Arvo Karvinen

Järjestöneuvos Arvo Karvinen kuoli Helsingissä sunnuntaiaamuna 6. lokakuuta 2013. Hän oli syntynyt Leppävirralla 7. tammikuuta 1934.

Karvinen joutui nuorena kavereidensa kanssa tekemisiin sodasta jääneiden räjähteiden kanssa, joita talvella 1945 oli yhä poikien ulottuvilla. Helmikuussa 11-vuotiaan Karvisen kädessä lauennut räjähde vei kolme sormea ja näön silmistä.

Hänen tarmokas isänsä ohjasi pojan sokeainkouluun Kuopioon.

Koulutoverit muistavat Karvisen esimerkillisenä ja rohkeana toverina "nallipoikien" joukossa, joita oli oppilaiden joukossa useita.

Vuonna 1956 Karvinen aloitti keskikouluopinnot Helsingin yksityislyseon iltalinjalla. Toimenpide oli ennakkoluuloton, sillä muun muassa Sokeainkirjaston mahdollisuudet tukea koulunkäyntiä pistekirjoitusoppikirjojen muodossa olivat vähäiset. Juuri tuolloin käyttöön tulleet äänikirjat ja uudet äänityslaitteet tekivät mahdolliseksi omatoimisen oppimateriaalin saamisen koulutovereiden avulla.

Karvinen valmistui ylioppilaaksi 1962. Tämä avasi tien yliopisto-opinnoille. Myöhemmin Karviselle syntyi avioliitossa kaksi lasta.

Opintojen rinnalla Karvinen työskenteli Sokeain Keskusliiton (nyk. Näkövammaisten Keskusliitto ry) palveluksessa. Hän veti muun muassa valtakunnallista äänikirjakeräystä, jonka perusteella hänet valittiin vuoden 1962 helsinkiläiseksi.

Karvisen erityisen kiinnostuksen kohteena oli näkövammaisten liikunnan ja urheilutoiminnan käynnistäminen. Asiaa edistääkseen hän perusti 1950-luvun lopulla Sokeain Urheiluseuran.

1970-luvun alussa Karvinen nimitettiin Sokeain Keskusliiton pääsihteeriksi, jolla paikalla hän on toistaiseksi korkeimmassa asemassa ollut sokea toimihenkilö keskusjärjestössä. Työn painopiste suuntautui 1980-luvulla enemmän kansainväliseen näkövammaisten koulutus- ja palvelutoimintaan ja Näkövammaisten Keskusliiton kehitysyhteistyötoiminnan käynnistämiseen.

Ensimmäinen ja tuloksellisin kohdemaa Namibia tarjosi hänelle palkitsevan kehitysapukohteen. Arvo Karvinen oli perustamassa Suomen Näkövammaissäätiötä. Eläkkeelle jäätyään hän palasi nuoruuden innoittajansa esperanton pariin ja osallistui aktiivisesti kielen harrastajien kansainväliseen toimintaan.

Aatu Moilanen
Kirjoittaja on Arvo Karvisen koulu- ja opiskelutoveri