Hipster Ale Eviltwin Brewing

Hipster Ale oluen nimenä houkuttaa kyllä maistamaan, panimolla on sopivasti huumoria oluen panemisessa. Etiketissä sanotaan että olut on tarkoitettu niille, jotka ovat omasta mielestään hip ja haluaisivat että omassa kaupungissakin olisi ns hipster-kaupunginosa, tällä oluella pääsee siis jotenkin globaaliin Hopster-tunnelmaan. Joten tämä on täydellinen olut "johtavalle" olutblogistille. Olut on greippinen jälkimaku on kuiva, havumetsien humina pitää vihreän kuplan terävänä. Tämän tanskalais-amerikkalaisen American alen löysin Haapsalun olutkaupasta, tölkillinen tätä kyllä pitää aistit avoimina, aika tymäkkää. Pientä lisäarvostusta kyllä tulee tuosta nimestä ja jutusta, sopivaa ironiaa ja kyllähän se,  että EvilTwin-panimon perustaja on Mikkeller-panimon Mikkelin identtinen kaksoisveli, lisää kummasti makua olueeseen. http://www.nytimes.com/2014/03/30/magazine/a-fight-is-brewing.html?_r=0

12 fl oz., 5,5%, 5/5 

Porter Mocno Dojrzale

Iltapäivä-olut valikoitui vahvaksi ja tummaksi, koska vierailu Nooran Viinibaariin vakuutti siitä että viinibaarissa on tarkoitus juoda viiniä, jotenkin oudolta näytti kun naapuripöydässä oli viinibaarissa lasissa lonkeroa, joten iltapäiväolut olikin viiniä. Kotona oli sitten korjausliikkeen paikka. Puolalainen tumma portteri on matkamuisto Varsovasta, ja sen ostin vanhan kaupungin pikku supermarketista, taisi olla oikein erikoishylly näille porttereille. Musta olut ja kestävä vaahto on lupaava aloitus, tuoksussa limppua, maussa mallasta, paahtunutta mallasta, makeaa, alkoholi pysyy näkymättömyyksissä (piti kirjoittaa edellinen sana käyttäen runkona makua, mutta en taipunut). Loppua kohti makeutta on sanotaanko riittävästi. 500 ml, 8,9%, 5/5

Lech Premium

Kyllä vaan koordinaatit vaikuttavat makuelämykseen. Lech-oluen päätin rahdata Warsovan vanhan kaupungin supermarketista Pullollisen kotiin, koska muistin että Gdanskissa Lech oli maistunut hyvältä. Nyt puolalainen Urho-oluen sielunkumppani maistui kuitenkin aika vaisulta. Tyylikäs vihreä pullo ja kauniin kirkkaan värinen olut maistuu vähän tympeältä, märältä pahvilta. Heh, olutblogistina joutuu maistelemaan kaikenlaista, niinkuin märkää pahvia. Hajussa on vähän heinää. Valju olut, Walesa olisi voinut ansaita paremmankin, mutta tällä taitaa kuitenkin Walesakin pysyä kiitettävästi puolalaisten huulilla. 

500 ml, 5%, 2/5