Sää lämpenee jälleen hellelukemiin tällä viikolla, ja myös niin sanotut trooppiset yöt ovat mahdollisia. Trooppisesta yöstä puhutaan silloin, kun yölämpötila ei laske alle 20 asteen.
Meteorologi Pauli Jokinen Ilmatieteenlaitoksen ilmastopalveluista kertoo, että tavallista korkeammilla lämpötiloilla sydän joutuu pumppaamaan verta enemmän, jotta ihon pinta pysyisi viileämpänä.
Helle rasittaakin erityisesti sydän- ja hengitystiesairauksia potevia.
– Heille saattaa tulla kuumasta ja kosteasta ilmasta erilaisia komplikaatioita. Keho joutuu helteellä koetukselle. Sydänsairailla sydäninfarktin riski saattaa kasvaa. Samoin helle voi rasittaa laaja-alaisista ihosairauksista sekä aineenvaihdunnan sairauksista kärsiviä, Jokinen kertoo.
Lainaus:
Jokisen mukaan terveessä ihmisessä helle tuntuu väsymyksenä.
– Kun lihaksistosta menee veri enemmän pintaverenkiertoon, saattaa tuntea lihasten väsymystä. Jos ei ole tarpeeksi nauttinut nesteitä, huimaaminen tai pyörtyminen on mahdollista terveelläkin ihmisellä.
Jokisen mukaan terveenkin ihmisen kannattaa kovissa helteissä pitää huoli siitä, että nauttii nesteitä säännöllisesti, vaikka ei janottaisikaan.
Aamulla auringonvalossa puut pudottivat lehtiään niin kuin keltaista kultaa.
Nyt pukkaa talvea. Ja täysikuu vaikuttaa edelleen.
Simahdin puolen yön tietämillä pariksi tunniksi ja aloin heräillä kai taustaääniin. Pojalla on kova yskä, mykoplasman hoito on mennyt täysin pieleen. En ole jaksanut siitä kaikesta kertoakaan, seuraillut asiaa.
Anyways, noustuani vähän aikaa sitten ylös siirsin lauantaina ostamani pirskahtelevan valkoviinin takaisin huoneenlämpöön, kun ei huvittanutkaan avata pulloa. Täysikuussa ja muussa on ihan tarpeeksi huumetta ja kestämistä.
Anyways, noustuani vähän aikaa sitten ylös siirsin lauantaina ostamani pirskahtelevan valkoviinin takaisin huoneenlämpöön, kun ei huvittanutkaan avata pulloa. Täysikuussa ja muussa on ihan tarpeeksi huumetta ja kestämistä.
Tykkään kaikesta pirskahtelevasta. Jos pitäisi valita, mikä viini kuvaisi itseä parhaiten, haluaisin olla kypsä punaviini. Mutta käytännössä pullon sisällä on niin paljon painetta, että poksahtaa kuin kuohuviini. Poika on sanonut joskus, että kiihdyn nollasta sataan sekunnissa. On silloin ainakin osannut vetää oikeasta narusta.
Kaipa tämän viinin pitää mennä loppuyöksi taas vetäytymään. Enää muutama tunti aamuun.
Juuri kun täysikuun vaikutus alkaa hellittää, tulee jotain muuta. Olin illalla niin nääntynyt, että simahdin sänkyyn zappaamisen jälkeen.
Ja sitten kun olin sikeimmässä unessa, poika tulee puoli yhden aikaan kysymään, auttaako hän minut ylös.
Sain hirveän takykardiakohtauksen, että yöuntani häirittiin. Olisinpa saanut vain nukkua rauhassa, niin olisin herännyt aamulla pirteänä.
Voihan sitä karhuakin mennä talviuniltaan herättelemään, mutta on taatusti vihainen - niin kuin minäkin, kun en saanut nukkua rauhassa.
Levon sijaan pelkkää stressiä. Riitahan siitä tuli, ja kainalot hikosivat ja jouduin pesemään niitä useamman kertaa.
Käytännössä lapsukainen herätti minut saarnaamaan kaikesta, levon merkityksestä, yörauhasta, että ihmisten kuuluu nukkua yöt ja valvoa päivät.
Kun aloin jo leppyä, poika sanoi, että hänen on parasta mennä nukkumaan, etten suutu uudestaan. - Niin on, ja joku jäi valvomaan, se kenen unta häirittiin. Murrr.
En saanut unta enää uudestaan, mutta aamusivuja aloin pakertaa jo seitsemän jälkeen.
Nooh, iltaan asti oli parin tunnin unilla rankkaa. Kahvin voimalla jotenkin selvitty, en nukkunut päivälläkään yhtään.
Alkuillasta kävelysauvalenkillä, perään vielä imurointia ja saunomista. Mutta ilman väsymystä ei olisi varmaankaan tullut laitettua väriä päähän yli puolen vuoden tauon jälkeen, olihan hiuksissa yli kaksi tuntia keväällä haudottua keltaista edelleenkin.
Lapsena olin löylytellyt värjättyäni tukkaa ensi kertaa ja valinnut sävyn laatikon vaalean kuvan mukaan, vaikka tuubissa olikin tummaa. Tukka siltä istumalta tummanruskeaksi ja se väri pysyi ja pysyi...
Nyt tiesin, että noin voi tapahtua, mutta tein silti kahdesta väristä sekoituksen ja menin löylyihin. Ehkä pähkinää ja suklaata on vielä ensi kesänäkin.
Väsyttää. Edellisyönä nukuin viitisen ja viime yönä kolmisen tuntia.
Eilen aamulla soi herätyskello ja tänä aamuna sisäinen kello.
Herätyskelloon herääminen eilen oli lempeämpää kuin sisäiseen kelloon herääminen tänään kuuden jälkeen kukuttuani yöllä liian myöhään.
Etsiessäni perjantaina sisäiseen kelloon liittyviä asioita tajusin jälkikäteen löytäneeni järisyttävän asian. Oli palattava äkkiä takaisin ennen kuin löytämäni sivu häipyisi taivaantuuliin:
Up to 1986 nobody believed that bacteria could have a biological clock. They have very short lifespan (half an hour to several hours, in any case shorter than a day). But we can not compare the lifespan of a bacterium (or other unicellular organism that reproduces by dividing itself) with the lifespan of a multicellular organism reproducing sexually or asexually. A cell dividing itself does not die but continues living in its daughter cells. When scientists found that cyanobacteria have photosynthesis during the daytime and nitrogen fixation during the night they realised that these organisms must have a clock too.
Cyanobacteria (also called blue green algae) belong to the oldest life forms. They have a biological clock and must do so already for three billion years. These organisms produce oxygen using their chlorophyll, but they are also able to fix nitrogen, because they have the enzyme nitrogenase . All living beings need chemically fixed nitrogen (for their proteins etc) but other life forms do not have this enzyme so they depend on bacteria for this. The problem is that this enzyme is destroyed by oxygen. Bacteria have solved this problem by having photosynthesis during the day and nitrogen fixation during the night. (Some other types have both processes simultaneous but in different compartments of the cell).
Cyanobacteria prepare their photosynthesis apparatus in time before it gets light - if this is not ready when the sun rises sunlight can damage the cell because free radicals will appear with light, they can break down certain chemicals. If the sunshine is less than needed the photosynthesis apparatus is turned off.
They have a distinct timetable for their activities; also cell divisions happen at regular times. In the laboratory they keep this time table also in continuous dark or light.
Cyanobacteria are not only scientifically interesting they are also economically important, for instance in the wet rice culture: if there are enough of them in the water they produce the nitrates needed by the rice plants, so no fertiliser need to be applied.
The fact that their cell divisions must happen at specific times has to do with UV light. This is so dangerous that DNA in a human skin after 4 hours on a summer beach shows 10 faults in the DNA of every skin cell. This explains that sunlight can cause skin cancer, even if most of these faults will be repaired in the cells. Unicellular organisms prevent this damage by dividing at specific times.
Up to half a billion years ago the ozone layer was not yet thick enough to absorb most of the UV light. During the process of copying the DNA before cell division the sensitivity for UV is greatest. Lynn Rothschild (USA) showed that the cyanobacteria in the ‘microbial mats’ (as they are found near hot springs and in the shallow waters of some coasts, and that are formed by the same life forms as the oldest cyanobacteria) start making new DNA in the morning as soon as it gets light (using energy from photosynthesis), but stop the process during the hours that the sun is high. Photosynthesis proceeds in the mean time. These cells must have a clock mechanism that guarantees that the process of cell division, of which DNA production is a part, happens at the best time of the day. Unicellular organisms of other types have their cell division during the night. If unicellular organisms, even the most primitive forms have already a biological clock, it is not strange that multicellular organisms have it too - and that probably every cell in our body has one.
The biological clock originally evolved to protect the DNA from damage. Cyanobacteria are not able to swim to deeper water to protect themselves. There are algae that do swim down, but they also need a clock. Especially these organisms need a clock. If they would only stop the process when the radiation is already strong, the damage has happened already.
Bacteria with a jetlag?
The fact that bacteria possess a biological clock makes the research easier. It is quite easy to cause mutations in bacteria.
This makes it possible to find out how the system works. Several mutants have been found with a different circadian rhythm: some with 16 hours, others even 60 hours. This shows there exists a genetic basis for the clock. Today several genes are known to be responsible for the clock.
One of the studies used a nice technique: the gene for luciferase (the enzyme causing light in some organisms) was built in in the genome of the bacteria under study. This made it possible to see with the naked eye if the clock was working: the bacteria would give light at certain times of the day. This also proved that the whole metabolism and not only photosynthesis is regulated by the cell clock.
One more interesting aspect of this study is that bacteria must be able to ‘see’, to know light and darkness, so that they can adapt to the real day and night. In these organisms a compound cinnamon acid, was found, this is related to retinal, the compound in our eyes reacting on light.
The difference between human and bacterium is much smaller than people like tot think! Also in other studies it was found that most genes in higher organisms can be found in bacteria.
Edellähän sanotaan, että myös bakteereilla on biologinen kello! Eli jos elimistössä on haitallisia bakteereita, ne sotkevat ihmisen omaa sisäistä kelloa. Sairastuttuaan poskiontelotautiin tuon on saanut tuta lukuisia kertoja! On herännyt lopen uupuneena vain muutaman tunnin nukkumisen jälkeen poskiontelon kolottaessa eloisana jo täysillä.
Tässä välissä on pukannut hirveää myrskyä, jonka jäljiltä monet ovat vielä ilman sähköä Suomessa. Voi kuvitella, kuinka rankkaa se on.
Tänään paukutellaan kaiken päälle vielä ilotulitteita. Onkin lähdettävä kävelysauvalenkille jo hyvissä ajoin, tajusin vähän aikaa sitten.
Nuiva ja tylsä olo. Keksittävä tähän päähän ja säähän jotain hauskempaa.
Aivojeni pitää saada koko ajan raksuttaa jotain, ilman sitä kuolen tylsyyteen. En vaan tajua, miten tylsät ihmiset kestävät edes itseään, pitkästyisin kuoliaaksi.
Jotain epävakaista, minuunkin vaikuttanutta myllerrystä huomannut.
Tuli pakollinen breikki lampun hajottua valaisimesta, joka valaisee kirjoittamistani. Vaihdoin heti uuden lampun, mutta se oli liian kirkas. Sitten vaihdoin toisen, ja sekin on liian kirkas. Mutta jos katkaisen valon kokonaan, en näe näppäimiä.
En tykkää kirjoittaa liian kirkkaassa valaistuksessa - pitäisi olla aivan sellainen himmeä lamppu. Kirjoittaessa on kaikki tarkkaa; että on hyvä tuoli, pöytä sopivalla korkeudella ja jalkatuki, tietokoneella kirjoittaessa siis. Aamusivuja kirjoitan missä vaan, vaikka sängyn kulmalla, koska ne kirjoitetaan joka tapauksessa paikasta riippumatta, paitsi etten tykkää liian kirkkaasta valosta silloinkaan.
Mentävä etsimään lauantaina mahdollisimman himmeää, korkeintaan viiden watin lamppua. Ja valonkin pitäisi olla keltainen, ei repivän kirkasta hämyvaloksi.
No terveys on nyt se, mikä on, otettava tai jätettävä. Tehtävä asioita puolikuntoisena, kipeänä, tai oltava tekemättä ollenkaan.
Valinnanvaraa ei ole paljoa, toisin sanoen annanko periksi vai teenkö kaiken uhallakin.
Jotain osviittaa alkuillan kävelysauvalenkiltä. Vettä ripotteli vähän ja meinasin tehdä vain ihan lyhyen lenkin. Palasin jo kotipihaan takaisin, kunnes lähdin matkaan uudestaan. Tein pitkän lenkin ja kastuin niin maan perusteellisesti. Nailontakki ei jaksanut hylkiä enää vettä, farkkujen lahkeet olivat kuin nuoltuna säärissä kiinni ja valuttivat vettä kenkiin, jotka lotisivat vedestä. Mutta tein sen lenkin, en juossut kurjia ilmoja karkuun.
Joten tuulta ja tulta päin vain, se on valintani. Aamusivut jäykin käsin ja vaikka rannetuet käsissä.
No terveys on nyt se, mikä on, otettava tai jätettävä. Tehtävä asioita puolikuntoisena, kipeänä, tai oltava tekemättä ollenkaan.
Valinnanvaraa ei ole paljoa, toisin sanoen annanko periksi vai teenkö kaiken uhallakin.
Jotain osviittaa alkuillan kävelysauvalenkiltä. Vettä ripotteli vähän ja meinasin tehdä vain ihan lyhyen lenkin. Palasin jo kotipihaan takaisin, kunnes lähdin matkaan uudestaan. Tein pitkän lenkin ja kastuin niin maan perusteellisesti. Nailontakki ei jaksanut hylkiä enää vettä, farkkujen lahkeet olivat kuin nuoltuna säärissä kiinni ja valuttivat vettä kenkiin, jotka lotisivat vedestä. Mutta tein sen lenkin, en juossut kurjia ilmoja karkuun.
Joten tuulta ja tulta päin vain, se on valintani. Aamusivut jäykin käsin ja vaikka rannetuet käsissä.
Sen lenkin on saanut tuntea nahoissaan ja tuntee edelleenkin.
Punkinpureman jälkeen on alkanut kokonaan uudet oireet, jatkuvat lihaskivut ja nivelten kolotukset.
Jos rasittaa itseään vähänkin enemmän, jälkikivut saa tuntea nahoissaan. Pahinta oli, kun tyhjensin maalla ollessani vessat. Vaikka poika auttoi kuopan kaivamisessa, kivikovan savimaan lapioiminen oli liian raskasta. Seuraavana yönä heräsin vapinaan ja vatsan tärinään. Kaikki lihakseni ja niveleni olivat monta päivää kipeät.
Ehkäpä tiputan takkuisen talviturkin tällä viikolla, kun uutta hellettä pukkaa.
Viimekesäistä arkistoa, tänä kesänä uinut jo monta kertaa. Kekannut, kuinka veteen mennään, jos uida aikoo.
Ensinnäkään ei jäädä tunnustelemaan, onko vesi kylmää tai lämmintä. Ainahan se on kylmää, joten kävellään kylmän rauhallisesti veteen ja heittäydytään siihen.
Sisäistänyt äsken senkin, että kaiken jälkeen minulla ei ole enää mitään kesää. Ulkona on joko kylmä tai lämmin säästä riippuen. Ilmoista huolimatta on jatkettava siitä, mihin on jäänyt. En voi lykätä tärkeitä kirjoitustöitä syksyyn, niitä on tehtävä kesälläkin voimiensa mukaan.
Seuraavaksi aamusivut, vaikka on iltapäivä jo, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Seuraavaksi aamusivut, vaikka on iltapäivä jo, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eikun tuumasta toimeen... Tosin tuolilta nouseminenkin sattuu, ja keittiössä itken ja niistän nenääni.
Kynä kulkee pitkin paperia ja kirjaimet muodostavat sanoja. Keskittymistä häiritsee vähän se, että reidet palelevat kylmästä. Pitäisi vaihtaa paksummat trikoot ja laittaa villasukat jalkaan.
Sitten katson kahtakin sisälämpömittaria, jotka näyttävät yli 25 astetta. Ei voi olla totta, ajattelen. Mutta on se. Jumal'auta.
Heikottaa; veren sokeri on laskenut liian alas. Pitää mennä syömään kohta.
Söin pienen annoksen murkinaa. Ei kannata syödä paljon, sitä kipeämmäksi tulee.
Huonovointisuus ei iske heti, vaan hetken kuluttua syömisestä - eikä johdu sokeritaudista, jota minulla ei ole, eikä keliakiasta, jota sitäkään ei ole. Se on tätä helvetin tautia vaan.
Kas vain; vasen poskiontelo turposi ruoan jälkeen jo. Kiva juttu.
Taidankin tästä mennä sänkyyn tärisemään. Poskiontelo on oikein häijy jo.
Juup. Lepäsin talvitäkin alla jalassa urheilusukat, joiden päällä oli paksut villasukat. Mutta oli ikävä olo ja huomasin palelevani, joten työnsin täkin alle vielä viltin, että olisi mukavampi olo. Huvikseen kokeilin jalkateriäni, jotka olivat ihan kylmät ja kohmeiset.
Makasin vällyjen alla kymmeneen asti täristen koko ajan. Sinä aikana ehdin kuunnella kahteen kertaan cd:n Lauluja särkyneille, jota olen kuunnellut jo vuosia. Levy päättyy kappaleeseen, jossa pyydetään kyynelten läpi laulamaan. Sitten oli noustava ylös, vaikka tärisin vieläkin poskiontelon ollessa edelleen kipeä.
Sitten oli noustava ylös, vaikka tärisin vieläkin poskiontelon ollessa edelleen kipeä.
Unohdin edellä kertoa kärsineeni vällyjen alla rytmihäiriöistä, joita on ollut viime päivinä taas paljon.
Oli vaan niin kova nälkä, että ennen puolta yötä oli syötävä vielä pari ruisleipää. Yritin pidätellä nälkääni, sillä syöminen tiesi vain lisäongelmia - mutta ilmeisesti elukat olivat jääneet nälkäisiksi. Hiivasieni vaatii sokeria ja hiilihydraattia; muut sienet, bakteerit ja parasiitit oman annoksensa kakusta, jonka pistän kurkustani alas. Kiitoksena saan oireita, joista tärinä on vähimmän miellyttävästä päästä.
Samaa ajattelen tästä kalseasta ja sateisesta kesästäkin... Jumala on ajanut ihmiset sisätiloihin miettimään syntyjä syviä.
"Niin kauan kuin Luoja säätää ilmat, kaikki tulee Hänen kädestään."
Tietäessään, kuinka valheellisesti ja törkeästi Pirkkoakin on kohdeltu, katsoisiko Herra vain sivusta... Kaikki, jotka ovat lukeneet Raamattua tarpeeksi, muistavat vitsaukset, joita on tulossa aina vain enemmän Ilmestyskirjankin mukaan.
Ne, jotka eivät usko Jumalaan, lohduttavat itseään, että kaikki on satua. Mutta vanhojen teorioiden kaatuessa heidän on sepitettävä aina uusia. Alkuräjähdysteoriakin häipyy vain savuna ilmaan:
Tiedemiehet tekevät kaikkensa, ettei Jumalalle tarvitsisi antaa kunniaa. Mieleeni tulee, kuinka kaikki lässyttivät esimerkiksi, ettei täysikuu muka vaikuta mitään. Lukemattomilla ihmisillä on kokemuksia täydenkuun vaikutuksesta, ja mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän joudutaan myöntämään. Kärpästen herra on vaan olevinaan niin mahtava kärpäsenläjä, ettei vaikuta muka mitään, vaikka kuu liikuttaa valtaisia vuorovesimassoja!
Nyt kun ulkona sataa ja sataa, piti oikein tarkistaa yksi asia, muistinko oikein. Muistin, että viime syyskuun alussa oli poikkeuksellisen lämpimät ilmat, se oli silloin, kun pitkän kylmyyden ja palelemisen jälkeen uin vielä 7.9.2013. Mahtavan upeat ilmat Luojan näyttäessä rakkauttaan... Tarkistin Rukousystävä-lehdestä 4/2013, jonka kannessa lukee "Uusia unelmia", että Pirkolla oli juuri samaan aikaan rukousilta Radio Deissä 6.9.2013 ja Naantalin kirkossa 8.9.2013.
Pirkko vieläpä samassa lehdessään 4/2013 niin hyväuskoisesti kirjoittaa, että Helsingin alueen rukousillat vahvistuvat syyskuun aikana... Juupa joo.
Eksoottista uida metroradan vieressä ja katsoa punaisten metrojen viuhahtavan ohi sillan yli.
Auringonlaskun aikaan, Rastilassa.
Varsinkin kun hintana oli vähemmän eksoottista reisisärkyä, johon otin juuri 50 mg Voltaren Rapidia saadakseni nukuttua yön ja hillitäkseen sormienkin tulehdusta.
Olipa romanttinen yö taas, mukavan päivän jälkeen. Mitä enempiä makoilemaan, kun ei melatoniinillakaan unta saanut. Olen myös vähän huonovointinen, joka alkoi illalla samaan aikaan reisisäryn kanssa. Mahtoiko mennä ilolientäkin liikaa, kun en juonut sitä yhtään?
- Aamusivut. Käsialasta aina näkee, mikä on oikea tilanne.
Olipa romanttinen yö taas, mukavan päivän jälkeen. Mitä enempiä makoilemaan, kun ei melatoniinillakaan unta saanut. Olen myös vähän huonovointinen, joka alkoi illalla samaan aikaan reisisäryn kanssa. Mahtoiko mennä ilolientäkin liikaa, kun en juonut sitä yhtään?
- Aamusivut. Käsialasta aina näkee, mikä on oikea tilanne.
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.
Miksei elämä voi olla vaan hauskaa ja mukavaa?
Hetken aikaa voi olla hyvä mieli, muttei vääryydet unohdu. Ei voi vaan nauraa päälle, että kiva juttu, kun lyötte lyötyä kuin vierasta sikaa ja potkitte sairaita lisää.
Suomessa moralisoidaan ja ihmetellään hurskaina sitä, miten jossain muualla raiskauksen uhrit voidaan pahoinpidellä, jopa tappaa ja tuomita kuolemaan.
Mutta täällähän kiusataan sairaita, minkä ehditään. "Oikeus" on sitä, että saadaan se rääkätty kärsimään vielä lisää. Jos häntä on kiusattu, kiusataan vielä lisää; haetaan vaikka ambulanssilla sairaalaan kiusaajien silmien edestä, jotka jäävät ilkkumaan perään. Tai jos hänelle on pahoinpitelemällä aiheutettu aivovamma, pistetään pahoinpidelty pakkohoitoon pahoinpitelijän päästessä kuin koira veräjästä.
Hirveä sarvikuonolauma vyöryy päälle ja jyrää raukkamaisesti ylivoimalla sen yhden. Suomessa. Täällä lintukodossa.
+ + +
Miksi sen tukka on takkuinen, voin kuulla moralisoinnin äänen.
Siksi, ettei ole jaksanut kammata sitä vielä.
Miksi juo vanhaa pahaa kahvia?
Siksi, ettei ole saanut vielä uutta.
+ + +
Suomi on täynnä ilkeitä ja häijyjä ihmisiä, joita voi olla ihan kotinurkissa tai tuttavapiirissä.
Sukulaisissa.
Kun ajattelen kummitätiäni, tulee vain paha mieli.
Admin 18.3.2016 klo 15.57 kirjoitti:
Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.
Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.
On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.
Lainaus edellä tuolta potiessani sieni-infektiota edelleen. Maaliskuusta alkaen on sentään ollut oikeat lääkkeet, jotka ovat auttaneet paljon. Mutta sitten kun loppuu terbinafiini, jonka jälkeen flukonatsoli, mitä sitten? Suomettuneet lääkärit haluavat olla oikeassa, vaikka väärät lääkkeet kuten kortisoni ovat tappavia sieni-infektiossa. Mieluummin uhrataan henki kuin uhmataan pinttyneitä opinkappaleita siitä, etteikö sieni voisi elää lähes huomaamattomana muuallakin kuin vain varpaanvälissä, että poskiontelossa sen pitäisi olla joku möykky, jotain muuta kuin hiivamuodossa oleva dimorfinen sieni, josta lääkärit eivät ymmärrä mitään.
Koko ajan päässäni on ollut oireita, vaikken olekaan raportoinut siitä täällä. Jos jotakuta kiitän, niin Jumalan johdatusta oikeiden lääkkeiden saamisessa auttaessaan niin paljon. Huolettomia, arvokkaita päiviä riittää muutamaksi kuukaudeksi, niin kauan kuin oikeita lääkkeitä riittää, tosin varpaille vaan, jonka jälkeen voi vain arvailla, mitä tapahtuu. Mitä sitkeä sieni tykkää hoidon lopettamisesta? Ei ole satua se, mistä olen kertonut, kaikki ne oireet ja pään vihlominen ja kalvaminen ennen sienikuurin aloittamista 2.3.2016. Suomesta ei ainakaan apua saa, mutta lääkärit voivat ottaa väärällä lääkityksellä nirrin pois.
Psyykenlääkkeistäkään ei ole sieni-infektiossa mitään apua, mutta voivat turruttaa ja tappaa. Mieleeni on tullut sekin, kuinka paljon ihmisiä on menehtynyt hoitovirheiden uhrina mielisairaaloissa ja psykiatrisilla osastoilla, kun siitä ei ole raportoitu mitään. Kiinnostaisi tietää, mitä puoskarointi ja ihmisten hengellä leikkiminen maksaa täällä ihmisoikeuksien takapajulassa, jossa nujertaminen on ainoa kommunikointimuoto; kun jo lapsesta lähtien opetetaan alistumaan ja kärsimään erilaisuuden hyväksymisen ja todellisen sivistyksen sijaan, jota Suomessa ei sallita niin kuin muissa länsimaissa.
Nujertaminen on tärkeää. On tärkeää tukahduttaa erilaiset mielipiteet ja sallia vain vahvemman totuus, joka lienee enemmän miesten kuin naisten ja enemmän mies- kuin naislääkäreiden totuutta. Suomi on hyvin syrjivä ja sovinistinen kaikessa.
Muistan esimerkiksi Riitta Kauppisen tapauksen kauan sitten. Minua pöyristytti kummitätini asenne todettuaan, että "kyllä siinä on jotain" - siis jotain hullua kollegalääkäreiden toimitettua pakkohoitoon legionellabakteerin takia, joka vaivasi potilaita. Lääkäreiden epäeettiset kollegiaalisuusohjeet estävät tehokkaasti kaiken kritiikin ja ylläpitävät nokkimisjärjestystä, jossa ylin lääkärimafia määrää tahdin. Ajattelun hintana voi olla pakkohoitoon toimittaminen, etenkin naislääkäreillä. Näppärää mafialle, eikö totta. Pidä suusi kiinni, tai pääset mielisairaalaan. Eikä kukaan kritisoi tai puhu Suomessa mitään.
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.
Miksei elämä voi olla vaan hauskaa ja mukavaa?
Hetken aikaa voi olla hyvä mieli, muttei vääryydet unohdu. Ei voi vaan nauraa päälle, että kiva juttu, kun lyötte lyötyä kuin vierasta sikaa ja potkitte sairaita lisää.
Suomessa moralisoidaan ja ihmetellään hurskaina sitä, miten jossain muualla raiskauksen uhrit voidaan pahoinpidellä, jopa tappaa ja tuomita kuolemaan.
Mutta täällähän kiusataan sairaita, minkä ehditään. "Oikeus" on sitä, että saadaan se rääkätty kärsimään vielä lisää. Jos häntä on kiusattu, kiusataan vielä lisää; haetaan vaikka ambulanssilla sairaalaan kiusaajien silmien edestä, jotka jäävät ilkkumaan perään. Tai jos hänelle on pahoinpitelemällä aiheutettu aivovamma, pistetään pahoinpidelty pakkohoitoon pahoinpitelijän päästessä kuin koira veräjästä.
Hirveä sarvikuonolauma vyöryy päälle ja jyrää raukkamaisesti ylivoimalla sen yhden. Suomessa. Täällä lintukodossa.
+ + +
Miksi sen tukka on takkuinen, voin kuulla moralisoinnin äänen.
Siksi, ettei ole jaksanut kammata sitä vielä.
Miksi juo vanhaa pahaa kahvia?
Siksi, ettei ole saanut vielä uutta.
+ + +
Suomi on täynnä ilkeitä ja häijyjä ihmisiä, joita voi olla ihan kotinurkissa tai tuttavapiirissä.
Sukulaisissa.
Kun ajattelen kummitätiäni, tulee vain paha mieli.
Admin 18.3.2016 klo 15.57 kirjoitti:
Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.
Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.
On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.
Lainaus edellä tuolta potiessani sieni-infektiota edelleen. Maaliskuusta alkaen on sentään ollut oikeat lääkkeet, jotka ovat auttaneet paljon. Mutta sitten kun loppuu terbinafiini, jonka jälkeen flukonatsoli, mitä sitten? Suomettuneet lääkärit haluavat olla oikeassa, vaikka väärät lääkkeet kuten kortisoni ovat tappavia sieni-infektiossa. Mieluummin uhrataan henki kuin uhmataan pinttyneitä opinkappaleita siitä, etteikö sieni voisi elää lähes huomaamattomana muuallakin kuin vain varpaanvälissä, että poskiontelossa sen pitäisi olla joku möykky, jotain muuta kuin hiivamuodossa oleva dimorfinen sieni, josta lääkärit eivät ymmärrä mitään.
Koko ajan päässäni on ollut oireita, vaikken olekaan raportoinut siitä täällä. Jos jotakuta kiitän, niin Jumalan johdatusta oikeiden lääkkeiden saamisessa auttaessaan niin paljon. Huolettomia, arvokkaita päiviä riittää muutamaksi kuukaudeksi, niin kauan kuin oikeita lääkkeitä riittää, tosin varpaille vaan, jonka jälkeen voi vain arvailla, mitä tapahtuu. Mitä sitkeä sieni tykkää hoidon lopettamisesta? Ei ole satua se, mistä olen kertonut, kaikki ne oireet ja pään vihlominen ja kalvaminen ennen sienikuurin aloittamista 2.3.2016. Suomesta ei ainakaan apua saa, mutta lääkärit voivat ottaa väärällä lääkityksellä nirrin pois.
Psyykenlääkkeistäkään ei ole sieni-infektiossa mitään apua, mutta voivat turruttaa ja tappaa. Mieleeni on tullut sekin, kuinka paljon ihmisiä on menehtynyt hoitovirheiden uhrina mielisairaaloissa ja psykiatrisilla osastoilla, kun siitä ei ole raportoitu mitään. Kiinnostaisi tietää, mitä puoskarointi ja ihmisten hengellä leikkiminen maksaa täällä ihmisoikeuksien takapajulassa, jossa nujertaminen on ainoa kommunikointimuoto; kun jo lapsesta lähtien opetetaan alistumaan ja kärsimään erilaisuuden hyväksymisen ja todellisen sivistyksen sijaan, jota Suomessa ei sallita niin kuin muissa länsimaissa.
Nujertaminen on tärkeää. On tärkeää tukahduttaa erilaiset mielipiteet ja sallia vain vahvemman totuus, joka lienee enemmän miesten kuin naisten ja enemmän mies- kuin naislääkäreiden totuutta. Suomi on hyvin syrjivä ja sovinistinen kaikessa.
Muistan esimerkiksi Riitta Kauppisen tapauksen kauan sitten. Minua pöyristytti kummitätini asenne todettuaan, että "kyllä siinä on jotain" - siis jotain hullua kollegalääkäreiden toimitettua pakkohoitoon legionellabakteerin takia, joka vaivasi potilaita. Lääkäreiden epäeettiset kollegiaalisuusohjeet estävät tehokkaasti kaiken kritiikin ja ylläpitävät nokkimisjärjestystä, jossa ylin lääkärimafia määrää tahdin. Ajattelun hintana voi olla pakkohoitoon toimittaminen, etenkin naislääkäreillä. Näppärää mafialle, eikö totta. Pidä suusi kiinni, tai pääset mielisairaalaan. Eikä kukaan kritisoi tai puhu Suomessa mitään.
Jälki on erinäköistä, mihin kirjoittaa ensimmäiset sanansa yön jälkeen. Purettuaan paineet voi keskittyä muuhun, jos jaksaa, mutta voinnista voi saada liian siloisen kuvan.
Kun ei voi edes syödä normaalisti vatsaansa täyteen niin kuin ihmiset yleensä. Viime yön syntini puolilta öin oli hapankorput margariinin kera. Käytän hyvälaatuista kasvimargariinia ihan sen takia, ettei verenkiertoni kaikesta hehkutuksesta huolimatta kestä voita suonikohjuongelman pahetessa heti. Mitä juoksevampaa ja pehmeämpää rasvaa, sen parempi. Hapankorppujen päällä levitettävää, maistuessaan liiankin hyvälle. Korppuja taisi mennä kymmenen tai ylikin laskematta määrää tai kaloreita, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Kaloripommit eivät lihota vaan jokin muu, alkoholi, tai jos puputtaa ruokaa koko ajan ja elää syödäkseen.
Hapankorpuissa taisi olla vaan liikaa suolaa yötä vasten, sillä mennessäni aamuyöllä nukkumaan sydämeni hakkasi niin, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Se oli sitä saatanan takykardiaa, joka jatkui ja jatkui vaan. Ääreisverenkierron ongelmien ja Raynaudin takia en voi käyttää edes beetasalpaajia heikentäessään verenkiertoa entisestään. Sänkyni vieressä on ubikinonia juuri tällaisia tilanteita varten, mutta olin syönyt purkin loppuun enkä tiedä, onko sitä enää muuallakaan.
Aika vetämätön olo on tuollaisen yön jälkeen. Menen keittämään kahvia saatuani Lidlistä taas hurjan hyvää Mövenpickiä, jota olen juonut jo monta paketillista, jonka jälkeen kasvopesulle ja aamusivuja ja näitä purnauksia ja kuulumisia kirjoittamaan.
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.
Miksei elämä voi olla vaan hauskaa ja mukavaa?
Hetken aikaa voi olla hyvä mieli, muttei vääryydet unohdu. Ei voi vaan nauraa päälle, että kiva juttu, kun lyötte lyötyä kuin vierasta sikaa ja potkitte sairaita lisää.
Suomessa moralisoidaan ja ihmetellään hurskaina sitä, miten jossain muualla raiskauksen uhrit voidaan pahoinpidellä, jopa tappaa ja tuomita kuolemaan.
Mutta täällähän kiusataan sairaita, minkä ehditään. "Oikeus" on sitä, että saadaan se rääkätty kärsimään vielä lisää. Jos häntä on kiusattu, kiusataan vielä lisää; haetaan vaikka ambulanssilla sairaalaan kiusaajien silmien edestä, jotka jäävät ilkkumaan perään. Tai jos hänelle on pahoinpitelemällä aiheutettu aivovamma, pistetään pahoinpidelty pakkohoitoon pahoinpitelijän päästessä kuin koira veräjästä.
Hirveä sarvikuonolauma vyöryy päälle ja jyrää raukkamaisesti ylivoimalla sen yhden. Suomessa. Täällä lintukodossa.
+ + +
Miksi sen tukka on takkuinen, voin kuulla moralisoinnin äänen.
Siksi, ettei ole jaksanut kammata sitä vielä.
Miksi juo vanhaa pahaa kahvia?
Siksi, ettei ole saanut vielä uutta.
+ + +
Suomi on täynnä ilkeitä ja häijyjä ihmisiä, joita voi olla ihan kotinurkissa tai tuttavapiirissä.
Sukulaisissa.
Kun ajattelen kummitätiäni, tulee vain paha mieli.
Admin 18.3.2016 klo 15.57 kirjoitti:
Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.
Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.
On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.
Lainaus edellä tuolta potiessani sieni-infektiota edelleen. Maaliskuusta alkaen on sentään ollut oikeat lääkkeet, jotka ovat auttaneet paljon. Mutta sitten kun loppuu terbinafiini, jonka jälkeen flukonatsoli, mitä sitten? Suomettuneet lääkärit haluavat olla oikeassa, vaikka väärät lääkkeet kuten kortisoni ovat tappavia sieni-infektiossa. Mieluummin uhrataan henki kuin uhmataan pinttyneitä opinkappaleita siitä, etteikö sieni voisi elää lähes huomaamattomana muuallakin kuin vain varpaanvälissä, että poskiontelossa sen pitäisi olla joku möykky, jotain muuta kuin hiivamuodossa oleva dimorfinen sieni, josta lääkärit eivät ymmärrä mitään.
Koko ajan päässäni on ollut oireita, vaikken olekaan raportoinut siitä täällä. Jos jotakuta kiitän, niin Jumalan johdatusta oikeiden lääkkeiden saamisessa auttaessaan niin paljon. Huolettomia, arvokkaita päiviä riittää muutamaksi kuukaudeksi, niin kauan kuin oikeita lääkkeitä riittää, tosin varpaille vaan, jonka jälkeen voi vain arvailla, mitä tapahtuu. Mitä sitkeä sieni tykkää hoidon lopettamisesta? Ei ole satua se, mistä olen kertonut, kaikki ne oireet ja pään vihlominen ja kalvaminen ennen sienikuurin aloittamista 2.3.2016. Suomesta ei ainakaan apua saa, mutta lääkärit voivat ottaa väärällä lääkityksellä nirrin pois.
Psyykenlääkkeistäkään ei ole sieni-infektiossa mitään apua, mutta voivat turruttaa ja tappaa. Mieleeni on tullut sekin, kuinka paljon ihmisiä on menehtynyt hoitovirheiden uhrina mielisairaaloissa ja psykiatrisilla osastoilla, kun siitä ei ole raportoitu mitään. Kiinnostaisi tietää, mitä puoskarointi ja ihmisten hengellä leikkiminen maksaa täällä ihmisoikeuksien takapajulassa, jossa nujertaminen on ainoa kommunikointimuoto; kun jo lapsesta lähtien opetetaan alistumaan ja kärsimään erilaisuuden hyväksymisen ja todellisen sivistyksen sijaan, jota Suomessa ei sallita niin kuin muissa länsimaissa.
Nujertaminen on tärkeää. On tärkeää tukahduttaa erilaiset mielipiteet ja sallia vain vahvemman totuus, joka lienee enemmän miesten kuin naisten ja enemmän mies- kuin naislääkäreiden totuutta. Suomi on hyvin syrjivä ja sovinistinen kaikessa.
Muistan esimerkiksi Riitta Kauppisen tapauksen kauan sitten. Minua pöyristytti kummitätini asenne todettuaan, että "kyllä siinä on jotain" - siis jotain hullua kollegalääkäreiden toimitettua pakkohoitoon legionellabakteerin takia, joka vaivasi potilaita. Lääkäreiden epäeettiset kollegiaalisuusohjeet estävät tehokkaasti kaiken kritiikin ja ylläpitävät nokkimisjärjestystä, jossa ylin lääkärimafia määrää tahdin. Ajattelun hintana voi olla pakkohoitoon toimittaminen, etenkin naislääkäreillä. Näppärää mafialle, eikö totta. Pidä suusi kiinni, tai pääset mielisairaalaan. Eikä kukaan kritisoi tai puhu Suomessa mitään.
Jälki on erinäköistä, mihin kirjoittaa ensimmäiset sanansa yön jälkeen. Purettuaan paineet voi keskittyä muuhun, jos jaksaa, mutta voinnista voi saada liian siloisen kuvan.
Kun ei voi edes syödä normaalisti vatsaansa täyteen niin kuin ihmiset yleensä. Viime yön syntini puolilta öin oli hapankorput margariinin kera. Käytän hyvälaatuista kasvimargariinia ihan sen takia, ettei verenkiertoni kaikesta hehkutuksesta huolimatta kestä voita suonikohjuongelman pahetessa heti. Mitä juoksevampaa ja pehmeämpää rasvaa, sen parempi. Hapankorppujen päällä levitettävää, maistuessaan liiankin hyvälle. Korppuja taisi mennä kymmenen tai ylikin laskematta määrää tai kaloreita, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Kaloripommit eivät lihota vaan jokin muu, alkoholi, tai jos puputtaa ruokaa koko ajan ja elää syödäkseen.
Hapankorpuissa taisi olla vaan liikaa suolaa yötä vasten, sillä mennessäni aamuyöllä nukkumaan sydämeni hakkasi niin, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Se oli sitä saatanan takykardiaa, joka jatkui ja jatkui vaan. Ääreisverenkierron ongelmien ja Raynaudin takia en voi käyttää edes beetasalpaajia heikentäessään verenkiertoa entisestään. Sänkyni vieressä on ubikinonia juuri tällaisia tilanteita varten, mutta olin syönyt purkin loppuun enkä tiedä, onko sitä enää muuallakaan.
Aika vetämätön olo on tuollaisen yön jälkeen. Menen keittämään kahvia saatuani Lidlistä taas hurjan hyvää Mövenpickiä, jota olen juonut jo monta paketillista, jonka jälkeen kasvopesulle ja aamusivuja ja näitä purnauksia ja kuulumisia kirjoittamaan.
Jonkunlaista väsymystä foorumin jatkuvassa päivittelyssä eikä ihmekään kirjoittamisen viedessä niin paljon aikaa. Aamusivuista en luovu niin kauan kuin kynä pysyy kädessä. Niihin tallentuu kaikkein tärkein data ihan manuaalisesti rustaamalla, joka on osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Etsin juuri päivällä uusia mappeja, jos olisin löytänyt Tigerista samanlaisia kuin viimeksi olen käyttänyt. Edellinen mappi reissasi mukanani aika erikoisissa paikoissa; oikeussalissa tehdessäni reaaliaikaisia muistiinpanoja, ambulanssikyydissä ja mielenterveyden arvioinnissa mukana käsilaukussa Rukousystävien lehden takana, jonka poliisikin näki kurkattuaan laukkuuni, ettei siellä olisi mitään vaarallista. Sama mappi on reissannut edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä, sitä on päivitetty ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen sairaalassa, toimien tällä hetkellä väliaikaisarkistona maalis-, huhti- ja toukokuun aamusivuilleni, kunnes hävitän sen kokonaan. Nykyiselle mapilleni kävi vähän ikävästi istahdettuani sen päälle niin, että pahvi meni ryttyyn eikä toimi niin tukevana kirjoitusalustana enää. Mitkään niistä eivät ole ikuisia, kaikki on uusittava ajallaan.
Huomasin vaan lauantaina sivujani kirjoittaessani, että viime yöstä jäi edelle kirjaamatta kokonaan hengenahdistus, joka vaivasi taas. Olen joutunut viime aikoina puhaltamaan joka päivä pulloon saadakseni keuhkoputkiin valuneen liman pois. Ubikinonia löytyi vielä pari kapselia ennen kuin saan lisää ollessaan tosi tyyriitä. Otsa ja pää oireilevat edelleen, mutta toistaiseksi on vielä oikeat lääkkeet, jotka hillitsevät oireita. Jotain häikkää kuitenkin, jos ajattelee, että joku ostaa ihan tosissaan keskellä kesää pipolankaa niin kuin minä kolme kerää akryyliä tietämättä, kuka jaksaisi neuloa ne.
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
Ohje
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Omat asetukset
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
Uskonkirkko | Church of Faith
Viesti 4213
Muuta tekstin kokoa: - -