Karikkoja ja merirosvoja Jussarön alkuperäinen suomalainen nimi on Jussaari. Ruotsalaisessa muodossa 'Jussarö' esiintyy siis sana 'saari' kaksi kertaa. Kielitieteilijät ovat arvelleet, että saaren nimi olisi alkujaan Jouhisaari, josta se aikoinaan olisi vääntynyt muotoon Jussaari. Huomattavasti romanttisempi teoria nimen alkuperästä on, että saaaressa olisi kauan sitten asunut Jussi-niminen mies, joka ryösteli haaksirikkoutuneita laivoja, ja saari olisi nimetty hänen mukaansa. Tässä tapauksessa Jussin olisi pitänyt merirosvoilla joskus 1200-luvulla, koska ensimmäinen maininta Jussaröstä on tanskalaisessa purjehdusoppaassa vuodelta n. 1250. Siinä mainitaan paikka nimeltä Iuxarae. On Jussi-merirosvoa sitten koskaan ollut olemassa tai ei, niin haaksirikkoutuneiden laivojen ryöstelyä toki on Jussaröltä kasin harjoitettu. Jopa siinä mitassa, että Kustaa Vaasa kyllästyi rosvoiluun ja pani toimeen etnisen puhdistuksen, ja tapatti kaiken suomalaisen väestön koko rannikko-alueelta. Tilalle tuotettiin Ruotsin Smoolannista uusia asukkaita, mutta niin vain kävi, että hekin oppivat edeltäjiensä tavoille varsin nopeasti, ja merirosvous jatkui aivan entisessä mitassa.
Haaksirikkoutuneita on riittänyt, koska alueen rautapitoisuus aiheuttaa magneettisia häiriöitä, jotka tekevät kompassin erittäin epäluotettavaksi. Jo 1600-luvun merikorteissa huomautetaaan ettei kompasiin ole luottamista. Ja ennen kompassia karikkoiset vedet Tammisaaren edustalla tuottivat Tuonelle ja Kuolemalle oikein mukavasti materiaalia ja köyhille rannikon asukkaille harvinaisia ulkomaalaisia tavaroita. Jussarön majakka Jo keskiajan purjehdusoppaissa Jussarö mainitaan helposti tunnistettavana maamerkkinä. Sen ja Lill Jussarön välinen salmi on ollut aina suojainen ankkuripaikka. Valomajakkaa Jussaröön suunniteltiin ensimmäisen kerran jo v. 1811, mutta sen sai kuitenkin korvata kartiomainen riukukeko, joka pystytettiin Sundharun luodolle. Myöhemmin keko maalattiin punaiseksi ja v. 1856 kalkittiin valkoiseksi. Vuosisadan loppupuolella valomajakka sitten päätettiin rakentaa. 1891 valmistunut pyöreä, 17,5 metriä korkea tiilitorni oli valkoiseksi rapattu ja sen keskikohtaa kiersi leveä, punainen vyö. Majakan linssi oli tehokkainta mallia, mitä silloin Suomessa oli käytössä. Valotunnus oli pyörivä valkoinen valo ja kaksi punaista välähdystä puolen minuutin välein. Majakan toiminnasta vastasivat majakkamestari ja kolme majakanvartijaa. Kovin pitkäikäinen ei Jussarön ensimmäinen majakka ollut. Tornin tiilet olivat rapautuneet nopeasti, ja v. 1922 aloitettiin uuden majakkarakennuksen rakennustyöt. Uusi majakka valmistui syksyyn mennessä ja joulupäivänä 1922 sammui vanhan majakan valo viimeisen kerran. Uusi, 25 metriä korkea majakka rakennettiin samaiselle Sundharun luodolle, jossa aiemmin oli ollut merimerkkinä riukukeko, kaksi meripeninkulmaa etelään Jussaröstä. Katkaistun pyramidin muotoisen betonitornin pohjoissivu maalattiin punaiseksi ja muut kolme sivua alaosaltaan valkoiseksi ja yläosaltaan punaiseksi. Valotunnus oli kaksi valkoista välkkyä kymmenen sekunnin välein. Vanha majakkarakennus sai seistä pystyssä talvisotaan asti, jolloin se kauas näkyvänä maamerkkinä räjäytettiin poikki ohjailemasta vihollisen pommikoneita kohteisiinsa. Viisimetrinen pätkä vanhaa tornia on enää jäljellä. Uusi majakka oli ensimmäinen täysin miehittämätön majakka maassamme. Valolaitteet toimivat kaasulla, jota tarkastuslaiva toi paikalle kerran vuodessa. Sivutoiminen majakanhoitaja kävi sitten kerran kuussa vaihtamassa uudet kaasupullot. Kaasusta aiheutui ongelmia, koska aina ei säiden vuoksi kaasupulloa päässyt ajoissa vaihtamaan. Vuonna 1984 tilanne korjattiin asentamalla majakkaan tuulivoimala. Nyt valolaite on pyörivä, ja sen kantomatka on 16 meripeninkulmaa. 1998 majakka peruskorjattiin ja maalattiin. lähde: Seppo Laurell: Suomen majakat, 1999 Kaivostoiminta Jussorössa Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen haluttiin täällä pyrkiä riippumattomaksi Ruotsalaisesta raudasta. Vuonna 1817 teki eräs ratsumestari valtauksen läheisellä Lerharun saarella ja harjoitti jonkin aikaa pienimuotoista kaivostoimintaa. Kunnolla kaivostoiminta lähti käyntiin vuonna 1834, jolloin paikallistettiin malmiesiintymä Jussarössä ja vallattiin se kruunulle. Työkustannukset kaivoksessa olivat korkeat. Vaikka työntekijöille annettiin kullekin perunamaa ja kalastusoikeus, piti palkkaakin maksaa suhteellisen runsaasti saaren hankalan sijainnin vuoksi. Niinpä pian keksittiin halvempi työvoima: Viaporista tuotiin kaivokseen 45 irtolaisuudesta kiven sisään vietyä vankia. Ilmaista työvoimaa tämäkään ei toki ollut, koska vankien vartiointiin tarvittiin 30 merisotilasta ja vielä päällystöä sotilaiden kaitsemiseen. Vangeille maksettiin pientä palkkaakin, ahkerille lisäksi tupakkaa ja viinaa. Syystä tai toisesta viinan jakelu lopetettiin kuitenkin pian. Aluksi töitä tehtiin vain kesällä, mutta kun saarelle oli rakennettu tarvittava majoitus, muuttui kaivostoiminta ympärivuotiseksi. Pian kesäisin oli työssä jo 95 miestä, talvella puolet. Työpäivän pituus oli 12 tuntia. Kun Saimaan kanavan rakennustyöt aloitettiin, ei Jussaröön enää tahtonut riittää irtolaisia. Vuodesta 1846 alkaen alettiin käyttää rikollisvankeja, nyt venäläisten sotilaiden vartioimina. Krimin sota lopetti kaivostoiminnan vuosiksi 1854-56. Sodan jälkeen aloitettiin taas irtolaisvankityövoimalla. Näiden vankien tuomio oli epämääräisen pituinen. Muissa vankiloissa heidän oli mahdollista päästä vapauteen, mikäli he saivat työtä yksityisen palveluksessa. Suurten etäisyyksien vuoksi Jussarössä ei ollut tähän mahdollisuutta, ja siksi vankeus saattoi venyä hyvin pitkäksi. Tästä syystä monet vangeista pitivät jopa Siperiaa parempana vaihtoehtona, ja anoivat siirtoa sinne. Vankien keskuudessa kiertelevän huhun mukaan Siperiassa saattoi saada jopa maata viljeltäväksi. 1850-luvun loppupuolella parempilaatuista rautaa alkoi olla helpommin saatavissa, eikä Jussarön malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille. Kaivostoiminnan yksityistämistä. alettiin harkita. Mutta kun ainoa ostajakandidaatti ajautui konkurssiin, ei auttanut muu kuin sulkea kaivos lähes vuosisadaksi. lähde: Eevert Laine: Jussaaren rautakaivos valtion käyttämänä vuosina 1834-1861, 1929 Jussarön kaivos siis avattiin ensimmmäistä kertaa kun Ruotsin hallitus käytti merkantilistisella 1800-luvulla Suomen malmipulaa keinona kiristää itselleen erinäisiä hyvityksiä tuontitullien alalla. Väitetään, että kun Vuoksenniska Oy avasi kaivoksen 1954 uudelleen, olivat syyt samantapaiset! Suomi tarvitsi neuvotteluvaltin ruotsalaisen teräksen hinnasta keskusteltaessa. Parinsadan kaivosmiehen uurastus ei uudemmallakaan yrityksellä tuottanut kunnolla, mutta ilmeisesti se toimi riittävän hyvin tinkimisvälineenä. Vuonna 1967 kaivostoiminta lopetettiin taas. Kaupunkisotaa Puolustusvoimat otti Jussarön hallintaansa kun kaivos oli lopetettu. Kaivostoiminnan jälkeensä jättämät rakennukset toimivat oivina kulisseina Kaartin Pataljoonan kaupunkisotaharjoituksille. Siviileillä ei saarelle ollut asiaa ennenkuin vuonna 2005. Kovapanosammunnat käsiaseilla on siirretty jonnekin muualle. Linkkejä www.jussaro.fi www.meriarkeologinenseura.fi/tarunomainen_jussaro.html Säätiedoitus | 