Kotimaa

Jean-Marie-Hyacinthe Langlais syntyi 15.2.1907 La Fontenellessa, Ranskassa ja kuoli 8.5.1991 Pariisissa.


Elämä ja ura

Langlais oli sokea jo varhaisesta lapsuudestaan lähtien ja hän sai musiikillisen kasvatuksen sokeitten instituutissa Pariisissa 1917–1927. Tuona aikana hän tutustui ja sai elinikäisen ystävän sokeasta Gaston Litaizesta (1909–1992). Instituutissa Langlais’ta opettivat Maurice Blazy (piano), Alexander Dartot (solfa), Albert Mahout (harmonia), Rémy Cleves (viulu) ja André Marchal (urut). Duprén luokalle Langlais pääsi koesoiton kautta 1927. Samaan aikaan hän tutustui Olivier Messieniin (1908–1992) ja heistä tuli ikuiset ystävät. Langlais sai improvisaatioon yksityisopetusta Ste. Clotilden basilikan urkurilta Charles Tournemirelta vuodesta 1930 lähtien. Dukas oli Langlais’n sävellyksenopettaja kaksi vuotta vuodesta 1933 alkaen kunnes kuoli 1935. Tournemire kuoli 1939 ja viran basilikasta sai Joseph Ermerd-Bonnal (1880–1944). Hänen kuoltuaan Langlais sai viran Ste. Clotildesta, missä hän toimi kuolemaansa saakka.


Musiikki

Langlais oli neoklassikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen harmoninen maailmansa perustui tonaalisuuteen vivahtaville ratkaisuille, tosin hänen sävellyksenä ovat varsin vapaatonaalisia. Hän ei kaihda kvarttiharmonioita eikä rinnakkaisia kvinttejä tai oktaaveja. Hänen kolmisointunsa on yleensä maustettu lisäsävelin. Langlais oli harras katolinen ja tämä kuuluu gregorianiikan muodossa ja näkyy uskonnollisina teosniminä (vrt. Trois Paraphrases Grégoriennes tai Trois Méditations sur la Sainte Trinité).


Merkitys urkutaiteessa

Langlais sävelsi suunnattoman määrän urkuteoksia, joiden vaativuustaso kattaa kaiken aloittelijoista virtuooseihin. Musiikin liturginen alkuperä ei estä teosten esittämistä konserttinumeroina, vaikka niiden soittaminen on myös luontevaa luterilaisessa messussa. Langlais oli itse konsertoiva virtuoosi ja näin hän kehitti soittoteknisiä seikkoja urkusävellyksissään. Tästä syystä häntä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun urkusäveltäjistä. Langlais oli myös suosittu pedagogi ja hänen luokaltaan on tullut mm. David Brigs, Marie-Bernadette Dufourcet-Langlais, Susan Ferré, Naji Hakim, Ewald Kooiman. Louis Robilliard, Thomas Daniel Schlee, Jane Parker Smith ja Colin Welsh.


Urkuteokset

Langlais’n tärkeimmät urkuteokset ovat Trois Paraphrases Grégoriennes op. 9 (1933/34), Deuxième concerto pour orgue et chordes op. 122 (1961) Trois Méditations sur la Sainte Trinité op. 129 (1962), Hommage a Rameau op. 134 (1962), Livre oecuménique op. 157 (1968) ja Cinq méditations sur l’apocalypse op. 175 (1973).
Langlais: Trois Paraphrases Grégoriennes op. 9

 


Jan Lehtola