| MUISTOKIVI : | Punaisten hauta muistomerkkeineen |
| Sijainti | Uusimaa , Helsinki, Haaga, |
| Suunnittelija | |
| Pystytysvuosi | 1919, 1996 |
| Pystyttänyt yhteisö | Helsingin kivimiesten ammattiosasto, Helsingin kaupunki |
| Muistomerkin kuvaus | |
| Muita tietoja | Saksalaiset apujoukot leiriytyivät 11.4.1918 Helsingin ulkopuolelle Pikku - Huopalahden kylään. Seuraavana aamuna he lähtivät kohti Helsinkiä vallatakseen kaupungin. Korpaksen tilan luona he löysivät Vanha Viertotie 12:n kellarista edellisen päivän taisteluiden jälkeen Pitäjänmäeltä ja Laaksolahdesta vetäytyneitä punaisia sekä heidän kanssaan kellariin suojaan menneitä Helsingfors Torvströfabrik AB:n työntekijöitä sekä paikkakuntalaisia, joiden joukossa oli myös valkoisten kannattajiksi tunnettuja henkilöitä. Yhteensä kellarissa oli 150 henkeä. He nostivat valkoisen lipun antautumisensa merkiksi. Joku punakaartilaisista kuitenkin ampui kaksi saksalaista karabinieeriä, jonka jälkeen saksalaiset komensivat kaikki miespuoliset kellarissa olleet tielle riviin, ottivat umpimähkään rivistä joka kolmannen ja kuljettivat nämä n. 40 - 45 miestä läheiselle turvesuolle, nykyisen Vihdintien liikenneympyrän ja Riistavuoren puoliväliin, ja teloittivat heidät. Seuraavana päivänä paikkakuntalaiset hakivat ruumiskasasta omaisensa. Jäljelle jääneet 28 vieraspaikkakuntalaista kuljetettiin yöllä hevoskyydillä venäläisten rakentamaa tykkitietä pitkin silloin syrjäiseen hautapaikkaan. Teloituspaikalle pystytettiin puinen muistoristi, jota ei enää ole. Vuonna 1919 kivityömiehet pystyttivät paikalle muistomerkin, jossa oli ainoastaan vuosiluku 1918. Alue aidattiin 1939. Hautaa hoitivat Haagan sos.dem. työväenyhdistyksen jäsenet. Se häpäistiin 1930-luvulla monta kertaa, mutta haagalaiset korjasivat aina vauriot. Pohjois-Haagan aseman lähellä metsikössä oleva kivi on nykyisin Helsingin kaupungin omistuksessa ja suojelukohteena. Vuonna 1996 kaatuneiden muistopäivänä siellä paljastettiin 1918 muistolaatta. Hauta-alueen aidan ulkopuolella on kaupungin teettämä opastetaulu jossa on seuraava teksti: "Punaisten hauta. Tässä yhteishaudassa on haudattuna 28 punakaartilaista ja siviilihenkilöä, jotka kuolivat 12.4.1918 Huopalahden kunnan Pikku-Huopalahden kylässä saksalaisten toimeenpanemassa teloituksessa. Tässä olivat haudattuina myös 13.4.1918 - 9.9.1920 Viron ulkoministeri Jüri Vilms, kuriirit Arnold Jürgens ja Johannes Pleistik sekä perämies Aleksei Rünk, jotka saksalaiset teloittivat 12.4.1918 Töölön sokeritehtaan pihalla. Heidät siirrettiin Viroon 1920. Helsingin kivimiesten ammattiosasto pystytti muistokiven 1919." |
| MUISTOKIVI : | Punaisten muistomerkki |
| Sijainti | Uusimaa , Helsinki, Santahamina, |
| Suunnittelija | Uuno F. Inkinen |
| Pystytysvuosi | 1949 |
| Pystyttänyt yhteisö | Entiset punakaartilaiset r.y. |
| Muistomerkin kuvaus | Santahaminan vankileirillä kuolleiden ja teloitettujen suuri joukkohauta ja muistomerkki sotilasalueella Santahaminassa. Muistomerkissä on 2 tekstiä: "LUOKKASODAN KANSANVALLAN PUOLESTA TAISTELLEIDEN VALKOISTEN VOITTAJIEN KOSTON UHRIKSI JOUTUNEIDEN TELOITETTUJEN JA NÄLKÄÄN NÄÄNTYNEIDEN MUISTOKSI PYSTYTTI ENTISET PUNAKAARTILAISET R.Y. TOISTEN MYÖTÄMIELISTEN TYÖLÄISTEN AVULLA TÄMÄN PATSAAN VUONNA 1949." Toisessa sivustassa on teksti: "TUHANSIEN PUNAKAARTILAISTEN HENKI HAASTAA TÄSSÄ KALMISTOSSA MEILLE VALKOISTEN HARJOITTAMASTA JULMUUDESTA JA VERIVIRROISTA. SE KEHOITTAA MEITÄ VALPPAASTI VARJELEMAAN JA PELKÄÄMÄTTÄ TAISTELEMAAN KANSANVALLAN PUOLESTA." |
| Muita tietoja | Helsingin Santahaminassa on vuosina 1918 ja 1919 Santahaminan, Suomenlinnan ja Isosaaren vankileireillä teloitettujen ja kuolleiden punaisten yhteishauta. Leirien vankimäärä oli yhteensä noin 13 000 henkeä. Santahaminan Suomenlinnan vankilan alaisuudessa toiminut vankileiri perustettiin huhtikuussa 1918. Leirissä olleet pari tuhatta miesvankia siirrettiin toukokuussa Tammisaareen ja Suomenlinnaan. Kesäkuun alun jälkeen saareen siirrettiin Etelä-Suomen vankileireiltä noin 2 200 naispuolista punavankia. Vankileiri toimi syyskuuhun 1918. Santahaminaan, venäläisten kaivamiin juoksuhautoihin haudatut haudattiin arkuissa, mutta ilmeisesti melkoisessa kiireessä, koska osa kaivannoista osoittautui liian mataliksi. Joidenkin arkkujen päällä oli vain 40 sentin maakerros, jonka alta juokseva vesi saattoi paljastaa arkut kokonaan. Sotaministeriön saniteettiosaston salaisessa lausunnossa 22.12. hautausmaata ehdotettiin siirrettäväksi kokonaan toiseen paikkaan, mutta Suomenlinnan linnaväen päällikkö vastusti siirtämisä vedoten haitallisiin vaikutuksiin varuskunnan yleisessä mielialassa. Siirron sijaan haudat peitettiin tarpeeksi paksulla maakerroksella ja paikan ympäri laitettiin piikkilanka-aita. 24. maaliskuuta 1920 valtioneuvosto hyväksyi punavankien hautausmaan kunnostamisen ja myönsi tarkoitukseen 15 000 markkaa (nykyrahassa noin 5 000 euroa). Alue oli kuitenkin pitkään hoitamattomana ja hylättynä. Vuonna 1925 joukkohaudalle laitettiin Uudenmaan rykmentin sikala, joka asian tultua julkisuuteen siirrettiin paikalta pois. Vuosina 1948 ja 1949 alue kunnostettiin ja aidattiin puolustusministeriön toimesta ja sinne pystytettiin muistomerkki. Tässä joukkohaudassa oli myös kirjailija Algot Untola. Kirjailijan maalliset jäännökset kaivettiin ylös toukokuussa 1939 ja siirrettiin Hietaniemen hautausmaalle. Muistomerkki on sotilasalueella, eikä sitä voi käydä katsomassa muuta kun ryhmäkäyntien yhteydessä. Aiemmin Entiset Punakaartilaiset ry. maksoi puolustusvoimille muistomerkin ja sen ympäristön hoidosta. Sen lakkautettua toimintansa hoitomaksu siirtyi Helsingin Vasemmistoliitolle. Aiemmat arviot Santahaminaan haudattujen lukumäärästä liikkuvat 800 - 3 500 välillä. Marraskuussa 2005 sota-arkistosta löytyi lista, jossa luetellaan yli 1 200 Santahaminaan haudatun punavangin nimet. Suurimmalle osalle listan kuolleista on merkitty myös kuolin- ja hautauspäivä. Sota-arkiston papereita tukee Työväen Arkistosta löydetty pastori Johannes Kunilan kokoama lista, jossa luetellaan yli 1 400 Suomenlinnan vankileirillä kuolleen punaisen nimet. Sota-arkiston lista löytyy internetsivulta http://www.sota-arkisto.fi/inet/hakemistotjatietokannat.htm#santahaminaanhaudatut ja Työväen Arkiston luettelo sivulta http://www.tyark.fi/lists/kuolleet1918.htm |
| MUISTOKIVI : | Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistopatsas |
| Sijainti | Uusimaa , Helsinki, Malmin hautausmaa, |
| Suunnittelija | Aarre Aaltonen |
| Pystytysvuosi | 1940-luku |
| Pystyttänyt yhteisö | |
| Muistomerkin kuvaus | 3-metrisen, punagraniittisen muistomerkin hallitsevana kuvana on hulmuavaa lippua kantava mies. Muistomerkissä on teksti: "TÄMÄN KIVEN PYSTYTTI HELSINGIN JA SEN YMPÄRISTÖN TYÖVÄKI VAKAUMUKSENSA PUOLESTA HENKENSÄ UHRANNEIDEN MUISTOLLE". Vieressä on muistolaatta, jossa on teksti: "VUODEN 1918 TAPANINKYLÄN PUUSTELLIN METSÄÄN HAUDATUT PUNAKAARTILAISET ON HELSINGIN KAUPUNGIN JA ENTISET PUNAKAARTILAISET RY:N TOIMESTA SIIRRETTY TÄHÄN V. 1970". |
| Muita tietoja | Kansalaissodan aikana ja Helsingin valtauksessa 11.4 ja 12.4.1918 kaatuneiden punakaartilaisten yhteishauta muistomerkkeineen on Malmin hautausmaalla korttelissa 23. Punakaartilaiset haudattiin aluksi luvatta Mäntymäelle. Helsingin kaupunginvaltuuston asettama valmisteluvaliokunta sai tehtäväkseen tutkia, voiko paikalle perustaa hautausmaata vai onko ruumiit terveydellisistä syistä siirrettävä muualle. Koska Mäntymäen hautauspaikka oli perustettu kirkkolain vastaisesti ja ilman lupaa, kaupunginvaltuusto päätti 7.5.1918 pyytää maistraattia siirtämään ruumiit Malmin hautausmaalle. Kaupunginvaltuusto osoitti käyttövaroistaan rahat Mäntymäelle haudattujen punakaartilaisten ruumiiden esiin kaivamiseen ja kuljetukseen 21.5.1918. Uudelleen hautaukset tehtiin kesällä. Yhteishautaan on vainajien omaisten toivomuksesta siirretty punaisia vainajia sekä Malmin hautausmaalta että sen ulkopuolelta, mm. Santahaminasta. Muistokivi on omistettu myös niille Helsingissä ja sen ympäristössä kaatuneille, joita ei ole voitu löytää. Hautaan on siiretty vainajien jäännöksiä vielä vuonna 1970. Tällöin 16.5.1918 ammuttujen, Tapanilan Puustellin metsään haudattujen 7 teloitetun punakaartilaisen tuhkat siirrettiin Malmin toverihaudan yhteyteen. Ammuttuja oli alun perin kymmenen. Miehet oli viety junasta kesken työmatkan ja ammuttu Puustellin metsässä kostona valkokaartilaisen taposta, johon miehet eivät mitenkään liittyneet. Vielä 1950-luvulla Puustellin haudan kohdalla oli rautakaiteet ja rautaristi, nykyään alkuperäisen haudan paikka ei ole enää näkyvissä. Haudan ja teloituspaikan kohdalla on ulkoilualue (Helsingin puhelinluettelon karttasivu 54, Tapulikaupunki-sanan t-kirjaimen seutuvilla). Kaupunki ja seurakunta pitävät huolta hauta-alueesta. |
| MUISTOKIVI : | Punakaartilaisten valtakunnallinen muistomerkki |
| Sijainti | Uudenmaa , Helsinki, Eläintarhan puisto, |
| Suunnittelija | Taisto Martiskainen |
| Pystytysvuosi | 1970 |
| Pystyttänyt yhteisö | Työväenjärjestöt |
| Muistomerkin kuvaus | Veistoksen materiaali on pronssia, jalusta punaista graniittia. Teokseen on veistetty Maiju Lassilan (Algot Untola), Elmer Diktoniuksen ja Elvi Sinervon kirjoittamia muistolauseita. Lisäksi siinä on katkelma Kansainvälisestä ja etusivulla teksti: "PUNAISTEN PUOLELLA TAISTELLEIDEN, KAATUNEIDEN JA VANKILEIREILLÄ TUHOUTUNEIDEN NAISTEN JA MIESTEN MUISTOLLE." Takasivulla lukee: "KUN KAIKKI TIET PÄÄTTYVÄT TÄYTYY AJATELLA". |
| Muita tietoja | Nordenskiöldinkadun ja Stadionintien kulmassa sijaitseva Crescendo on punakaartilaisten valtakunnallinen muistomerkki. Vuonna 1968 käydyn kilpailun kansalaissodan uhrien muistomerkistä voitti Taisto Martiskainen ehdotuksellaan "Crescendo". Teoksen nimi on musiikkisanastoa ja tarkoittaa "voimistuen". |
| MUISTOKIVI : | Suomenlinnan vankileirin muistomerkki |
| Sijainti | Uusimaa , Helsinki, Suomenlinna, |
| Suunnittelija | Marja Kanervo |
| Pystytysvuosi | 2004 |
| Pystyttänyt yhteisö | |
| Muistomerkin kuvaus | Muistomerkin keskeisinä elementteinä ovat luonnonkallio, kivi, sammal ja valuva vesi. Kallionrinteeseen, jonka yli vesi valuu, on kaiverrettu vuosiluvut 1918-1919. |
| Muita tietoja | Suomenlinnan vankileiri oli toiminnassa 14.4.1918 - 14.3.1919. Se oli toiseksi suurin maan 20 vankileiristä ja yksi pahamaineisimmista. Sen kasarmeihin majoitettiin lähes 10 000 sotavankia, joista yli tuhat kuoli nälkään ja tauteihin. Yli 80 valtiorikostuomioistuimissa kuolemaantuomittua vankia teloitettiin. Koska kallioluodoille oli vaikea haudata vainajia, vietiin Suomenlinnan vankileirillä kuolleita haudattaviksi Santahaminaan, jonne vuonna 1949 pystytettiin Punaisten teloitettujen ja vankileirillä kuolleiden hautamuistomerkki. Nälänhädän vuoksi vankeja vapautettiin ja päästettiin ehdonalaiseen jo kesällä. Syksyllä osa vangeista armahdettiin ja loppuvuodesta vankeja alettiin siirtää pakkotyölaitoksiin Hämeenlinnaan ja Tammisaareen. Viimeiset 29 vankia vapautuivat Suomenlinnan vankileiriltä 14.3.1919. |
| MUISTOKIVI : | Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkki |
| Sijainti | Uusimaa , Helsinki, Isosaari, |
| Suunnittelija | |
| Pystytysvuosi | 1955 |
| Pystyttänyt yhteisö | |
| Muistomerkin kuvaus | Hautamuistomerkki on mustaa kiveä, sitä ympäröivät rautaketjut. Kivessä on kuvattuna lippu, kullan värisillä numeroilla painettu vuosiluku 1918 sekä teksti: "VAKAUMUKSENSA PUOLESTA KUOLLEET". |
| Muita tietoja | Muistomerkki on entisen vankileirin alueella. Koska kallioluodoille oli hankala haudata vainajia, Isosaaressa kuolleita haudattiin Santahaminan joukkohautaan. Sota-arkiston listan mukaan (ks. tietokannan kohta: Santahamina) heitä oli 267. Vankileirissä kuolleet 69 venäläistä lepäävät myös Santahaminan haudassa. |
 |