Suurjännitteisten sähkölinjojen tai -laitteiden (esim. muuntajat) läheisyydessä ei sähköiskuun tarvita edes kosketusta. Virta hyppää johtavaan aineeseen, jos se on riittävän lähellä sulkemaan virtapiirin. Esimerkiksi talojen sementti -ja kivipinnat ja putkisto, sekä ulkona maa ja vesi muodostavat sähkölinjan johtimiin nähden toisen navan, jota myös kutsutaan maapotentiaaliksi.

Sähkölinjan lähellä oleva ilma on ionisoitunutta; sitä voimakkaammin mitä lähempänä johtoa. Jos maapotentiaalissa oleva ihminen tai esine tulee liian lähelle johdinta, syntyy jatkuva sähköpurkaus, jota kutsutaan valokaareksi sen näkyvyyden takia. Valokaaren lämpötila on jopa 3000°C.

Jos ihminen on valokaarivirtapiirin osana, eivät sähköiset suojalaitteet välttämättä tunnista vikaa ja kytke johtoa jännitteettömäksi ihmiskehon suurehkon sähkövastuksen takia. Valokaarisähköiskusta selviytyminen on harvinaista ja palovammat ovat vaikeita. Usein tämäntyyppisiin onnettomuuksiin liittyy vielä putoaminen.