Muistomerkit > Viima-1 ilmailumuistomerkki
 
Muistomerkit entisen Lentokonetehtaan ja Ilmavoimien Varikon alueella Härmälässä

Ilmavoimien 90-juhlavuosi on kulumassa kohti loppuaan. Vuoden aikana on järjestetty monenlaisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Perjantaina 26.9.2008 kokoontui runsas kutsuvierasjoukko ilmailuhistoriallisesti arvokkaalle alueelle Tampereen Härmälään.

Tilaisuuden päätapahtumana oli entisen Ilmavoimien Varikon edustalle vuonna 1986 pystytetyn ilmailumuistomerkin luovuttaminen Lentovarikon Killan omistukseen. Muistomerkki koostuu Valmet Oy:n rakennuttamasta vitriinistä, jonka sisään on sijoitettu Ilmavoimien entinen koulukone Viima VI -1.

– Viima-vitriini Tampereen Härmälässä
(WGS84: N 61.472343 E 23.72531)

Muistomerkki siirtyy Lentovarikon Killan omistukseen

Härmälässä suoritetun asemakaavamuutoksen johdosta vitriinirakennus oli vuoden 2007 keväällä poistettava paikaltaan. Syynä oli entisen Lentokonetehtaan alueen kahtia jakavan kadun uuden kadun rakentaminen. Uudessa asemakaavassa oli ilmailumuistomerkille merkitty paikka rakennettavan kadun toisella puolella. Vitriini rakennuksen omisti Kalmar Industries Oy Ab. Yhtiö halusi luopua omistuksestaan ja tarjoutui kustannuksellaan siirtämään ja rakentamaan vitriinirakennuksen uuteen paikkaan ja sen jälkeen luovuttamaan sen killan omistukseen. Viima 1 siirrettiin vitriinistä purettuna kiirastorstaina 5.4.2007 tehtaan luovuttamaan säilytystilaan. Koska museokone Viima on Suomen valtion omaisuutta piti sen säilyttämiselle anoa Sotamuseon lupa. Anomuksemme hyväksyttiin siten, että killalla on nyt Sotamuseon kanssa 25 vuoden säilytys- ja kunnossapitosopimus.

Asemakaavaan merkitty muistomerkin paikka sijaitsee puoliksi Kalmar Industries Oy:n ja puoliksi Tampereen kaupungin omistamalla maalla. Tästä johtuen piti hankkeelle anoa myös kaupungin suostumus. Lupa-asiat hoituivat joustavasti, johtuen kaupungin myönteisestä suhtautumisesta.

Viima 1:n vihkimistilaisuus

Viima 1 ilmailumuistomerkin vihkimis- ja luovutustilaisuus Härmälässä Sisu-aukiolla pidettiin kauniissa syys-säässä perjantaina 26. päivänä syyskuuta. Tilaisuuden järjestivät Lentovarikon Kilta ry, Kalmar Industries Oy Ab ja Lentotekniikkalaitos. Tilaisuus alkoi Panssarisoittokunnan lyhyellä alkusoitolla. Tämän jälkeen Kalmar Industries Oy Ab:n toimitusjohtaja Jorma Tirkkonen luovutti vitriinin ja sen tauluun kiinnitetyn kullatun avaimen Lentovarikon Killan puheenjohtaja Aarno Saramäelle.

– Kalmar Industries Oy Ab:n toimitusjohtaja Jorma Tirkkonen ja Lentovarikon Killan puheenjohtaja Aarno Saramäki

Tarkalleen luovutushetkellä suoritti Satakunnan Lennoston Hornet ylilennon tapahtumapaikan ylitse. Muistomerkin luota siirryttiin tehdas- ja entisen varikkorakennuksen väliselle Sisu-aukiolle. Aukion keskikohdalle on Tampereen kaupunki siirtänyt ennen Nuolialantien varrella sijainneen Unto Hietasen pronssisen Potkuripoika muistomerkin. Patsas oli paljastettu 20.4.1961, kun ensimmäisestä suomalaisesta moottorilentoyrityksestä oli kulunut 50 vuotta.

– Unto Hietasen pronssinen Potkuripoika muistomerkki

Seppeleenlaskuun Potkuripoika-patsaalla osallistuivat Lentovarikon killan puheenjohtaja, Lentotekniikkalaitoksen johtaja, Tampereen edustaja Tarja Jokinen sekä Kalmar Industries Oy Ab:n toimitusjohtaja (kts kuva alla).

Lentovarikon Killan toimesta kiinnitettiin ennen juhlatilaisuutta entisen Ilmavoimien Varikkorakennuksen seinään varikon sijainnista kertova uusi muistotaulu. Taulu on killan hankkima. Varikkorakennuksen pitkän varastosiiven suuntainen katu on nimetty Lentovarikonkaduksi.

Kahvitilaisuuden aluksi Kalmar Industries Oy Ab:n henkilöstöravintolassa kuultiin soittokunnan esittämänä sävellys Flying Home. Musiikkiesityksen jälkeen tilaisuuden tervehdyssanat lausui toimitusjohtaja Jorma Tirkkonen. Juhlapuheen piti kenraaliluutnantti Heikki Nikunen. Puhe kokonaisuudessa liitteenä.

– Kenraaliluutnantti Heikki Nikunen

Musiikkiesityksen jälkeen toi tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdyksen apulaispormestari Tarja Jokinen. Hän korosti yhteisöjen merkitystä kaupunkikulttuurin kehittämisessä. Useat hankkeet joko ehdotetaan tai toteutetaan erilaisten yhteisöjen, seurojen ym kautta. Lentovarikon Killan toteuttamista hankkeista apulaispormestari mainitsi Leonardo-muistomerkin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen edustalla, sekä Ilmavoimien ensimmäisen ihmisuhreja vaatineen lento-onnettomuuden muistomerkin Tammerkosken partaalla lähellä onnettomuuspaikkaa. Musiikkiesityksen jälkeen seuranneessa vapaa sana osuudessa käytti puheenvuoron rakennusyhtiö Skanskan johtaja Miikka Rautama. Hän kertoi, että Härmälänrannasta tulee alueen uusi keskus, jonne tuodaan palveluja. Tarkoituksena on tehdä viihtyisä, ja turvallinen asuinkeskus. Vanhaan funkkistyyliseen suojeltuun varikkorakennukseen tulee mm kahvila ja liikuntahalli. Koko rakennus tullaan valaisemaan ulkoapäin. Kokemuksistaan Viima-koneista kertoi Tampereen Ilmasillan puheenjohtaja Lauri Väisänen. Hän oli joukossa ainoa, joka on lentänyt sekä Viima1, että Viima2 koneella kehuen Viimoja ohjaajan kannalta miellyttäviksi ja helpoiksi lentää.

– Tampereen Ilmasillan puheenjohtaja Lauri Väisänen

Killan puheenjohtaja totesi puheenvuorossaan killan saaneen omistukseensa upean vitriinirakennuksen ja sen sisäpuolelle arvokkaan Viima lentokoneen säilytettäväksi ja kunnossa pidettäväksi 25 vuoden ajaksi. Nämä yhdessä muodostavat ilmailumuistomerkin – Viima vitriinin. Tästä muistomerkistä tulee kiltamme pitämään hyvää huolta. Luottamuksesta kiltaa kohtaan puheenjohtaja esitti kiitokset Kalmar Industries Oy Ab:lle erittäin arvokkaasta lahjoituksesta. Samoin kiitokset Sotamuseolle siitä, että saamme säilyttää arvokkaan Viima-lentokoneen prototyypin edelleen Tampereella. Tampereen kaupungille kiitokset joustavasta suhtautumisesta vitriinin uuteen sijaintipaikkaan liittyvien lupa-asioiden käsittelystä, sekä alueen kauniista maisemoinnista.. Kiitokset myös Viima1 - koneen entisöintiryhmän jäsenille, jotka yli kahdenkymmenen vuoden ajan ovat jaksaneet huolehtia tämän museokoneen kunnosta. Yhteistyön toivon jatkuvan edelleen pitkälle tulevaisuuteen.

Lopuksi kiitän sydämellisesti kaikkia tähän hankkeeseen ja tämän juhlan järjestämiseen osallistuneita henkilöitä.

Tilaisuus päättyi Ilmavoimien kunniamarssiin.

Itse olen ensimmäistä ohjaajakurssia joka sai koulutuksen Viima koneiden jälkeen hankituilla Saab Safir koneilla. Kuitenkin sain tyyppikoulutuksen myös Viima - koneisiin ja vähäisellä kokemuksellani yhdyn täysin Heikki Nikusen ja Lauri Väisäsen mielipiteisiin.

Aarno Saramäki (1.10.2008)

HUOM, katso loput kuvat tilaisuudesta, 14 kappaletta!

Muistomerkki Lentovarikon Killan vastuulle

Vuoden 2007 keväällä jouduttiin entisen Lentokonetehtaan edustalle pystytetty ilmailumuistomerkki poistamaan nykyiseltä paikaltaan. Härmälään tullaan uuden asemakaavan mukaisesti rakentamaan katu, joka jakaa entisen tehdasalueen kahtia tulevan asuntoalueen vuoksi. Uudella asuinalueella tulee säilymään entisen Ilmavoimien Varikon ja lentokonetehtaan koekäyttölaitoksen rakennukset. Ilmailumuistomerkille on asemakaavaan merkitty uusi paikka tulevan kadun toisella puolella olevan Kalmar Industries Oy:n purettavan porttivartiorakennuksen paikalle.

Viima-1 kone siirrettiin vitriinistä purettuna kiirastorstaina 5.4.2007 tehtaan luovuttamaan säilytystilaan. Vitriini piti siirtää nostureilla kokonaisena uuteen paikkaansa, mutta raskaasta ankkuroinnista johtuen yrityksestä luovuttiin. Kalmar Industries tulee rakentamaan kustannuksellaan vitriinin uudelleen vuoden 2007 aikana. Kalmar Oy on tarjoutunut luovuttamaan vitriinin valmistumisen jälkeen Lentovarikon killan omistukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kilta luovutuksen jälkeen joutuu vastaamaan rakennuksen kunnosta ja kustannuksista.

HUOM, katso koneen siirto kuvia joita 25 kappaletta!

Viima -lentokone on Suomen valtion (Sotamuseon) omaisuutta, joten sitä ei voi myydä eikä luovuttaa kenellekään. Sotamuseon kanssa on neuvoteltu säilytyssopimuksesta., jolla koneen huolto- ja kunnossapitovastuu siirtyy Lentovarikon killalle. Sotamuseon kanta asiaan on myönteinen.

Että asia ei olisi liian helppo on vielä yksi sopimuksen vaativa seikka. Muistomerkin asemakaavaan merkitty paikka sijaitsee osittain Kalmarin ja Tampereen kaupungin omistamalla maalla. Tämäkin asia on hoidettavalla maanvuokrasopimuksella killan ja omistajien kesken. Sopimus tehdään 25. vuoden ajaksi.

Lentovarikon killan vuosikokouksessa asiaa käsiteltiin ja kokous antoi hallitukselle valtuudet hoitaa asia loppuun. Killan perinne joukko-osastoon verrattava Lentotekniikkalaitos antaa tukensa hankkeelle. Kalmar Industries Oy on halunnut ja haluaa edelleen voimakkaasti vaalia tamperelaista ilmailuperinnettä ollen myös Leonardo-muistomerkin yksi merkittävimmistä lahjoittajista.

Kilta toivoo, että yli 20 vuotta konetta rakentanut ja huoltanut ammattitaitoinen entisöintiryhmä edelleen vastaisi Viima-koneen kunnosta siten, että se kunniakkaasti olisi ohikulkijoita muistuttamassa alueella ilmailun hyväksi tehdystä työstä.

Ilmailumuistomerkki Tampereen Härmälässä

Entisen Lentokonetehtaan edustalla paljastettiin ilmailumuistomerkki 3.2.1986 Tamperelaisen lentokoneteollisuuden muistoksi. Muistomerkki koostuu Valmet Oy:n rakennuttamasta vitriinistä, jonka sisään on sijoitettu Ilmavoimien entinen koulukone Viima VI-1. Lentokone poistettiin käytöstä 2.7.1952 ja siirrettiin Vesivehmaan varastoon. Sieltä kone kulkeutui huonokuntoisena Hallin kautta Tampereelle.

Täällä Tampereella aloitettiin koneen kunnostus- ja entisöintityöt Ilmavoimien Varikon ja Valmet Oy:n henkilöistä koostuvan ryhmän toimesta 28.06.1984 ja päättyivät joulukuussa 1985. Koneen kosteusvaurioituneiden siipien puuosat korjattiin ja verhoilu uusittiin. Puuttuva mittaristo jouduttiin etsimään ja moottori saatiin museosta.

Viima koneet

Viima koneiden suunnittelu aloitettiin vuonna 1935 ja niillä oli tarkoitus korvata koulukoneina vanhentuneet Smolik koneet. Valtion Lentokonetehtaan suunnittelutoimisto diplomi-insinööri Arvo Ylisen johdolla vastasi prototyypin suunnittelusta. Lentokoneesta suunniteltiin kaksitasoinen ja kaksipaikkainen kangasverhoiltu, teräsputkirunkoinen ja puisilla siivillä varustettu. Moottoriksi valittiin Siemens Halske Sh 14A. VL-Viima koneiden I-sarja käsitti kaksi konetta, joista ensimmäisen VI-1 Ilmavoimat tilasi 07.02.1935 ja toisen VI-2:n 24.04.1937. Viima VI-1 valmistettiin Valtion Lentokonetehtaalla Suomenlinnassa. Sen ensimmäisen koelennon suoritti Bo von Willebrand 11.01.1936. Koelentotulokset olivat huonot varsinkin siiveke- ja sivuperäsintehojen suhteen. Samoin siipipinta-ala todettiin liian suureksi ja tästä johtuen laskunopeus jäi liian pieneksi josta johtuen kone ei kunnolla ollut ohjattavissa. Kone suunniteltiin uudelleen. Siipipinta-ala pienennettiin lähes 30 % ja siipiprofiili vaihdettiin. Runkoa madallettiin ja polttoainesäiliö siirrettiin välisiivestä runkoon. Viima 1 kone muistutti ulkonäöltään jonkin verran Tuisku konetta. Koelentotulosten perusteella valmistettiin toinen prototyypeistä VI-2, joka lensi luutnantti Jorma Visapään ohjaamana ensilentonsa 12.10.1937. Kone oli hieman edeltäjäänsä pienempi ja siitä saatiin vähäisillä muutoksilla vaatimukset täyttävä koulukone.

Varsinaisen sarjatilauksen 22:sta Viima -koneesta Ilmavoimat teki 27.06.1938. Koneet tehtiin Valtion lentokonetehtaalla Tampereella ja ne valmistuivat marraskuuhun 1939 mennessä. Lisäksi tehdas valmisti kaksi konetta Suomen Ilmapuolustusliitolle. Kaksi ensimmäistä Ilmavoimien konetta rakennettiin lahjoituksina saaduilla varoilla. Viima VI-3:n rahoitti Suomen Aliupseerien Liitto keräämillään varoilla. Kone sai nimekseen ”Haijala” ensimmäisen lentomestarin Hannes Haijalan mukaan. Toinen lahjoitusvaroin valmistettu kone VI-4 sai nimekseen ”Kokko” tunnetun suomalaisen koulu- ja lehtimiehen ja kansanedustajan Väinö Kokon mukaan. Varat keräsi Suomen Kansakoulunopettajain Liitto. Yhteensä Viima koneita valmistettiin 24 kappaletta. Lentokoneille myöhemmin tehtävät muutostyöt olivat varsin vähäisiä. Syöksykierreominaisuuksien parantamiseksi sivuevää suurennettiin vuodesta 1941 alkaen Veljekset Karhumäen korjaamolla koneille tehtävien peruskorjausten yhteydessä. Ohjaamon kaarevat yksiosaiset tuulilasit muutettiin suoriksi kolme -osaisiksi. Suurin muutos tehtiin sotien jälkeen, kun koneisiin viisikymmentäluvun puolivälissä asennettiin ohjaamon kuomut. Painopisteaseman muuttumisesta johtuen moottorin kiinnityspukkia pidennettiin 100 mm ja näkyvyyden parantamiseksi pääohjaamo siirrettiin takaa eteen.

Ilmavoimien VI-21 koneella lennettiin tyypin viimeinen lento 17.08.1962, kun se siirrettiin Ilmavoimien Varikolle. Kone myytiin 10.04.1963 ja rekisteröitiin tunnuksella OH – VII ja on nykyisin nähtävillä Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla.