Mutta juhlan aikana hän tavallisesti päästi heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat.
Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan.
Ja kansa meni sinne ylös ja rupesi pyytämään, että hän tekisi heille, niinkuin hänen tapansa oli.
Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?"
Sillä hän tiesi, että ylipapit kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
Mutta ylipapit kiihoittivat kansaa anomaan, että hän ennemmin päästäisi heille Barabbaan.
Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: "Mitä minun sitten on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?"
Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse hänet!"
Mutta Pilatus sanoi heille: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulitse hänet!"
Ja kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, päästi hän heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
Niin sotamiehet veivät hänet sisälle linnaan, se on palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon.
Ja he pukivat hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä
ja rupesivat tervehtimään häntä: "Terve, juutalaisten kuningas!"
Ja he löivät häntä päähän ruovolla, sylkivät häntä ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä.
Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purppuravaipan ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Ja he veivät hänet pois, ristiinnaulitakseen hänet.
En muista tarkalleen, missä vaiheessa tuo tuli tänään mieleen. Kai joskus aamulla.
Metrossa minua vastapäätä tuli istumaan vanhempi mies. Jäin tarkastelemaan hänen kasvojaan, joissa oli jotain samaa kuin kirkon musikantissa sunnuntaina. Mies huomasi katseeni ja kehui kaunista ilmaa, johon en ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Kun on raskasta, ei ilmoista pysty juuri nauttimaan, selitin. Miehen kysyessä kerroin vaikeuksien yleensä kasaantuvan, asuneemme homeasunnossa, menettäneemme terveytemme ja olevani matkalla oikeusaputoimistoon. Mies sanoi voivansa rukoilla Taivaan Isän varjelusta meille ja jäi seuraavalla pysäkillä pois. Hänen sanansa nostivat lähes kyyneleet silmiini ja jäin katsomaan vanhan miehen perään. Maailmassa on sentään paljon hyvyyttäkin ja rukoilevia ihmisiä, heihin voi törmätä missä tahansa.
Jumala lähetti miehen matkalleni, kuin voimia toivottamaan.
Oikeusaputoimistossa selvisi vähän liiankin moni asia. Vääryyden juhlaa on kaikki, oikeutta ei saa. Vääryys on kuroutuneena niin tiukkaan, että oikeuden toteutuminen on lähes mahdotonta. Lain tulkintakin palvelee vääryyttä. Oikeus on vain ideaali jostain, mitä ei ole. Maailma on vääryyden, viekkauden ja pahuuden. Sitä tässä maailmassa juhlitaan, ei oikeuden toteutumista.
Ideaali oikeudesta kuivui kokoon. Ei edes homeasunnon terveyshaittaa pystyisi todistamaan. Sairastuneet joutuvat maksamaan lyhentämättömänä koko hinnan elämällään ja terveydellään.
- Ei se ollut oikeusavustajan syy, pidin hänestä jo ensimmäisellä kerralla. On hirveä pettymys varmaan tajuta pelin nimi... Hän kertoi muutamasta tapauksesta. Joku nosti kanteen rikoksesta, jota pidettiin niin vähäpätöisenä, että joutuikin maksamaan itse koko oikeudenkäynnin. Toinen pahoinpideltiin, mutta syyttäjä jätti syytteen nostamatta, koska pahoinpitelijä oli tuomittu jo muista rikoksista. Se kaikki palvelee vääryyttä, ei oikeutta.
Olin aavistanut oikeastaan lopputuloksen jo etukäteen, mutta kuulla se konkreettisesti; se oli raskasta. Voimat menivät.
o o o
Laahustin ulkona uppoutuneena ajatuksiini. Kaamea olo, kaunis päivä.
Poissa tolaltani, sitä olin. Aamusivut olivat jääneet aamulla onneksi kesken. Kirjoittaisin ne loppuun ja selvittäisin pääni.
Oli lounasaika, olisin voinut mennä syömään jonnekin. Mutta maistuisiko siinä tunnelmassa mikään? Ei juuri, tappion hetki ei ollut juhla-aikaa, ei juhlamieltä. Viinikin olisi mennyt pilalle, turruttanut hermoja vain hetken ja tehnyt sairaaksi.
Muistin pienen kiinalaisen ravintolan, jossa on kodinomainen ja lämmin tunnelma. Voisin mennä sinne haavojani parantamaan.
Ruoan kanssa otin makeaa kotikaljaa. En syönyt paljoa, vain pari annosta buffetista ja kahvia ja munkkia päälle.
- Palvelu on aina ystävällistä ja kohteliasta tuolla. Joillain se on hyppysissä ja tulee suoraan sydämestä. Vanhan miehen lempeät kasvot, koko se perhepiiri... Kaikissa on sitä samaa yhteishenkeä, joka saa asiakkaan palaamaan uudestaan. Vanha mies kujeilee puolivuotiaalle lapselle, perhepiirin uudelle tulokkaalle.
Kiitän hyvästä ruoasta ja lähden. Se oli ainakin kolmas kerta, olimme poikanikin kanssa siellä kerran.
o o o
Muttei kulu pitkäkään aika, kun tunnen kaikkien voimieni valahtavan. Sokeri ja hiilihydraatit ovat tehneet taas tehtävänsä, olisihan se pitänyt arvata. Ei tarvitse juoda edes alkoholia, sairaana jo pelkästä ruoasta sieni-infektion päästessä jylläämään.
Tahmea, takkuinen ja kurja olo... Kotona kaadun kuin humalassa sänkyyn, vaikken ole juonut pisaraakaan alkoholia. Vatsa ryllää ja olen ihan poikki.
Vain vaivoin jaksan nousta ylös ja kirjoittaa aamusivut loppuun.
- Päivä oli ollut rankka ja koetteleva. Metrossa kohtaamani mies oli jäänyt askarruttamaan minua. Hän ei muistuttanut pelkästään kirkossa ollutta musikanttia, vaan toistakin vanhempaa, sielunhoitajana toimivaa miestä. Katseessa oli niin paljon samaa, kaikilla kolmella.
Viimein tajusin yhdistävän tekijän. Sama Jumalan tuntemisen tuoksu kaikissa, silmät sielun peilinä.
Ideaali oikeudesta kuivui kokoon. Ei edes homeasunnon terveyshaittaa pystyisi todistamaan. Sairastuneet joutuvat maksamaan lyhentämättömänä koko hinnan elämällään ja terveydellään.
Vaan annanko periksi? No way!
Uudistin eilen illalla tärkeän domainin. Kirjoittamisella ei ole aikarajaa.
Tuntenut kehotusta lukea Raamattua taas jo päivä pari aiemmin, mutta sivuuttanut sen. Muutakin, muka tärkeämpää tekemistä.
Ei Jumala vaadi; ääni on hyvin hiljainen kuin omantunnon kolkutus. Jos sen jyrää, ei se huuda perään, mutta jää nakertamaan: miksen kuunnellut?
Aamusivujen pakertamiseen meni tunnin verran jo, syötävä aamupalakin ennen kuin jaksoi oikolukea kirjoittamaansa. Sen perään olisin halunnut vain mennä tietokoneelle Raamatun tutkiskelun sijaan. Ja olinkin menossa jo, kunnes tuntemani pienen piikin takia käännyin ympäri ja otin Raamattuni esiin.
Ja taas sama juttu kuin ennenkin; tajusin, miksi Jumala oli pyytänyt lukemaan:
Lainaus:
Kun he ovat päättäneet todistajantyönsä, käy syvyydestä nouseva peto taisteluun heitä vastaan, ja se voittaa heidät ja tappaa heidät.
Heidän ruumiinsa lojuvat sen suuren kaupungin kadulla, jota profeettojen puheissa kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin.
Kolmen ja puolen päivän ajan käy ihmisiä eri kansoista, heimoista, kielistä ja maista katselemassa heidän ruumiitaan, eikä niitä anneta haudata.
Maan asukkaat iloitsevat heidän kohtalostaan, pitävät juhlia ja lähettävät toisilleen lahjoja, sillä nuo kaksi profeettaa olivat pahoin vaivanneet maan asukkaita.
Mutta noiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli profeettoihin elämän henki, jonka Jumala oli lähettänyt, ja he nousivat jaloilleen. Kauhu valtasi kaikki, jotka sen näkivät.
Ja taas sama juttu kuin ennenkin; tajusin, miksi Jumala oli pyytänyt lukemaan:
Lainaus:
Kun he ovat päättäneet todistajantyönsä, käy syvyydestä nouseva peto taisteluun heitä vastaan, ja se voittaa heidät ja tappaa heidät.
Heidän ruumiinsa lojuvat sen suuren kaupungin kadulla, jota profeettojen puheissa kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin.
Kolmen ja puolen päivän ajan käy ihmisiä eri kansoista, heimoista, kielistä ja maista katselemassa heidän ruumiitaan, eikä niitä anneta haudata.
Maan asukkaat iloitsevat heidän kohtalostaan, pitävät juhlia ja lähettävät toisilleen lahjoja, sillä nuo kaksi profeettaa olivat pahoin vaivanneet maan asukkaita.
Mutta noiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli profeettoihin elämän henki, jonka Jumala oli lähettänyt, ja he nousivat jaloilleen. Kauhu valtasi kaikki, jotka sen näkivät.
Lukemassani kohdassa oli monta viitettä Vanhan Testamentin puolelle, myös Jesajan kirjaan, josta lainaan vähän pidemmän pätkän:
Lainaus:
Kuulkaa Herran sana, te Sodoman johtajat, kuuntele Jumalamme puhetta, sinä Gomorran kansa.
-- Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. -- Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri.
Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen?
Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -- minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.
Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne -- minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat.
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa.
-- Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.
Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.
“Mitä sinä ajattelet?” Kyselee rukoilija-evankelista puheenvuorossaan kesäjuhlilla muistuttaen, että pahan puhuminen ja arvosteleminen on hyvin tuomittavaa. Syksyllä hän kuitenkin tekee valituksen toisen kirkkokunnan arkkipiispasta oikeuskanslerille. Onko hän puhunut pahaa vai puolustanut totuutta? Vääryyteen puuttuminen voi merkitä sitä, että joutuu puhumaan hyvinkin pahoista asioista, ja se kuulostaa pahan puhumiselta. Tosiasiassa se on kuitenkin varoittamista ja vääryyteen puuttumista. Vääryyden edessä hiljenevä niin sanottu puolueeton taho antaa tukensa pahuudelle. Jos pahuus edustaa suurta hengellistä valtaa, ihmiset useimmiten liittoutuvat vallan kanssa. Se on turvallista, silloin he kokevat olevansa voittajan puolella. “Näin vääryys vallan saapi.”
Jos seuraamme johtotähteä, Jeesusta, silloin menemme aina heikon ihmisen puolelle. Laupias samarialainen ei jättänyt haavoittunutta tien oheen. Jumala edustaa tätä rakkautta, joka antaa henkensä ystävän puolesta. Millaiseksi ilmapiiri yhteiskunnassa muodostuu, riippuu siitä, mitä tähteä me seuraamme. Miten yhteiskunta kohtelee heikkoja jäseniään, paljastaa suunnan.
Vääryyteen puuttuminen voi merkitä sitä, että joutuu puhumaan hyvinkin pahoista asioista, ja se kuulostaa pahan puhumiselta. Tosiasiassa se on kuitenkin varoittamista ja vääryyteen puuttumista. Vääryyden edessä hiljenevä niin sanottu puolueeton taho antaa tukensa pahuudelle.
Auschwitzistä selvinnyt Elie Wiesel on sanonut saman vähän eri lailla, minkä Seppo Juntunen edellä:
Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon. "Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."
Eilen kehotusta lukea Raamattua taas, joten siirryin Ilmestyskirjan lukuun 12, "Nainen ja lohikäärme".
Minua puhutteli siinä etenkin tämä kohta, Ilm. 12:7-17:
Lainaus:
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.
Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.
Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: -- Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta -- Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt.
Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta.
Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastaan.
Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.
Eilen kehotusta lukea Raamattua taas, joten siirryin Ilmestyskirjan lukuun 12, "Nainen ja lohikäärme".
Minua puhutteli siinä etenkin tämä kohta, Ilm. 12:7-17
Tuossahan sanotaan aivan selvästi, että Paholainen ja Saatana, koko ihmiskunnan eksyttäjä, on syösty taivaasta pois tänne maan päälle.
"Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta -- Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt."
Eipä ihmekään, miksi maailma on tällainen kuin on ja miksi uskovia kiusataan...
"Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle."
Olisi kiva olla pelkästään mukava, mutta kun ei voi. Vääryys tekee vihaiseksi.
Vähän sama juttu kuin 4.3. rukousillassa, josta en ole vielä kertonutkaan. Kun Seppo Juntunen sanoi sarkastisesti, eikö riittäisi, että on vaan mukava ja unohtaisi kritiikin.
En voi vaatia häntä pitämään suutaan tukossa, en itsekään voi. Vääryyttä vastaan on taisteltava. Vaikeneminen on sama kuin vääryyden hyväksyminen.
Miksi samoja terveyskeskuspapereita pitää anella yhä uudestaan ja uudestaan, kuluttaa niihin aikaansa ja energiaansa? Mikä helvetti systeemiä vaivaa, jonka pitäisi palvella ihmisiä?
Kirjeet lähti taas neljään paikkaan, eikö jo riitä! Paperit olisi pitänyt saada jo heti ensimmäisen pyynnön jälkeen.
Mitä sadismia ja rääkkäämistä se on, että sairastaa jonkun helvetin taudin oman onnensa nojassa, jonka perään kiusataan silläkin, ettei papereita ole missään! Pelkkää lyötyjen lyömistä, saatana!
Ja nämä viime vuodet... Monikaan ei tiedä, kuinka kovilla olen ollut.
Ei ole ollut voimia edes kertoa siitä kaikesta. Monilla läheisilläni ei ole ollut mitään käsitystä siitä, mitä olen joutunut käymään läpi. Jopa ventovieraat netinlukijat ovat tienneet enemmän kuin nuo. Tulee olemaan yllätys heille sitten joskus, kun jaksan kertoa.
Monet päätyvät tällaisissa ongelmissa oman käden kautta hautaan. Yhdessä vaiheessa ahdistus oikein puristi rintaa ja piti pihdeissään, mutta päätin jäädä silminnäkijäksi.
Joukossa on myös paljon kylmiä ja kovia ihmisiä, joille kertominen on sama juttu kuin löisi itseään lisää. Se on kuin itsemurha, jota ei kannata tehdä.
Viime viikolla sosiaalijaostosta tuli kirjattu kirje. Ajattelin, etten hae heti sitä, en jaksaisi käsitellä sitä. Silläkin tavoin yrittää säästää voimiaan, annostelemalla koetuksiaan, jos vaan voi.
Mutta tilille näkyi tulleen rahaa, oliko joku valitus mennyt läpi. Ilmeisesti.
Maanantaina jaksoin hakea kirjeen ja lukea päätöksen kursiivisesti läpi. Kyse oli sairauskuluvakuutuksen vuosimaksusta, johon olin hakenut toimeentulotukea. Edellisvuonna siitä korvattiin puolet, viime syksynä ei yhtään. Siitä valitin.
"Kun sairauskuluvakuutuksen vuosimaksusta ei ole korvattu mitään, terveysmenoni jäävät samalla kaiken tuen ulkopuolelle. -- On kohtuutonta, että toiset saavat omistusasuntoihinsa asumistukea ja romanitkin kalliisiin vaatteisiin erityistukea ja työkyvyttömältä jätetään tällaiset sairauskulumenot kokonaan huomioimatta. Ei ole kyse mistään luksuksesta, vaan itselleen välttämättömästä hoidosta", kirjoitin.
Mutta päätöksessä luki, että vaikka nyt korvataankin puolet, en voi luottaa siihen, että seuraavalla kerralla korvataan, kun ei kuulu yleisiin terveydenhuoltomenoihin.
Mihin sitä vakuutusta onkaan vuodesta 2008 lähtien vingutettu? Pelkkään homesairauteen, saatana!
Kun neljä vuotta on kulunut ja peli alkaa olla pelattu, kaikki vaivat, jotka olisi pitänyt hoidattaa, on hukkunut homehelvettiin.
Saatana, kuinka upeaa yli viisikymppisellä on, kun vasta toinen jalka on leikattu, vaikka suonikohjut on molemmissa jaloissa ja läpät vuotaa kummassakin. Ehkä odotetaan vielä toisetkin viisikymmentä vuotta, ellei ole haudassa sitä ennen!
Maaliskuun alussa kirjoitin käytyäni oikeusavustajan luona:
"Ideaali oikeudesta kuivui kokoon. Ei edes homeasunnon terveyshaittaa pystyisi todistamaan. Sairastuneet joutuvat maksamaan lyhentämättömänä koko hinnan elämällään ja terveydellään."
Mutta siitä en kertonut, että mainitsin oikeusavustajalle suunnittelevani nettisivuja tapauksestamme ja lähestyväni homeasunnon omistajaa.
- Vaarallista, oikeusavustaja totesi.
Elämä on... Suutani ei millään tukitakaan. Millä korvataan esimerkiksi syöpä, jos siihen sairastuu?
Viime yönä laitettuani jo koneen kiinni tajusin, ettei homeiden ja syövän välistä yhteyttä haluta tutkiakaan Suomessa.
Karsea yö. Olisi kannattanut jättää niin myöhään kirjoittamatta.
Nukkunut vain pari tuntia, vielä puoli neljän aikaan hereillä, ja herätys jo kuudelta aamusivuja kirjoittamaan.
Menoa heti aamusta, mutta aamusivuille varattava aina aikaa. Jätän mieluummin ruoankin syömättä kuin aamusivut kirjoittamatta. Vajaan tunnin kirjoitin.
Iltapäivällä takaisin kotiin, aamusivujen kimppuun. Ehtinyt kolmannelle liuskalle, oikoluettava ensin. Joudun aloittamaan alusta nelisen kertaa ajatusten aina karkaessa.
Viimein ennen puolta kolmea koko paketti kasassa, kirjoitettu ja oikoluettu neljä liuskaa.
- Tuskien taival, muttei unen puute mikään syy. Perjantainakin kuusi liuskaa, vaikka valvoin aamuun.
Ehei, niin helppoa se ei ole. Paha punoo aina juoniaan ja yrittää pitää koukussaan.
Aikamoista vuoristorataa ollut sunnuntain ja ihanan kirkkoillan jälkeen. Kannatti levätä hyvin, sillä heti maanantaina se alkoi. Ne kaikki koettelemukset taas.
Kuohahdin oikein saatuani terveyskeskuksesta kirjeen, jossa oli vain lähettämäni paperit ilman mitään vastausta! Avoterveydenhuollon arkiston vihjeestä olin pyytänyt poliotalven 1984-85 papereitani sieltäkin - ja tuo oli lopputulos!
Mutta seuraavaan päivään mennessä olen ehtinyt jo lähettää terveyskeskuksen hallintokeskuksen kirjaamoon selvityspyynnön asiasta, siellähän on koko potilaspaperisoppa muutenkin käsiteltävänä.
"Ehkä minun kuvitellaan keksineen koko jutun ja olisinkin aika pulassa, ellei Auroran sairaalasta ja Hesperian (Kivelän) sairaalasta papereitani olisi löytynyt. Ne osoittavat kiistattomasti terveyskeskuslääkäri Timo Jousen Käpylän terveysasemalta kirjoittaneen minusta lähetteen, jossa hän leimasi minut polionpelkoiseksi jännittäjätyypiksi. Lakisääteinen oikeuteni on saada Käpylän terveysasemalla minusta kirjoitetut potilaspaperit.
Poliotalvena sairastamani virustaudin jälkeen minulla on ollut koko ajan neurologisia oireita, lihasnykäyksiä ympäri kehoa, vapinaa ja lihasheikkoutta, joka on lisääntynyt. Kohteluni poliotalvena 1984-85 oli anteeksiantamatonta ja törkeää ottaen huomioon taudista saamani pysyvät oireet."
Tuon ja paljon muutakin latelin sähköpostiini, jonka laitoin myös kirjeenä menemään. Lisäksi postin mukana lähti ilmoitus terveyskeskuksen vaihtamisesta, joten kolmen viikon odotusajan jälkeen surkeaa lähiterveyskeskusta ei tarvitse enää käyttääkään.
Jäi häiritsemään aiemmin näkemäni raamatunkohta, jota en meinannut millään löytää. Olinko nähnyt sen Ilmestyskirjaa lukiessani, oliko se ollut yksi viite Vanhan Testamentin puolelle?
Tarkistin Ilmestyskirjasta parikin pätkää viitteineen, mutten löytänyt. Kohdassa puhuttiin vääryydestä, kuinka se vallitsi kaikkialla...
Asia jäi vaivaamaan niin paljon, että aloin etsiä kohtaa Uskonkirjat.netin raamattuhaulla.
Syötin hakukenttään sanan 'vääryys' ja toivoin parasta. Eteeni aukesi lista raamatunkohdista.
Olin iloinen, että tärppäsi heti. Etsimäni paikka oli Saarn. 3:16:
Lainaus:
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
Lainaus:
Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.
Olin törmännyt kohtaan kirjoittaessani tätä viestiä. Ensimmäisenä on vuoden 1933/38 käännös, perässä vuoden 1992 käännös.
Kohta kertoo siitä, että kaikkialla vallitsee vääryys, jopa tuomioistuimissa. Koko maailma rypee vääryydessä.
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."
Tämä on jäänyt nyppimään. Kerroinpa iltapuhteinani, mitä mieltä siitä olen:
Lainaus:
Report content to WordPress.com staff
Ilmoita sisällöstä WordPressin henkilökunnalle
Please enter your email
Syötä sähköpostiosoitteesi
The author mocks in her essay on September 9, 2013 Pirkko Jalovaara's sick mother, only less than two weeks before she dies on September 20, 2013. The old mother is not any public figure, and it is unethical to torment anyone because of illness and outrageous and thoughtless also against Pirkko Jalovaara, who is losing her mother. Instead of mourning time she is profaned grossly and this shameful script is published in Wordpress.com.
Kirjoittaja pilkkaa kirjoituksessaan 9.9.2013 Pirkko Jalovaaran sairasta äitiä vain vajaa kaksi viikkoa ennen kuin tämä kuolee 20.9.2013. Vanha äiti ei ole mikään julkisuuden henkilö ja on epäeettistä kiusata sairauden takia ketään ja törkeää ja ajattelematonta myös Pirkko Jalovaaraa kohtaan, joka menettää äitinsä. Suruajan sijaan häntä häväistään törkeästi ja tämä häpeällinen kirjoitus julkaistaan Wordpress.comissa.
Käytyäni läpi kirjanmerkkejäni ja pengottuani asiakirjoja täältäkin huomasin, kuinka altavastaajana totuus on ja miten vääryys on kaikessa niskan päällä. Selaimessani on tuhansia kirjanmerkkejä, joita en ole jaksanut käsitellä enkä postata foorumille, joissa monissa on vakavaa kritiikkiä vallitsevaa tilannetta ja käytäntöä vastaan. Halutaan vain toimia väärin, rahastaa ja kusettaa ihmisiä.
Suurin osa siitä, mitä tarjotaan totuutena, on pelkkää huijausta ja vääryyttä.
Käytyäni läpi kirjanmerkkejäni ja pengottuani asiakirjoja täältäkin huomasin, kuinka altavastaajana totuus on ja miten vääryys on kaikessa niskan päällä. Selaimessani on tuhansia kirjanmerkkejä, joita en ole jaksanut käsitellä enkä postata foorumille, joissa monissa on vakavaa kritiikkiä vallitsevaa tilannetta ja käytäntöä vastaan. Halutaan vain toimia väärin, rahastaa ja kusettaa ihmisiä.
Suurin osa siitä, mitä tarjotaan totuutena, on pelkkää huijausta ja vääryyttä.
Yö on sujunut rattoisasti taas täristyäni neljästä lähtien sängyssä. Elohopea myrkyttää salakavalasti, vaan mitä hyötyä nousta kirjoittamaan. Suomi on sairaiden rääkkääjien ja sadistien maa, jossa lääkäritkin ovat valheen puolella ja käärivät mieluummin rahat taskuihinsa.
Se, etten kirjoita jostain, ei tarkoita, etten kärsisi enää. Kärsin, mutten kirjoita. Kirjoitan muusta.
Tulin tähän koneelle sitä varten, että muistaisin jatkaa tätäkin ketjua ja peistata WordPressin vastauksen valitukseeni Tuula Nikala-Soihalan pilkasta Pirkko Jalovaaran sairasta äitiä kohtaan tämän kuollessa vain reilun viikon kuluttua herjasta. Tuula Nikala-Soiha ilmoittaa toimineensa äidinkielen opettajana, jonka voikin päätellä viljelemistään kirjoitusvirheistä - eihän suutarin pojilla ole kenkiä. Käytöstapojen unohtamisesta voi päätellä senkin, etteivät opettajat ole mitenkään viattomia kouluissa tapahtuvaan kiusaamiseen osallistuessaan siihen itsekin. Muistuttaisin, että kiusaaminen johtaa pahimmillaan tähän.
Hymyilevän kiusaajaeläkeläisen lisäksi toinenkin asia on jäänyt nyppimään, en saa unohtaa sitäkään. Kirjoitin siitä torstaina 28.8.2014 aamusivuihini näin:
Lainaus:
-- Mielessäni pyörii koko ajan myös Janne Villan artikkeli Askel-lehdessä 4/2013, joka on vielä jauhamatta. Hänhän on kirjoittanut kirjankin "Hengellinen väkivalta", josta mieleeni tuli: "Janne Villa on kirjoittanut kirjan, joka on hengellistä väkivaltaa." Miten ihmeessä hän on voinut kirjoittaa kirjaansa tarinan miehestä, jonka mielipidettä ja elämänarvoja ei ole kysynyt ollenkaan haastateltuaan vain miehen leskeä. Sehän on mitä julminta hengellistä väkivaltaa ja vääristelyä.
Yö on sujunut rattoisasti taas täristyäni neljästä lähtien sängyssä. Elohopea myrkyttää salakavalasti, vaan mitä hyötyä nousta kirjoittamaan. Suomi on sairaiden rääkkääjien ja sadistien maa, jossa lääkäritkin ovat valheen puolella ja käärivät mieluummin rahat taskuihinsa.
Se, etten kirjoita jostain, ei tarkoita, etten kärsisi enää. Kärsin, mutten kirjoita. Kirjoitan muusta.
Valvoessani viime yönä tietokoneen äärellä aamuun minulla oli hyvin epämiellyttävä tunne siitä, että tajuntani olisi mennyt hetkeksi. En nukahtanut, pääni ei kallistunut; olin vain hetken poissa. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta sitä on tapahtunut viime aikoina ennenkin.
Ennen kuin menin aamulla nukkumaan kirjoitin keittiönpöydälle lapun, että saisin nukkua rauhassa, ettei toinen herättäisi turhaan:
Lainaus:
♡ Nassukka, olen valvonut yli seitsemään, tärisin ja nousin tietokoneelle. T. äiti 29/8‧2014
Noita lappuja on kertynyt paljon; en enää hävitä niitä niin kuin ennen, vaikka kaikki onkin kirjoitettu myös aamusivuihin.
Päästyäni seitsemän jälkeen sänkyyn yläkerrassa alkaa kolina ja nukahtaminen on vaikeaa. Kello 8.20 paiskataan ovi yläpuolellani kiinni niin, että alakerrassa paukkuu. Saan nukuttua vain tunnin pari eikä auta kuin nousta kärsimään taas.
Ryhdyn kirjoittamaan aamusivuja normaalisti, vaikka käsialasta näkee, ettei mikään ole normaalia. Ajatus ei kulje, kirjoittaminen on takkuista ja lopetettava kesken. Väsymyksestä huolimatta lähdettävä asioille ja vietävä terveyskeskukseenkin reseptejä uusittavaksi.
Mutta sitä reseptiä, minkä vein lääkäriasemalle uusittavaksi, ei ole missään. Olin laittanut vastauskirjekuorenkin mukaan ja pyytänyt lähetettä verikokeisiin, muttei mitään kuulunut. Soitettuani lääkäriasemalle ja ihmeteltyäni asiaa, johtavan lääkärin piti soittaa puhelinresepti, muttei sitäkään tullut. Onkohan tässä jotain, mitä en ymmärrä? Totuudella on tapana selvitä.
Väsyneenä illalla tunnin parin unilla jatkan aamusivujeni kirjoittamista. Kello on 23.25 saatuani perjantain sivut valmiiksi.
Herättyäni aamulla ajattelin kaikkea, tällä kertaa vääryyttä vääryyden perään, joita mietin. Jumala luki ajatukseni ja sanoi, että koko maailma on täynnä pahuutta - ja vääryyttä. Se oli pelkkä toteamus, jossa ajatusviivan jälkeinen loppuosa tuli minuuttia myöhemmin kuin lauseen alkuosa. Yritin painaa kellonajan tarkkaan mieleeni, mielestäni se oli kello 8.33 ja 8.34 eikä tuntia myöhemmin nukahdettuani melatoniinin ottamisen jälkeen vielä uudestaan.
Herättyäni aamulla ajattelin kaikkea, tällä kertaa vääryyttä vääryyden perään, joita mietin. Jumala luki ajatukseni ja sanoi, että koko maailma on täynnä pahuutta - ja vääryyttä. Se oli pelkkä toteamus, jossa ajatusviivan jälkeinen loppuosa tuli minuuttia myöhemmin kuin lauseen alkuosa. Yritin painaa kellonajan tarkkaan mieleeni, mielestäni se oli kello 8.33 ja 8.34 eikä tuntia myöhemmin nukahdettuani melatoniinin ottamisen jälkeen vielä uudestaan.
Ehdin kuin ehdinkin postaamaan viestini oikean vuorokauden puolelle, ja olen kirjannut saman jo sunnuntain 31.8.2014 aamusivuihinkin. Ajateltuani ja tarkisteltuani moneen kertaan uskallan laittaa sanojen ympärille lainausmerkit:
"Koko maailma on täynnä pahuutta - ja vääryyttä."
Etteikö Kaikkivaltias tietäisi asioiden oikeaa laitaa, vaikka näkee kaiken.
Herättyäni aamulla ajattelin kaikkea, tällä kertaa vääryyttä vääryyden perään, joita mietin. Jumala luki ajatukseni ja sanoi, että koko maailma on täynnä pahuutta - ja vääryyttä. Se oli pelkkä toteamus, jossa ajatusviivan jälkeinen loppuosa tuli minuuttia myöhemmin kuin lauseen alkuosa. Yritin painaa kellonajan tarkkaan mieleeni, mielestäni se oli kello 8.33 ja 8.34 eikä tuntia myöhemmin nukahdettuani melatoniinin ottamisen jälkeen vielä uudestaan.
Ehdin kuin ehdinkin postaamaan viestini oikean vuorokauden puolelle, ja olen kirjannut saman jo sunnuntain 31.8.2014 aamusivuihinkin. Ajateltuani ja tarkisteltuani moneen kertaan uskallan laittaa sanojen ympärille lainausmerkit:
"Koko maailma on täynnä pahuutta - ja vääryyttä."
Etteikö Kaikkivaltias tietäisi asioiden oikeaa laitaa, vaikka näkee kaiken.
Edelliseen liittyen ote yli puoleen yöhön venyneistä maanantain 1.9.2014 aamusivuistani:
Lainaus:
Kello on 17.42 jo kituessani valvotun yön jälkeen. Istuessani tässä pöydän ääressä jo aikaisemmin aamusivumappini ääressä ja ajateltuani eilisiä Jumalan sanoja: "Koko maailma on täynnä pahuutta - ja vääryyttä" sain Pyhän Hengen kello 15.58. Se oli ihmeellinen tunne kauheassa olossani ja kuin Jumalan allekirjoitus sille, että olin kuullut oikein.
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
Ohje
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Omat asetukset
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
Uskonkirkko | Church of Faith
Viesti 6953
Muuta tekstin kokoa: - -