(Englanti virginal; ranska virginale, épinette; saksa Virginal, Instrument; italia arpicordo, spinetta, spinettina)

   Virginaali on cembaloa pienempi, yleensä yksikoskettimistoinen soitin. Toisin kuin spinetissä, virginaalin bassokielet sijaitsevat soittimen etuosassa, joten siitä on ollut helppo rakentaa muodollisesti erilaisia variaatioita. Yleisimmin virginaalit ovat suorakulmaisia, mutta myös monikulmaisia soittimia on olemassa. Tämä riippuu siitä onko koskettimisto rakennettu ulkonevaksi vai upotetuksi. Soittimen ääni on hyvin samankaltainen kuin cembalossa, mutta jossain määrin kovempi sävyiltään sekä rajallisempi ilmaisultaan. Lisäksi sille on tunnusomaista, ettei bassonuottien soittaminen ole kovinkaan helppoa eikä nopeaa. Hollannissa rakennettin myös ns. kaksoisvirginaaleja, joista englantilainen termi ”mother and child”. Tällainen soitin koostuu yhdestä normaalista virginaalista (the ”mother”) sekä sen kylkeen liitetystä pienemmästä soittimesta (the ”child”). Kaksoisvirginaalia voidaan soittaa joko yksin tai kaksin- yksin soitettaessa on mahdollista soittaa myös toisen soittimen kieliä erityisen mekanismin avulla. Alkuperäiset instrumentit ovat yleensä varsin koristeellisia maalauksineen ja listauksineen. Joissakin on myös käytetty arvokkaita puulajeja, norsunluuta sekä jalo- ja korukiviä.

   Virginaalin suosio heikkeni huomattavasti tultaessa 1600- luvun lopulle ja 1700- luvulta tiedetään vain muutamia tuolloin rakennettuja soittimia. Pääasiallinen syy tähän oli spinetin ja cembalon yleistyminen kosketinsoittimina. Virginaalin merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella, koska se ei ollut mikään varsinainen korvike cembalolle. Sen suosio perustuu lähinnä sen yleisyyteen 1500- ja 1600-lukujen kotitalouksissa sekä käyttöön harjoitusinstrumenttina. Virginaalisäveltäjiä ovat olleet mm. Byrd, Bull, Gibbons ja Tomkins.

   Yksi varhaisimmista virginaaleista on vuodelta 1496, jonka rakensi luultavammin Lorenzo da Pavia. Virginaali kuuluu siis ehdottomasti vanhimpiin kielellisiin kosketinsoittimiin. Tunnetuimpia virginaalien rakentajia ovat italiassa: Giovanni Celestini, Francesci de Portalupis, Francesco Poggi, Stefano Bolcioni, Giovanni Baffo, Domenico de Pesaro sekä Vito ja Alessandro Trasuntino. Hollanissa: Hans van Cuelen, Joes Karest, Claas Douwes, Hans Bos, Marten van der Biest, Joos Verscuere-Reynvaan sekä Hans Ruckers jälkeläisineen. Englannissa ja muissa Pohjois-Euroopan maissa: Thomas ja James White, Stephen Keene, John Player, Adam Leuersidge, John Loosemore, Charles Rewallin sekä Joseph Salodiensis.