ti, pe 10-18 | ke, to 10-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200
Opasvaraukset: 0294 500 500 (ma-pe 9-15)

Esityöt Juséliuksen mausoleumin freskoihin

 

Vuonna 1898 arkkitehti Josef Stenbäck sai tehtäväkseen suunnitella hautakappelin, jonka porilainen liikemies, vuorineuvos F. A. Jusélius halusi pystyttää vähän aiemmin menehtyneelle tyttärelleen Sigridille. Hautakappelin pääasiallisen fresko- ja lasimaalauskoristelun suunnitteli Akseli Gallen-Kallela ja eteisen freskot Pekka Halonen. Stenbäckin ajatuksena oli, että hautakappelin koristelu ilmentäisi ajatusta ’kuoleman voitosta ruumiin yli ja hengen voitosta kuoleman yli’.

Gallen-Kallelan kuvaohjelman pääaiheet olivat Kevät, Rakennus, Syksy, Hävitys, Talvi ja Tuonelan virran rannalla. Lisäksi Gallen-Kallela maalasi kappelin ovien päälle Paratiisi- ja Kosmos-aiheet sekä käytti kasviornamentiikkaa ja puuaiheita muuhun koristeluun.  Kappelin alkuperäiset, vuonna 1903 valmistuneet freskot ovat tuhoutuneet. Hautakappelin nykyiset freskot, jotka valmistuivat vuonna 1939, maalasi Gallen-Kallelan poika Jorma isänsä luonnosten perusteella.

Kevät (1903), tempera ja öljy

Kevät-freskon esityössä Gallen-Kallela on kuvannut lapsuutta ja nuoruutta. Teoksen keskellä seisoo nuori mies jalat tukevasti haarallaan ja tähtää varsijousella ylöspäin. Hänen vieressään seisovat nuorempi tyttö ja poika, jotka seuraavat lumoutuneina ampumista. Heidän mallinaan Gallen-Kallelan käytti omia lapsiaan Kirstiä ja Jormaa. Aivan vasemmassa reunassa seisoo mustaan rippipukuun pukeutunut nuori nainen, joka on kääntänyt lapsuudelle selkänsä ja melkeinpä astumassa maalauksesta ulos. Nuori nainen haistaa kädessään olevaa valkovuokkoa, mutta samalla hänen katseensa on kohdistunut kaukaisuuteen.  Naisen mallina oli Gallen-Kallelan käly Anna Stina Slöör. Maalausta hallitsee raikas kevätkesän vihreys, ja taustalle taiteilija on maalannut järvimaiseman Sääksmäeltä.

Rakennus (1902), tempera ja öljy

Rakennus-teoksen aiheena on tuvan rakentaminen ja sen on tulkittu kuvaavan aikuisuutta. Keskeisellä paikalla teoksessa on keskeneräinen, perinteisellä lamasalvostekniikalla valmistuvan hirsitalon runko, jonka päällekkäin ladotut hirret muodostavat vasemmalle ja oikealle suuntautuvia diagonaaleja.  Rungon vieressä istuu nuori äiti imettämässä 3−4-vuotiasta poikaa, joka saa kuolleen siskonsa rintamaito-osuuden. Oikeassa nurkassa isä hakkaa kirveellä lovea hirteen salvosta varten, ja rungon takana kuoleman hahmoon puettu isoisä auttaa rakennuspuuhissa kairaamalla tapin reikää toiseen hirteen. Taustalla on jälleen aihe Sääksmäeltä, tällä kertaa kivikkoinen aho, joka rajautuu oikeassa yläkulmassa järveen. Maalauksessa Gallen-Kallela on yhdistänyt Karjalassa ja Porin seudulla näkemiään vaikutelmia todellisuudesta.

Tuonelan virran rannalla (1903), tempera ja öljy

Gallen-Kallelan freskojen henkilöiden vaellus päättyy Tuonelan virran rannalle. Teoksessa on kuvattu lohduton ihmisjoukko jonottamassa veneeseen, joka vie heitä tuonpuoleiseen.  Rannalla olijoista jotkut riisuutuvat odottaessaan vuoroaan, toiset vain tuijottavat tyhjin silmin eteensä.  Taustalla tapahtumaa seuraa tummassa virrassa uiskenteleva verenpunainen Tuonelan joutsen. Malleinaan Gallen-Kallela käytti tapaamiaan paikallisia henkilöitä: vanha mies Porista, keppiä pitelevä, huivipäinen mummo Ruovedeltä, tuberkuloosia sairastava nuori tyttö etualalla. Näiden joukkoon hän maalasi myös viiksekkään taiteilijatoverinsa Pekka Halosen sekä itsensä äärimmäiseksi oikealle. Muista poiketen taiteilijan ryhdikäs oma hahmo on vielä työntouhussa muurauslasta kädessään ja katsoo oikealle, takaisin elettyyn elämään.