön keskiuraa päin. Tamma väisti upeasti, mutta ihan lopussa se kompastui. Käskin sinun tulla samalla tavalla uudestaan ja taivuttaa samalla enemmän. Nostit ravin uudestaan ja annoit avut väistämiseen. Nyt taivutit enemmän, jonka takia tamma teki väistön lähes täydellisesti. Käskin sinun nostaa käynnistä laukan pitkän sivun alussa. Annoin laukka-avut, jolloin tamma lähti nättiin laukkaan. Tulit kokorata leikkaa laukassa ja hiljensit raviin, jonka jälkeen nostit taas laukan, mutta nyt vasemman. Ninni nosti laukan hienosti, joten ajattelimme kokeilla nyt ihan vaihtaa laukan laukassa. Annoit laukka pohkeet vasempaan laukkaan ja tulit taas kokorata leikkaa tehtävää. Sinun täytyi istua satulassa rennosti ja antaa reilut avut. Tamma vaihtoi laukan hiukan tökerösti, joten tulit suoraan uudestaan. Jatkoit laukkaamista ja tulit taas kentän keskellä. Annoin jälleen kerran avut ja laukka vaihtui mainiosti. Hyvään on hyvä lopettaa. Kerroin sinulle vielä mitä voisit harjoitella tamman kanssa, samalla kun teit loppuverkkoja.

kouluvalmennus, valmentajana alhippa
Ratsukko oli jo valmiiksi verryttelemässä saapuessani Hillamäkeen valmentamaan minttua ja Ninniä. Ninni tuntui tänään olevan vastusteleva ja apuja pakoileva. Pyysin minttua selässä kuitenkin olemaan jämäkkä ja olemaan antamatta periksi. Alun erimielisyyksien jälkeen alkoi Ninnin oma tahto taipumaan ja ratsu kulkemaan oikein päin, sen sijaan että pää olisi aivan taivaissa. Kun ratsukon perusyhteistyö oltiin saatu alulle oli vuoro myös varsinaisten tehtävien. Aloitimme avotaivutuksilla,. jotka alkuun olivat tahmeita oikeassa kierroksessa, mutta vasempaan sujuivat sekeästi norkeammin. Ninni kaipasikin siis hieman enemmän työskentelyä oikeaan kierrokseen, jotta kyljet saatiin taipumaan sopivasti. Tehtävien sujuessä hyvin vaihdoimme laukkatyöskentelyyn. Alkuun hieman laukanvaihtoharjoituksia käynninkautta, jotka ensimmäisten yritysen iloittaman virtapiikin jälkeen alkoivat tasaantua ja vaihdot sujua äärimmäisen nopeasti sekä hyvässä tahdissa. Vastalaukkaharjoitukset puoliympyrällä kuuluivat myös ohjelmaan ja tässäkin tapauksessa oikeakierros tuotti hieman enemmän hankaluutta ja laukkaa oli ylläpidettäväerittäin aktiivisesti, jotta tamma ei olisi vaihtanut myötälaukalle. Vasempaan kierrokseen tämäkin harjoitus sujui ongelmitta. Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä vapaasti antaessani samalla palautetta ratsukolle. Ninnin kanssa olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota oikean kierroksen työskentelyyn, sillä tämä aiheuttaa selkeästi vaikeutta ponilla. Hyvä verryttely ja ennen kaikkea hyvä taivuttelu parantavat ponin taipuisuutta molempiin suuntiin.

Kouluvalmennus, valmentaja Dior
Aloititte lämmittelyjen jälkeen treenaamisen. Taivuttelit tammaa kunnolla, kunnes se ei enää sätkinyt jokaisesta kosketuksestasi. Sen jälkeen nostit laukan ja harjoittelitte vastalaukkaa. Ninni yritti aluksi riistäytyä käsistä, mutta hallitsit tilanteen nopeasti. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen alkoi meno näyttää jo paremmalta, joten saitte kävellä lyhyehköt välikäynnit. Teitte vielä muutamia ravi- ja laukkasiirtymisiä, ennenkuin siirryitte avo- ja sulkutaivutuksiin. Ninni oli aluksi ehkä vähän jäykkä toisesta kyljestä, mutta muutaman asetuksia ja voltteja täynnä olevan kierroksen jälkeen alkoi se olla jo tarpeeksi vetreä tehtävää varten. Kaiken kaikkiaan avo- ja sulkutaivutus sujuivat kumpikin hyvin, kun olit saanut sen kunnolla kuulolle. Valmennus meni hyvin, joten aloitte jäähdyttelemään. Hyvä!

kouluvalmennus, valmentajana Pierre
Valmennettavakseni saapui Minttu Ninni-nimisen ratsuponitammansa kanssa. Ratsukko aloitti alkuverryttelyillä, jotka hoidettiin heti alusta alkaen huolellisesti ja varmalla otteella. Tamma työskenteli laiskasti, hädin tuskin apuja huomioiden. Ninni heräili kuitenkin pikkuhiljaa, ja tempo muuttui menevämmäksi. Minttu pyrki käyttämään mahdollisimman pehmeitä apuja, vaikka tammaa saikin yhä hoputella eteenpäin laiskuuden iskiessä kesken voltin tai suunnanmuutoksen. Kun alkuverryttelyt oli hoidettu alta pois, oli aika aloittaa itse valmennuksen pääharjoitus: laukanvaihdot maneesin pitkällä halkaisijalla. Halkaisijalle suunnattaisiin tietty laukassa, ja suunnilleen maneesiin keskipisteellä tiputettaisiin käynnille ja vaihdettaisiin nopeasti laukka. Laukanvaihdon myötä halkaisijan lopuksi vaihdettaisiin myös suunta. Lyhyiden välikäyntien jälkeen ratsukko oli valmis aloittamaan harjoituksen. Ninni pyrki yhä pääsemään mahdollisimman helpolla, eikä työskennellyt takapäällään kovinkaan aktiivisesti. Minttu pyrki kuitenkin parhaansa mukaan saamaan tammaan hieman liikettä, jottei tämä tiputtaisi ravilla tai käynnille omatoimisesti kesken laukkapätkän. Ratsukko laukkasi aluksi uraa pitkin, suunnaten pian päädyn kautta halkaisijalle. Minttu otti jo halkaisijan alussa ohjat paremmin tuntumalle ja antoi pidätteitä esimauksi tulevasta hiljennyksestä. Ninni hidasti käyntiin käskyn saatuaan, mutta laukannosto tapahtui vasta muutaman raviaskeleen jälkeen. Suunnanmuutoksen jälkeen Minttu suuntasi ratsunsa kanssa uudestaan halkaisijalle – tällä kertaa Ninni liikkui hieman vetreämmin ja polki paremmin takajaloillaan. Pysähdys tapahtui jälleen nopeasti lähes huomaamattomien apujen seurauksena, eikä turhia raviaskelia näkynyt ennen laukannostoa. Ratsukko otti vielä lopuksi laukanvaihtoja uralla, ja Ninni vaikutti jopa innostuvan tehtävästä. Valmennus sujui alkukankeuden jälkeen hyvin. Ninni piti aluksi herätellä, kunnes tehtävä alkoi sujua jouhevammin. Loppuvalmennus sujui reippaasti, ja ratsastaja ja ratsu olivat selvästi samalla aaltopituudella toistensa kanssa. Alkuverryttelyistä on hyvä tehdä verkkaiset ja monipuoliset, jotta myöhemmin tammasta saa enemmän irti. Ratsukkoa oli varsin mukava valmentaa.

päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja minttu
Ninni tuntui tänään paljon paremmalta kuin pitkään aikaan, ja päätin hyödyntää asiaa niin kauan kuin sitä kestäisi. Lähdimme siis kerrankin tamman kanssa ihan vain maastoon ilman satulaa eväät mukaan pakattuna nauttimaan hiljalleen hiipuvasta kesästä ja lämmöstä, jota vielä oli jäljellä. Alkumatkan otimme ihan rauhassa kävellen rennosti maisemista nauttien, ja Ninnikin sai kerrankin ihan luvan kanssa syödä koivunlehtiä puista ihan miten lysti, meillä ei ollut nimittäin kiire mihinkään - päässäkin Ninnillä oli vain musta nahkariimu. Ohjat sillä sentään oli, vaikka ne olivatkin kiinni riimussa - ihan niin paljon en tammaan luota, että lähtisin ihan ilman ohjauskahvoja, sen verran monta kertaa on tammanketale yrittänyt alta lähteä. Kumma kyllä Ninni ei kertaakaan yrittänyt ryöstää tai hangotella vastaan. Ehkä senkin mielestä oli kiva saada vähän lomaa siitä iankaikkisesta kentällä nyhjäämisestä ja paarmoista, jotka sitä väkisinkin kentän paahteessa aina kiusasivat. Tallille lähdimme vasta kuuden aikaan, ja paluumatkalla otimme muutaman kunnon laukkaspurtinkin. On se vain pakko sanoa, että kyllä Ninnikin osaa olla aivan täydellinen mussukkaratsu kun se sitä tahtoo olla!

kouluvalmennus, valmentajana Lissu T.
Alkuverryttelyissä kävi selväksi, että Ninni oli niitä tapauksia, jotka luistivat velvollisuuksistaan ja pyrkivät pääsemään helpommalla kaikesta mahdollisesta missä luistamismahdollisuus vain ilmeni. minttu tuntui tottuneen tällaiseen, Ninnin vaatimattoman, vedottomat ja laiskat liikkeet alkoivat saada lennokkuutta ja tahtia, ratsuponitamma työskenteli koko ajan paremmin ja ratsastajan huomaamattomasta, siististä ratsastuksesta päätellen poni oli herkkä tapaus, joka kyllä teki kun osasi pyytää. Voltit, lävistäjät, kaarevat urat, kulmien ratsastus, kaikki sujui kuin leikiten kun minttu sai Ninnin huomaamaan, että nyt tehdään töitä. Ratsukon verryteltyä aloitimme kunnon työskentelyn pohkeenväistöllä. Alkuun Ninni liioitteli, kaula ja koko poni menivät aika voimakkaasti mutkalle, etuosa väisti voimakkaasta ja takaosa vain lusmuili perässä. Suoritus, puolipidäte, tarkempi pohjetyöskentely ja johan suoritus parani, minttu sai muutaman kerran suoristaa tammansa ja hoputtaa takaosaa hereille ennen kuin väistöt alkoivat sujua kunnolla. Väistöjä seurasi avotaivutusharjoitus, ja nyt lusmuilun sijaan Ninni liioitteli, tamma lähti leikkimään banaania mintun sisäpohkeen ympärille. Tarkka ja nopea korjaus, muoto liioitellusta siihen mitä haettiin ja harjoitus jatkoi. Sen enempää ongelmia ei ilmennyt, minttu ratsasti siististä ja hillitysti eikä Ninni enää koettanut pinnata tehtävästä tai ylisuorittaa, poni oli päässyt hyvään työvireeseen, koko kroppa teki aktiivisesti töitä, askeleissa oli tarpeeksi lennokkuutta eikä muoto missään vaiheessa lähtenyt liian syväksi tai jäänyt vajaaksi.

osallistuimme myös tarinakoulukisoihin, tehtävänantona kirjoittaa fb-päivitys aiheesta "Koko verryttelyn ajan verkkavalvojana toiminut teinityttö kälätti puhelimeensa arvostellen kovaan ääneen jokaisen ratsukon, myös sinun, ratsastusta. Huvittiko, ärsyttikö, häiritsikö tytön käytös?"
"Ei siinä että joku puhuu puhelimessa nyt näin yleisesti mitään pahaa ole, julkisilla paikoila nyt varmaan yleensä kuuluu ihan normaaleja elämisen ääniä ja kai jotkut luokittelee puhelimeen puhumisen normaaleiksi elämisen ääniksi, mutta siinä vaiheessa kun verkkavalvojasta (!!!) tuntuu siltä että on ihan ok keskustella kovaan ääneen poikaystävänsä mahdollisista pettämismuotoisista seksuaalisista kanssakäymistilanteista ja kyseisen miehen peniksen pituudesta on musta ihan hyvä siirtyä jonnekkin ihan muualle pitämään niitä elämisen ääniä. Tai vaikka jättää ne pitämättä. Please. Taisin saada traumoja."

osallistuimme myös tarinakoulukisoihin, tehtävänantona "Kisat menivät täysin pieleen ja olet valmis myymään hevosesi saman tien. Kirjoitat myynti-ilmoituksen hevosestasi heti radan jälkeen. Millainen se oli?" (sijoitus 3/17)
"Myynnissä ponikokoinen ratsuponitamma, väriltään tummanruunikko. Varsonut kerran. Vaativa tallissa, voi purra, voi potkia, ei suostu pestävästi eikä lastattavaksi. Älyykkyysosamäärä noin sama kuin simpukalla, ei opi uutta mutta toisaalta unohtaa vanhoja, jo opittuja asioita ongelmitta. Hyppää kuin keitetty spagetti. Osaa asiat Helppo A-tasolle asti. Ei ratsastuskouluun, lapsille tai tätiratsastajille. Halvalla."

päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja minttu
Niin se aika vain kuluu! Vielä vähän aikaa sitten Ninni oli vielä pieni hontelo varsa jota yritettiin epätoivoisesti saada koulittua kouluratsuksi, ja nyt se on jo iso poni. Sijoituksia tammalla on jo 51 ja YLA2-palkinto napattiin jo toukokuussa. Varsat ovat suurimmaksi osaksi lähteneet maailmalle, ja toivottavasti kohtapuolin tamma saadan ilmoitettua myös KRJ-laatuarvosteluun. Joskos sieltä se ykkönen tai edes kakkonen tulisi... Vielä hetken ehtii tammaa kuitenkin vielä valmistelemaan, ilmoittautumisaikaa kun on vielä vähän yli viikko. Siinä ajassa ehtii tuo kotiin jäänyt varsakin ehkä kilpailemaan muutaman sijoituksen... eikö? Ai. Tässä äsken laskeskelin pisteitä, ja nykyisiltään tamma saisi 88p riippuen vähän montako pistettä kuvista tulisi. Molemmat vanhemmathan ovat KRJ-palkitut ja kasassa on tammalla täydet sijoitukset + yksi cup-sijoitus - nytkin sieltä jo kirkas kakkonen tulisi. Päätin kuitenkin, että toista kakkosta ei enää lähdetä hakemaan, vaan se on joko varma ykkönen tai ei laatiksia ollenkaan. Ainakaan hetkeen. :D