Viisikon Lounatuuli

28.04.2015 Irethin päiväkirjamerkintö
Kävin erittäin pitkästä aikaa Lounan kanssa maastossa ihan ilman sen kummempia tavoitteita. Alkumatkasta tammalla oli energiaa vähän turhankin paljon ja sain jatkuvasti huomauttaa sille ettei tarkoitus ollut tehdä pikakävelyn maailmanennätystä. Tamma lähinnä vain nakkeli niskojaan pidätteilleni, joten varsin pian annoin sille luvan siirtyä raviin, mikä selvästi miellytti Lounaa paljon enemmän kuin käynnin köpöttely.

Noin kymmenen minuutin reippaan ravipätkän jälkeen päätin kääntyä hieman pienemmälle tielle ja tarkistaa samalla sen kunnon. Pyysin tammaa hidastamaan takaisin käyntiin routakuoppien varalta ja etenimme muutenkin varsin rauhallisesti. Tie vaikutti olevan ihan hyvässä kunnossa, joten uskaltauduin nostamaan ravin ja annoin Lounalle hieman pidempää ohjaa, että se saisi venyttää kaulaansa. Ikävä kyllä hetken kuluttua metso lähti lentoon aivan tamman jaloista ja Louna pelästyi. Se kiihdytti paniikinomaiseen laukkaan ja sain tehdä kaikkeni, että sain palautettua tamman takaisin hallintaan. Tässä rytäkässä kuitenkin osuimme routakuoppaan ja kaaduimme.

En onneksi jäänyt pahasti Lounan alle, mutta ratsuni ontui päästyään takaisin jaloilleen. Se oli selvästi satuttanut vasemman etujalkansa, joten minun oli pakko soittaa tallityöntekijä hakemaan meidät kopin kanssa pois metsästä. Kävelytin Lounaa hieman odotellessani ja soitin myös eläinlääkärin. Puolen tunnin kuluttua kyytimme saapui ja pääsimme pian takaisin kotiin, jossa eläinlääkärikin jo odotteli meitä.

Tutkittuaan tamman hän totesi ettei mitään vakavaa ollut tapahtunut, mutta Louna sai kipulääkekuurin ja viikon ajan jalkaa tulee kylmätä kahdesti päivässä. Tarhailukin tulee seuraavan viikon ajan suorittaa sairastarhassa yksin ja liikutus aloittaa varovasti vasta kun turvotus jalasta on lähtenyt kokonaan. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut tämän vakavammasta!

13.04.2015 - Hoitamassa käynyt Pierre
Viisikon Lounatuuli seisoi leppoisasti tarhassaan hieman unenpöpperössä toista takajalkaansa lepuuttaen. Tamma ei olisi millään viitsinyt eväänsä lotkauttaa huhuillessani tätä tarhan suulta, joten jouduin pujahtamaan tarhaan ja käydä hakemassa tämän talliin. Olin luvannut Irethille liikuttavani liinakon suomenhevostamman tänään, ja heti alkutekijöikseni harjailin karsinassaan nätisti seisovan tamman korvista kavioihin koko harjapakin sisällön hyödyntäen. Kavioita puhdistaessa Louna tuntui keskittyvän kaikkeen muuhun kuin olennaiseen, mutta nojatessani kunnolla tämän jalkaan suostui myös tamma hieman avittamaan, ja sain kuin sainkin jokaisen kavion putsattua ylimääräisestä liasta. Uutena ihmisenä Louna taisi hieman testailla minua, mutta perusolemukseltaan tammasta huomasi heti, että tämä on oikein kiltti ja hyvätapainen hevonen. Hevosen harjattuani varustin tämän vielä nahkasuitsilla, minkä jälkeen suuntasin tamman kanssa maneesiin, johon olin rakentanut kujan irtohypytystä varten.

Hieman harmitti treenata maneesin suojissa, sillä kevätaurinko paistoi täydeltä terältään ja lämmitti jo mukavasti. Kenttä oli kuitenkin mutavellin peitossa, enkä uskaltanut lähteä irtohypyttämään Lounaa siellä, sillä tamma saattaisi innostua liikaa ja loikata matalan aidan ylitse. Maneesiin saavuttuamme verryttelin vielä tamman kanssa ennen irtohypytystä. Puin itselleni kypärän ja nousin Lounan leveään selkään maneesin reunalla olevan muovipenkin avulla. Tamma lähti reippaasti liikkeelle pyynnöstäni kävellen kiltisti uralla korjatessani asentoani. Kuljimme pari kierrosta vapailla ohjilla molempiin suuntiin ja teimme erikokoisia ympyröitä ja kaarroksia, joissa tammalta vaadittiin tasapainoa. Otimme myös muutaman ravipätkän, ja minulla meinasi aluksi olla hankaluuksia pysyä isokokoisen tamman isossa ravissa mukana. Tahdin löydettyäni osasin jopa nauttia kyydistä.

Alkuverryttelyjen jälkeen laskeuduin tamman selästä, irrotin ohjat suitsista ja laskin tamman vapaalle jalalle. Louna otti heti aluksi iloisen laukkalähdön spurtaten hetkessä maneesin toiseen päähän muutaman ilopukin saattelemana. Annoin tamman riehua hetken omiaan hakiessani juoksutusraipan varalta mukaani. Tammalle tämä tuntui olevan tuttua touhua, ja tämä lähtikin heti käskystäni lähestymään estekujaa lennokkaassa laukassa. Hyppytyyli Lounalla oli hyvin hallussa, eikä tamma säikähtänyt piirun vertaa, vaikka maneesin katolta tipahtikin viimeiset lumet ryminällä alas. Korotin kujan kolmea estettä hieman, jotta tamma saisi kunnon ponnistustreenin. Louna vastasi haasteeseeni hienosti, ja tämä hyppäsi esteet puhtaasti hienolla lähestymisellä ja sopivan reippaalla vauhdilla. Nappasin tamman kiinni ja talutin tätä molempiin suuntiin loppuverryttelyksi ennen kuin suuntasin takaisin talliin, jossa suin Lounan huolellisesti ennen tämän laskemista tarhaan.

28.01.2015 valmentaja Heli Kappinen, estevalmennus
Tänään kaunotartamma Lounatuuli saapui Peikonmäkeen estevalmennukseen, jonka aiheena olivat jumppasarjat ja askelten sovitukset. Irethin kanssa hetken rupateltuani aloitimme valmennuksen maneesissa alkuverryttelyllä. Louna oli pirteällä päällä ja kulki korvat ojossa eteenpäin. Keskityinkin saamaan ratsastajan samaan vireeseen, ettei tamman hyvä tuuli katoaisi. Positiivisesti eteen, oli tunnin iskulause. Louna suoriutui muitta mutkitta pienistä kouluratsastustehtävistä joiden tarkoituksena oli asettaa ratsukko sopivaan vireeseen ja tarkkaavaiselle mielelle. Aloitimme pienistä kavaleteista koostuvalla kolmen sarjalla, jonka alussa Louna herpaantui ja kolauttikin kolmannella hypyllä takakavionsa puomiin. Seuraavalla kerralla pyysin Irethiä ajamaan tammaa eteen ennen estettä, jos vauhti hidastuu. Louna taisikin olla vain sitä mieltä että vauhtia tarvittiin lisää, joten loikkasi laakeat tiikerinloikat seuraavalla yrityksellä. Lisäsimme sarjaan hitaasti esteitä ja lopulta koolla oli kolmesta sarjasta koostuva rata. Louna suoriutui kaunisliikkeisesti saatuaan lihakset lämpenemään ja elegantilla tavalla varmajalkaisesti se ponnistikin menemään. Askelten sovitukset eivät ottaneet ensin sujuakseen tamman ollessa estehurman pauloissa ja Ireth saikin jarrutella innostunutta Lounaa. Kun tamma ja ratsastaja saatiin samalle aaltopituudelle keskittymisen kannalta, sujuivat nämäkin harjoitukset loistavasti. Olisi kyllä tehnyt mieli lähettää Ireth kotiin ilman hevosta, niin paljon minä Lounan optimistisesta maailmankuvasta tykkäsin. Toivottavasti pistäydytte pian uudelleen!