Perhosvaikutus

Luonnekuvaus

Perhosvaikutus on toukokuussa 2009 syntynyt suomenpienhevostamma suoraan virtuaalisesta Suomesta. Piinaksi kutsuttu tamma ei ole saanut lempinimeään aivan sattumalta - tämä pienikokoinen pientamma osaa olla varsinainen piinaaja ja rääväsuu, jos hevosesta näin voi sanoa. Jo varsasta lähtien se on ollut varsin tammamainen ja hieman omapäinen neitonen, joka ei aivan jokaisen tahtoon taivukaan noin vain. Piina ei voi sietää sitä, että joku, etenkään tuntematon ihminen, yrittää toimia hänen johtajanaan. Tällä tammalla on nimittäin todellinen johtajanrooli pienestä koostaan huolimatta - niin hevosten kuin ihmistenkin suhteen.

Piina osaa jo hoitaessa näyttää huonoimmat, mutta toisaalta myös parhaat puolensa. Ei tämä tamma nimittäin aivan kauhea kaveri ole, vaikka sellaisen kuvan ehkä tästä on nyt saatu. Kuitenkin, kärsivällisyyttä ja tomeruutta sen käsittely kylläkin vaatii. Piina osaa jo heti ensimmäisellä kerralla yrittää kaikkensa, jotta saa ihmisen alistumaan hevosen tahtoon. Piina öykkäröi, kovistelee, jyrää päälle.. Eli toisinsanoen tekee kaikkensa. Valitettavasti tamma jatkaa tätä tasan niin pitkään, kuin sille vain annetaan siihen mahdollisuus. Se ei taatusti omasta tahdostaan tätä pomottamista lopeta, mutta kunhan ihminen osaa olla tomera ja antaa tammalle kovat takaisinkin, niin kyllä turhanpäiväinen läyhääminen loppuu sitten siihen. Aikaa ja kärsivällisyyttä se ehkä vaatii paljonkin.

Näinollen myös hoitaessa saattaa toisinaan ilmaantua vaikeuksia, ainakin aluksi. Kun sitten vihdoin ja viimein olet saanut Piinalle näytettyä olevasi johtaja, se kuitenkin muuttuu lauhkeaksi pieneksi lampaaksi, joka rakastaa kaikkea saamaansa huomiota - ainakin jollain tapaa. Pieni jämäkkyys hoitaessa täytyy kuitenkin jatkuvasti pitää, jotta Piina ei saa missään vaiheessa mahdollisuutta päästä taas niskan päälle. Muuten hoitaminen onnistuukin yleensä ihan mukisematta, tamma antaa tehdä itselleen oikeastaan mitä tahansa. Se nostaa kaviot kivasti, eikä muutenkaan hötkyile turhia. Satuloidessa saattaa hieman luimistella ja viskellä päätään, mutta mitään sen vakavempaa se ei kuitenkaan touhota.

Yleispainotteinen Piina on syntynyt täysin koulupainotteisesta vanhemmista ja tammasta odotettiinkin varsinaista koulukenttien hirmua. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun huomattiin kuitenkin myös Piinan esteratsastustaidot. Tamma olikin varsinainen kenguru radoilla ja todella yhteistyökykyinen ratsu lajissa kuin lajissa, joten sillä aloitettiin myös estetreenaus. Piina kilpailee helppo B-tasolla kouluratsastuksessa, mutta kotikentillä siltä onnistuvat myös jotkut A-tason askareetkin, kunhan ratsastaja osaa olla tomerana. Eipä Piinasta kuitenkaan pelkkää kouluratsua tullut, sillä tältä neitoselta onnistuu esteet vielä nykyäänkin aivan yhtä loisteliaasti. Vauhdikkuutta ei tule taatusti puuttumaan, sillä Piina nauttii esteratsastuksesta.

Ratsastaessa yleisesti ottaen Piina on kuitenkin todella herkkä, eikä menohaluja jää puuttumaan. Se on todella tomera tamma, joka ei taatusti jätä hommiaan kesken, vaikka jokin asia ei oikein heti ensimmäisellä kerralla onnistuisikaan. Se tekee aina parhaansa, oli tilanne mikä hyvänsä. Apujen kanssa tulee olla melkoisen tarkka, sillä Piina ei siedä kovakouraisia otteita tai liian räväköitä apuja noin muutenkaan. Sen sijaan se tulee todella hyvin toimeen rauhallisen ja helläkätisen ratsastajan ratsuna, joka tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä ja mitä haluaa tammalta. Piina on unelmien kisaratsu tavoitteelliselle ja pienikokoiselle ratsastajalle, joka kaipaa hevosesta hieman säpäkkyyttä ja omapäisyyttä!

Perhosvaikutuksen isä, Eerikin Totuus, oli pienikokoinen ja siro suomenpienhevosori. Säkäkorkeutta tältä sirolta herrasmieheltä löytyi vaivaiset 140 cm, mutta egoa sen sijaan löytyi varmasti useankin kymmenen metrin sijasta. Taunoksi kutsuttu ori oli nimittäin todellinen junttura - siltä löytyi suomenhevosille perinteistä itsepäisyyttä, mutta ehkä vähän turhankin runsaasti! Ori oli kuitenkin rakenteeltaan aivan täysi kymppi, ja näyttelyissä se keräsi runsaasti ihailua niin tuomareilta kuin katsojiltakin. Tauno oli painottunut pääsääntöisesti kouluratsastukseen, mutta kilpaili silloin tällöin myös valjakkoajossa. Se sijoittui kouluratsastuksessa melko pitkälti vain helpoissa luokissa, vaikka se kilpaili myös vaativissakin luokissa. Tauno ehti saada elämänsä aikana toistakymmentä jälkeläistä, kunnes se valitettavasti menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin ollessaan 28-vuotias.

Kukeltaja oli vielä pienempikokoisempi, kuin jälkeläisensä Eerikin Totuus. Kukeltaja oli vaivaiset 138 cm korkea, punarautias ja pippurinen pieni "poni"ori. Kurreksi kutsuttu hevonen oli pääsääntöisesti siitosorin - ja valjakkohevosen roolia elävä, ratsuna se ei juuri toiminut pienen kokonsa takia. Nimittäin Kurre asui koko ikänsä ravitallilla, jossa toimi pääsääntöisesti suuria ja raavaita miehiä, mutta Kurre toimikin valjakkohevosena omistajansa tyttärellä. Parivaljakko kilpaili jopa vaikeissa luokissa asti, mutta valitettavasti Kurre menehtyi katkaissessaan jalkansa liukkaalla nurmella kaatuessaan. Tämän jälkeen ori jouduttiin lopettamaan. Kurre ehti saada ainoastaan kaksi jälkeläistä, joten kovinkaan monien suomenhevosten suvuista sitä tuskin tulee löytymään, vaikka kapasiteetikas ja hyväkäytöksinen ori takuulla periytti hyviä piirteitään.

Helpompi Sokeana oli suomalaisen Matti Metsärannan kasvattama suomenhevosori. Ori syntyi ravitallille, ja myös tästä orista odotettiin tulevaa ravitähteä. Upean ravitamman kantaessa varsaa kasvattajan into senkuin kasvoi, mutta valitettavasti Matti joutui vakavaan onnettomuuteen, minkä takia menetti näköaistinsa. Onnettomuudesta viikon kuluttua pieni, tummanrautias orivarsa sitten syntyi. Kasvattaja ei miettinyt hetkeäkään, vaan orin nimi liittyi jotenkin vammaan - Matti kuitenkin totesi, että hevosen kasvattaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse pohtia riittääkö hevosen ulkonäkö - tai muoto tiettyyn lajiin. Sakeksi kutsuttu oripoika kasvoi 159 cm korkeaksi, suurikokoiseksi suomenhevoseksi, josta ei kyllä koskaan ravuria tullut, mutta työhevosen roolissa se toimi moitteitta. Sakke eli pitkän ja tyytyväisen elämän kasvattajansa ja tämän tukijoukkojen kanssa, ja ori ehti saada yhteensä kuusi jälkeläistä elämässään.

Huomaamaton Rouva X oli varsana aika mitäänsanomaton ruipale. Sen kasvattajan mukaan tamma oli aivan floppi, ja siitä olisi korkeintaan ratsastuskoulun maastoluuskaksi. Hän myi varsan kutakuinkin teurashintaan perheelle, jonka tyttärelle etsittiin rauhallista ja pienikokoista ratsua, kun tämä siirtyi kuitenkin shetlanninponeista ylöspäin. Rouvaksi kutsutulta tammaltahan löytyi säkäkorkeutta vain 137 cm. Väriltään se oli rautias, mutta sen päätä koristi kaunis suurensuuri läsi ja jaloissa oli pitkät sukat. Rouvasta kasvoi kuitenkin hyvinkin kaunisrakenteinen ja suloinen tamma - ja perheen tytär alkoikin kisata tamman kanssa niin koulu - kuin esteratsastuksessakin. Ensimmäisinä kilpavuosinaan pari ei niinkään sijoittunut, mutta Rouvan täyttäessä 8 vuotta voittoputki alkoi. Nuori tyttö ratsasti helpoissa luokissa, esteillä 80-100 cm pompuissa ja pian pari nähtiin voittavan jo aluetason kilpailuita. Voittivatpa he kertaalleen myös suomenhevosille tarkoitetun mestaruusliigan niin esteissä kuin koulussakin. Rouva sai kolme jälkeläistä, joille periytti äärettömän hyvin kilpailuntahtoaan.

Kuviokellunnan Liina - suloinen, rautias, liinaharjainen suomenpienhevostamma. 141 cm korkea tamma oli ainoastaan siitostammana toiminut hevonen. Se asui suomenhevosia kasvattavalla tilalla virtuaalisella pääkaupunkiseudulla, missä se saikin olla hyvin arvostetussa roolissa. Tammalla oli aivan mieletön suku, ja luonteeltaankin se oli aikamoinen helmi: toisinaan hyvinkin tammamainen ja itsepäinen, mutta myös omanarvonsa tietävä ja erittäin fiksu hevonen. Liina eli 26-vuotiaaksi, jolloin se valitettavasti sairastui melko tiukkaan kaviokuumeeseen ja se jouduttiin lopettamaan. Tamma sai yhteensä kahdeksan jälkeläistä.

Tuulenvire oli täysin esteratsastukseen painottunut suomenhevosori. 151 cm korkea, kulomusta suomenhevosori oli hyvin näyttävä niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Se hyppäsi rataesteillä jopa 120 cm, mutta kilpaili pääsääntöisesti 100-110 cm radoilla. Tuulenvire oli mitä miellyttävin ratsastettava, sillä se oli erittäin herkkä ja nopeasti apuihin reagoiva ori. Maastoesteillä se oli varmajalkainen ja tasainen, ja ylittikin helposti 90 cm radat erikoisesteistä tai muista kummajaisista piittaamatta. Rakenteeltaan Tuulenvire oli melko massava, mutta siitä huolimatta sulava esteratsu. Se omasi melko perinteikkään suomenhevosen rakenteen, minkä ansiosta se on pärjännyt myös näyttelyiden saralla. Ori kierteli muutamissa näyttelyissä, jonka jälkeen se vietiin kokeilumielessä kantakirjaustilaisuuteen. Eipä mennyt hukkaan tuo kokeilu, sillä oli kantakirjattiin ratsusuunnalle II-palkinnolla. Tuulenvireeltä on jäänyt jälkeläisiä jatkamaan sukua useampi kymmenen.

Irtotulen Lipsahdus, eli tuttujen kesken Lissuksi kutsuttu suomenpienhevostamma oli väriltään punarautias. Säkäkorkeutta tammalta löytyi 140 cm, joten suurikokoinen yksilö ei tosiaankaan ollut kyseessä. Lissu oli rakenteeltaan melko sporttinen ja pienikokoinen, ei siis millään tavalla muhku, kuten suomenhevoset useasti ovat. Näyttelyissä Lissu ei niinkään mainetta niittänyt, mutta kouluradoilla helppo C - helppo B-luokissa se tuntui keräävän menestystä. Vaikkeivat luokat ihmeellisiä juttuja sisälläkään, tamma oli hyvin taitava ja keräsi usein erittäin hyviä prosentteja yksityisen ratsastajansa ja omistajansa kanssa. Lissu sai kaksi jälkeläistä, joista molemmat ovat tammoja.

Perhosvaikutuksen emä on kaunis Kuudes Aisti. Upean, voikon värityksen omaava tamma syntyi vuonna 2008 alkuvuodesta. Sen kasvattaja oli nähnyt juuri syntymää edeltävänä yönä unta syntyvästä varsasta, mikä tulisi olemaan voikko tamma. Aamulla hänen mennessä talliin ruokkimaan hevosia, tallissa seisoi kuvankaunis pieni, voikko tammavarsa. Varsa nimettiin Kuudes Aisti-nimellä - vaikka Enneuni olisi ehkä ollut vielä parempi vaihtoehto... Joka tapauksessa, Kuudes Aisti oli kouluratsastukseen pääsääntöisesti painottunut ratsu, mutta se nähtiin muutaman kerran myös pienillä esteradoilla. Näissä se ei kuitenkaan sijoituksia niinkään kahminut osakseen, mutta kouluratsastuksen helpoissa luokissa se kyllä sijoittui ja menestyi. Näyttelyistä tamma keräili toisia ja kolmansia palkintoja, mutta kantakirjattavaksi sitä ei milloinkaan viety. 17-vuotiaana tamma jäi viimeistä kertaa siitoskäyttöön, ja sai tämän jälkeen vielä kaksi jälkeläistä. Yhteensä Kuudes Aisti siis varsoi seitsemän kertaa, joista jokainen on jäänyt eloon ja elänyt terveen hevosen elämän.

Nehtorin Valovälähdys oli rautias suomenhevosori. 149 cm korkea oripoika oli kovin itsepäinen ja vaikea hevonen. Se oli koko pienen ikänsä ollut jollain tavalla liian voimakastahtoinen ja vaativa hevonen, joka vei omistajiaan useasti aivan 100-0. Vaikka ori oli 3-vuotiaaksi asti hyvin huonotapainen - ja käytöksinen ori, sen käytyä hevoskuiskaajan käsittelyssä orista kehkeytyi lauhkea - kuin ruunanrutku! Tämän jälkeen Välkyksi kutsuttu suomenhevonen alkoikin menestyä - sitä alettiin valmentaa ja treenata aktiivisesti, ja 5-vuotiaana ori kilpaili ensimmäisissä helpoissa koulukisoissaan. Pian se alkoikin menestyä ja kilpaili aina vaativa B-luokissa asti kouluratsastuksessa, useimmiten sijoittuen, mutta toisinaan taas ei. Se asui koko ikänsä kasvattajansa omistuksessa, sillä orilla oli kuitenkin hyvä suku ja muututtuaan luonteeltaan lempeämmäksi orista tuli myös haluttu siitoshevonen - olihan sen rakennekin miltei täydellinen ratsulle. Jälkeläisiä se sai 28, joista yli puolet ovat oreja - mistä lie sitten johtuen..

Nehtori oli pääsääntöisesti ravisuvusta syntyisin oleva hevonen, mutta täysin ratsuna (ja osittain työhevosena) toimiva hevonen. 155 cm korkea suomenhevosori oli kunnon muhkula: sellainen wanhan ajan suomenhevosori, jota käytettiin kärryjen edessä joulukirkkoon matkatessa. Rautias, suurehkokokoisen oloinen ori oli luonteeltaan kuitenkin rauhallinen ja hyvin rehellinen. Se kunnioitti ihmistä johtajanaan todenteolla, eikä milloinkaan yrittänyt pönkittää itseään. Ihmekös tuo, sillä ori kasvatettiin yksityisessä omistuksessa, jossa mies perheineen piti hevosta kuin tallissa asuvana perheenjäsenenään - erittäin hyvässä ja rakastavassa hoidossa. Nehtori ei kilpaillut milloinkaan ratsuna, mutta toimi kotioloissa perheen harrasteratsuna niin koulu - kuin esteratsastuksessakin. Muutamissa työkilpailuissa ori kävi perheen isän kanssa, mutta lähinnä harraste - ja leikkimielessä niissäkin, joskin menestyi sijoittuen pariinkin kertaan. Nehtori sai jälkeläisiä viisi, joista kolme ovat kyllä nykyäänkin ravikäytössä, mutta kaksi täysin ratsutoiminnoissa näkyviä hevosia.

Tyttönen oli esteratsastuspainotteinen pienhevonen, jolta löytyi korkeutta 143 cm. Tyttönen oli nuorena oikein näppärä kilparatsu, mutta jo 8-vuotiaana sen taidot alkoivat hiipua ja pian tammalla huomattiinkin ongelmia jaloissa, eikä sen kilpaurasta tullut sen pidempää. Tyttönen jäi harrasteratsun roolia vetäväksi hevoseksi, joka sai viettää ihania päiviä iloisen omistajan arkiaskareissa. Valitettavasti tamma menehtyi jo 14-vuotiaana, jolloin jalat alkoivat vaivata oikein todenteolla. Se ehti saada vain yhden jälkeläisen elämänsä aikana, joka on kuitenkin jäänyt kivasti jatkamaan tamman sukua.

Vaikutusvoimaton, 140 cm korkea, vaaleanpunarautias suomenpienhevostamma. Siltä löytyi kapasiteettia koulukentillä ihan järjettömiä määriä, joten kouluratsastukseen painottunut tamma oli mitä mahtavin urheiluhevonen. Tamma kisasi vaativaa tasoa kouluratsastuksessa ja menestyi siinä todella hyvin. Tamma nähtiin monissa, monissa kisoissa Suomen puolella, jopa näyttelyissäkin joitakin kertoja tamma kävi keräämässä huomiota kauniilla rakenteellaan. Jälkeläisiä tammalta on tiedossa viisi, mistä vain yksi on ori ja loput tammoja. Valitettavasti Vaikutusvoimattomasta ei ole sen koommin kuitenkaan tietoja tallella.

Vanginvartija oli vaaleanpunarautias, 156 cm korkea koulupainotteinen suomenhevosori. Vanginvartija oli rakenteeltaan melko kevyt ja korrekti, mutta ei omannut kovin hyvää orileimaa – tästä syystä sitä ei juuri näyttelykehissä nähty, sillä erinomaisia palkintoja se ei sieltä kautta kerännyt. Sen sijaan kouluradoilla sen kevyt rakenne oli erityisesti plussaa, sillä ori oli notkea liikkeissään ja se oli hyvin kevyt ratsastettava. Vanginvartija oli erittäin mukava noin muutenkin ratsastaa, sillä se reagoi kaikkiin apuihin välittömästi ja yritti miellyttää ratsastajaansa parhain mahdollisin keinoin, joita ori vain keksi. Se oli muutenkin luonteeltaan hyvin yhteistyökykyinen ja ihmisystävällinen, ja sen kanssa oli helppoa työskennellä. Vanginvartija ehti kierrellä kilpakenttiä aina 10-vuotiaaksi asti, jolloin se jäi kisaeläkkeelle kipeytyneen jalan takia. Ori sai jälkeläisiä neljä, joista kuitenkin yksi valitettavasti menehtyi jo aivan nuorena varsana. Vanginvartija itse lopetettiin lopulta 16-vuotiaana, kun jalka ei enää kestänyt edes tavallista hevosen elämää.

Kipinän Leiskuri oli hieno yleispainotteinen suomenhevostamma, jolta löytyi todella suuri sydän ja iloinen mieli. Leiskuri kilpaili kohtalaisen vähän, mutta kuitenkin monissa eri lajeissa: se nähtiin niin koulu - kuin esteratsastusradoilla, mutta myös valjakkokilpailuissa kärryt perässään. Monitoimihevonen oli luonteeltaan hyvin reipas ja eloisa ja pärjäsi kaikkien ihmisten kanssa. Etenkin lapset viihtyivät todella paljon tämän tamman kanssa, todennäköisesti sen kiltteyden ja rauhallisuuden ansiosta. Valitettavasti Kipinän Leiskuri menehtyi vanhuuteensa ollessaan 26-vuotias, mutta ehti tähän mennessä saada kuusi jälkeläistä.

Kisakalenteri

20.11.2011
Piina on nyt ilmoitettu marras-joulukuun suomenhevosten laatuarvosteluun, vihdoin ja viimein! Tamma on asunut meillä jo hurjan pitkän ajan, joten tätä päivää ollaan kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa. Piina on synnyttänyt jo viisi toinen toistaan upeampaa jälkeläistä, joten eläkettään viettävän tamman on vihdoin aika saada oikeasti lomaa kaikesta mahdollisesta. Toivottavasti laatuarvostelu menee mahdollisimman hyvin ja saamme hyvät pisteet, sillä tämä neiti sen olisi todellakin ansainnut.

29.10.2011
Eilisen, raskaan maastoestevalmennuksen jälkeen pidimme tänään Piinan kanssa molemmat vapaapäivää. Tamma sai ottaa oikein lunkisti tarhaillen muiden kavereiden kanssa, ja nauttien syksyisestä ilmasta. Piina olikin melko väsyneen oloinen koko päivän, joten vapaapäivä tuli takuulla tarpeeseen. Illalla hain tamman sisälle ja harjasin sen vielä putipuhtaaksi, ennenkuin laitoin sille iltasapuskat ja päästin hevoset yöunille.

Christan maastoestevalmennus 28.10.2011
Tänään lähdimme treenaamaan ihan yksinkertaisia maastoesteitä ja niille lähestymistä paikallisella maastoesteradalla. Piina oli alkuravien aikana erittäin innostunut aiheesta, sait sen onneksi kuuntelemaan ravatessa edes vähän ettei koko homma mennyt pelkäksi touhottomiseksi. Aloitimme pienellä kertauksella maastoesteille lähestymisestä sekä korjasimme vähän sinun asentoasi ja lyhensimme aivan liian pitkiä jalustimia. Ensimmäisen esteen virkaa toimitti risuin koristeltu portti, joka ei tuottanut teille minkäänlaisia ongelmia. Piina selkeästi ymmärsi leikin jujun ja oli heti menossa mukana, toisinaan vähän turhankin vauhdikkaana. Ainoa lieviä vaikeuksia tuottanut este oli portaat, joissa tammalla meinasi olla vähän liikaa vauhtia ja sinä meinasit jäädä turhan paljon suuhun kiinni. Muista portailla aina myödätä tarpeeksi ja keskittyä omaan asentoosi, hevonen kyllä osaa ne mennä alas asti !

Estevalmennus Hex Sporthorsesissa
Aloittelimme valmennuksen ihan perinteisellä alkuverryttelyllä. Mainitsit, että teillä on usein vaikeuksia liaallisen vauhdin kanssa. Siksi pyysinkin sinua keskittymään juuri sopivanlaiseen tempoon. Alkuverryttelyn aikana myös vähän virittelimme tamman ajatuksia kohtia esteitä matalien ravi - ja laukkakavalettian avulla. Itse esteharjoittelun aloitimme parilla verryttelyhypyllä noin 60 - 80 cm pystyesteillä. Tamma selvisi niistä hyvin, vaikka edelleen se vähän kaahaili. Pyysin sinua vielä hyppäämään pari kertaa 100 cm esteen mahdollisimman rauhassa, samalla kun rakensin kahden esteen sarjaa teille. Aloitimme sarjan hyppäämisen ihan pienillä ristikoilla. Tarkoitus oli nyt keskittyä siihen, että tamma tulee tarpeeksi rauhallisesti, lähestyy estettä hyvin ja keskittyy hyppäämiseen, eikä kiihdyttelyyn. Kun saimme tamman vauhdin hiipumaan sopivaksi, nostimme esteitä noin 110 cm korkeuteen. Tamma oli selvästi hoksannut pikku hiljaa jutun juonen ja alkoi hyppäämään koko ajan paremmin ja paremmin. Lopuksi vielä laitoin sarjaa kolmannen esteen ja hyppäsimme vielä sen pariin kertaan. Kun tamma vaikutti hyvältä, lopettelimme ja te teitte vielä loppuverryttelyt.

Estevalmennus Crowberry Shetlandissa 30.09.2011
Piinalla näytti olevan hauskaa koko valmennuksen ajan. Ensimmäiset hypyt olivat hieman liioiteltuja, etkä ollut varautunut isoon hyppyyn jolloin jäit hieman suuhun kiinni. Parin toiston jälkeen meno näytti paremmalta ja Piinakin pysyi hyvin avuilla. Vaikka tamma vaikuttikin innokkaalta, se odotti hyvin eikä rynninyt esteelle. Kaarteissa kannattaa muistaa pitää hevosen pää ylhäällä ja muistaa etenkin ulkoavut, jolloin vältetään valumiset pois estelinjalta ja lähestymiset onnistuvat paremmin.

19.09.2011
Voiko olla edes totta!? Piina varsoi tänään mielettömän komean, voikon orivarsan! Varsan isänä on kylläkin Katvuston voikko ori, Koskenkorva, mutta mieletöntä silti! Olen pitkään odottanut meille voikkoa orivarsaa, mieluiten joistain vanhimmista tammoista, kuten juurikin Piinasta, ja nyt toiveeseeni vastattiin. Komea oripoika nimettiin Riiviöiden Konstaksi ja toivon todellakin, että tämä herrasmies tulee niittämään mainetta ja kunniaa, kuten sen isäkin on jo päässyt tekemään. Odotukset ovat hyvin korkealla ja uskon kyllä, että voin luottaa niiden toteutumiseen.

Kittan puomiharjoitusta 17.09.2011
Sievä piensuokki Piina tallusteli maneesin uraa pitkin saapuessa valmentamaan tammaa. Iloisena hymyilevä Juli kertoi minulle hieman lisää Piinasta, ja sainkin pian kuulla tamman olevan tomera, mutta rehellinen työskentelijä. Alkutunnista laitoin ratsukolle tehtäväksi muutamia maapuomeja. Ihan normaalit ravipuomit suoralla uralla, sekä muutama laukkapuomi voltilla. Tehtävä sujui reippaasti, ja tamma alkoi hieman innostuakin puomiharjoituksista. Laukkapuomeilla kuului muutamia kopsahduksia innokkaan ratsukon pyyhältäessä niille hieman liian vauhdikkaasti. Maapuomien jälkeen kokosin pitkälle sivulle muutamia kavaletteja. Käskin ratsukkoa ravailemaan kavaleteille samalla tavalla, kuin normaaleille ravipuomeillekin. Piina malttoi hienosti kuunnella selässänsä istuvaa Julia, ja tehtävä onnistui jälleen. Lopuksi teimme vielä muutamia laukanvaihtoja puomien avulla. Piina teki vaihdot hienosti, joten annoin ratsukon olla. Tämän päivän treeni sujui ihanteellisesti, ja ratsukon yhteistyö pelasi hyvin.

miseryn estevalmennus 16.09.2011
Ratsukko sai hoitaa vapaasti alkuverryttelyn ja seurasin samalla sivusta työskentelyä. Huomasin Piinan painavan melkoisesti ohjalle, sillä se taisi huomata kentällä olevat esteet. Juli teki vaihtelevia tehtäviä ja sai Piinan hieman paremmin kuuntelemaan. Esteiden alkuverryttelynä oli matalia ristikoita yksittäisenä ja kahden sarjana. Piina innostui niistä taas valtavasti.

Itse harjoituksena oli rata, johon sisältyi 70cm pysty, kahden 80cm pystyesteen sarja (kahdella laukka-askeleella), 80cm vesimattopysty, 70cm okseri ja lopuksi 90cm pysty. Muutama tiukempi käännös ja pari kohtaa missä piti laukka vaihtaa. Ensimmäisellä yrityksellä Piina pudotti sarjan toisen osan (Piina pääsi hieman pitkäksi ja paineli liian kovaa välin) ja kielsi vesimatolle. Meni kyllä ylitse kun Juli komensi. Toisella yrittämällä tuli puhdas rata ja vauhtikin pysyi hallinnassa edes jotenkin.

Korotin jokaista estettä 10cm. Ratsukko selvitti radan kahteen kertaan oikein hienosti ja annoin luvan loppuverryttelyyn. Piina oli reipas ja ongelmaksi muodostautui laukan säätely - lähinnä sen kokoaminen ja se, että jos Juli vähänkin päästi ohjasta niin Piina paineli hallitsematonta laukkaa esteiden välissä. Juli ratsasti hienosti, eikä lähtenyt sähläykseen mukaan vaan istui rauhallisena selässä työskennellen pienillä avuilla. Hyvä suoritus lopulta!

Mein kouluvalmennus 13.09.2011
Sait verrytellä Piinan itsenäisesti kouluvalmennusta varten. Tarkkailin verryttelyn aikana erityisesti istuntaasi, Piinan vastaamista apuihin ja yleiskuvaa yhteistyöstänne. Itse valmennuksessa keskityimme treenaamaan pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sekä omasta pyynnöstäsi lisättyä käyntiä. Aloitimme mukavasti tihkusateessa käyntipohkeenväistöillä. Piina vastasi kohtuullisesti apuihin, mutta väisti hieman lapa edellä. Siirsit raipan ulkopuolen käteen ja Piina suoristuikin tämän jälkeen väistämään pohjetta hyvin mallikelpoisesti! Tamma vaikutti hyvinkin yhteistyöhalukkaalta pienen alkukankeuden jälkeen, joten siirryimme suorittamaan harjoitusta harjoitusravissa. Raviväistöt sujuivat Piinalta kuin vettä vaan ja oma istuntasi tuntui paranevan, jännitit jonkin verran käynnissä sisäjalkaa ja se vaikutti istuntaasi. Väistöjen sujuessa mukavasti siirryimme lisätyn käynnin pariin. Piina lisää mukavasti, mutta kaipasimme parempaa tahtia. Sait Piinan vastaamaan mukavasti istunnalla ratsastaessasi ja käynti oli rentoa, sujuvaa ja tahdikasta. Selvästi takananne on pidempi historia ja tiedät miten tamman saa toimimaan! Lopputunnista teimme vielä taivutusharjoituksia ja ravin kautta laukanvaihtoa tuplakahdeksikolla. Tuplakahdeksikko vaikutti alkuun sinusta hämmentävältä ja siirtymiset olivat melko tempaistuja, mutta sisäistäessäsi harjoituksen ylläpidit kaunista pyörivää ja rauhallista harjoituslaukkaa, tehden melko sujuvat siirtymiset raviin ja takaisin laukkaan. Piina taipui erittäin hyvin molempiin suuntiin.

Ezzun estevalmennus 06.09.2011
Valmennuksen aiheena oli 100 senttimetrin rataesteet. Saavuitte estevalmennukseen intoa puhkuen. Piinalla oli vaikka kuinka menohaluja jo alkukäynneistä lähtien. Alkukäyntien aikana jouduitkin hieman pidättelemään sitä. Aloitettuamme ravaamisen Piina innostui ja heitti pienen ilopukin ratsastajansa yllätykseksi. Kun alkulämmittelyt saatiin tehtyä reippaassa tempossa, oli aika aloittaa esteet. Pienemmät noin 50 senttimetrin esteet sujuivat loistavasti! Piinalla on hyvä hyppytyyli ja se innostui heti esteet nähtyään. Hyppynne ajoittuivat juuri oikeaan kohtaan eikä puomeja pahemmin tippunut. Piina on tosiaan herkkä avuille, sillä laukkakin nousi aina oikeaan aikaan, hyvä! Isommilla esteillä Piinalta alkoi löytyä säpäkkyyttä. Se hyppäsi isommat esteet reippaasti, eikä se edes kuumentunut. Kieltoja ei tullut, mikä oli hyvä. Loppuraveissa Piina puuskutti ja siitä huomasi, että se oli todellakin oli antanut itsestään kaikkensa tunnilla. Olette näyttävä ratsukko!

helllun estevalmennus 31.08.2011
Tänään oli sinun ja Piinan vuoro joutua tehorääkkiin. Tänään me siis menimme hiukan esteitä. Esteillä tarkailin eniten sinu istuntaasi. Piina toimi koko tunnin hyvin allasi. Sinulla oli ensin vähän ongelmia myötäyksessä. Myötäät pienillä esteillä liika. Ei se tietenkään ole niin paha asia kun, että ei myötäisi ollenkaan, mutta silti ei ole hyvä jos 50cm ristikolla makaa kaulalla. Eli siis sinun pitäisi pitää huolta siitä myötäyksestä. Loppu tunnista myötäsit jo hyvin. Toinen ongelmasi on se, että jäät esteen jälkeen makaamaan kaulalle. Sinun pitäisi nousta mahdollisimman nopeasti ylös, ja jatkaa. Loppua kohden tämäkin parantui, mutta muista tarkkailla näitä. Piina liikkuikin koko valmennuksen ajan, se on loistava hyppääjä. Teitä oli mukava valmentaaa, ja sinä kuuntelit hienosti ohjeitani.

17.08.2010
Kävimme tänään Piinan kanssa reippaalla maastossa, jokusen kilometrin pituisella lenkillä. Piina oli hyvin innostunut ja vauhdikas, mutta pysyi kyllä käsissä oikein kauniisti, vaikka toisinaan paahtoikin menemään kunnon vauhdeilla. Laukkailimme melko paljon poluilla, kävimme jopa muutamalla pellolla hieman viipottamassa, kun naapuri on antanut siihen luvan. Ratsastuksen jälkeen Piina oli aivan hiestä märkä, jälleen kuuma ilma kyllä verotti! Pesinkin sitten Piinan kunnolla vesiletkun kanssa.

19.06.2010
Piina on pärjännyt tallimme hevosista tällä hetkellä tilastollisesti yllättävänkin hyvin kilpailuissa, erityisesti kouluratsastuksen saralta! Tammasta on tullut varsinainen koulukenttien valloittaja, vielä kun saisimme esteratsastuksestakin sijoituksia keräiltyä, niin tämähän olisi aivan täydellistä! Piina on myös varsonut tammavarsan upeasta Lakeassa asustavasta orista, Antin Velmusta. Riiviöiden Adalmiinaksi kastettu tamma seuraa selkeästi vanhempiensa jalanjälkiä aloittaessaan ratsastusratojen valloituksen!

29.11.2009
Neiti Perhosvaikutus, eli Piina muutti meille tänään pitkän taipaleen takaa. Neidin kasvattaja oli myynyt tamman uuteen kotiin, mihin se ei kotiutunut ollenkaan ja lopetti syömisen. Uusi omistaja ei halunnut palauttaa kasvattia takaisin, mutta halusi siitä kuitenkin eroon. Kävin katsomassa tammaa pariin kertaan ja jopa koeratsastin sen, en voinut vastustaa sitä, että ostaisin tamman. Piina hurmasi minut upealla olemuksellaan, sekä hienolla luonteellaan - tamma oli niin rehellinen, mutta perinteinen suomenhevonen, ettei tälläistä vaan voinut vastustaa. Niimpä Piina lähti matkaani Riiviöihin!