Musiikkivideofestivaaleja oli perustamassa joukko silloisen OKTO:n eli Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijoita ja opettajia:
Festari-idea syntyi paluumatkalla Tampereen lyhytelokuvajuhlilta eli filkkareilta. "Mietittiin, mikä olisi meidän oma festari", muistelee Mankinen.
"Legendaarisen videolinjan kurssikavereiden kanssa pantiin festarit pystyyn kun Suomessa ei musavideoita näytetty missään", kiteyttää Takalo.
"Kaikki tehtiin talkoilla. Kaikki tekivät vähän kaikkea", kertoo Siitonen.
Ennakkosensuuria ei ollut. Ensimmäisellä festivaalilla näytettiin kaikki lähetetyt videot. Niitä tuli heti sata. Ennakkosensuuria ei ole vieläkään. Tänään alkavilla kymmenensillä festivaaleilla näytetään kaikki saapuneet 178 videota.
Silakkamies ja räjähtäneet silakat
Silakat uivat festivaalin logoon jo ensimmäisellä kerralla.
"Mietimme, mikä olisi semmoista oululaista, joka mahtuisi logoon. Ensin tuli mieleen meri ja sitten muistaakseni Timosen Heikki keksi silakat. Ne laitettiin uhkaavasti ristiin", kertoo Jukka Takalo.
"Launosen Tappo taisi olla heti ensimmäisenä vuonna silakkana jakamassa palkintoja pingispallot suussa ja muutenkin kiemurtelemassa lattialla", muistelee Liisa Siitonen.
Launonen myöntää olleensa festivaalimaskottina Silakkamiehen roolissa ja järjestäneensä kaikenlaisia esiintymisiä näytösten välissä.
Ensimmäisenä vuonna festarin t-paidassa silakat olivat ristissä ympyrän keskellä. Seuraavana vuonna paidassa oli yksi pitkä silakka kuin kravattina. Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi silakat ovat nyt saaneet päähänsä kruunut. Ne eivät ole enää niin tönkkösuolattuja ja kuolleita kuin ennen. Silakatkin soittavat nyt ilmakitaraa.
"Joku keksi tehdä videoiden välissä näytettävän trailerin, jossa silakat räjähtävät. Olin mukana, kun räjäyttelimme koulun alakerrassa ison muovipussillisen silakoita, kaksi kerrallaan. Sisälmyksiä roikkui kaikkialla. Pommimieheksi oli värvätty joku silmälasipäinen kemian opiskelija", hersyttelee Sami Kuokkanen.
Videot arkistoon ja voittajat mediaan
Festivaalin idea oli saada musiikkivideoille kanava, foorumi, jossa ne esitettäisiin ilman ennakkosensuuria. Kilpailu ei ollut tärkeintä vaan esille pääseminen.
"Yksi tärkeistä ajatuksista oli, että suomalaiset musiikkivideot kerättiin arkistoon yhteen paikkaan tulevaisuuden historiankirjoittajia varten", korostaa Liisa Siitonen.
Jukka Takalo paukauttaa, että kilpailu tehtiin ihan median syötiksi. Että niillä olisi kirjoittamista ja puhumista festareista. Tässä Takalo tarkoittaa vielä musiikkivideokilpailua - ei ilmakitaransoittoa.
"Ovathan palkitut ohjaajat leijuneet pilvissä pitkiäkin aikoja palkitsemisensa jälkeen, palkka on noussut, työtarjouksia sadellut ja seksiä, sitä on tullut lisää", hän paljastaa.
Tärkeintä on veivata näkymätöntä kitaraa
Ennen ilmakitaran MM-kisoja Rotuaarilla järjestettiin toisenlainen massatapahtuma: massakaraoke. "Tykitimme isolla videotykillä karaokebiisejä pari tuntia ja kansa lauloi."
Ilmakitaransoiton MM-kisojen idea tuli Jukka Takalolta ja Aknestik-yhtyeen juhlakeikoille tehdystä AKNE-TV:n uutislähetyksestä.
"Siinä Pohjois-Suomi irtautui muusta Suomesta ja maan nimeksi laitettiin Aknevalta. Aknevalta uhkaili Etelä-Suomen valtaapitäviä Ilmakitaravoimillaan. TV:ssä näytettiin tietoiskua, jossa PULP-yhtyeen Jarvis Cocker osoittaa sormellaan kansalaisia ja sanoo: Join the Air Guitar Forces!", kertoo idean isä.
Ilmakitarointi on kehittynyt musavideofestivaalin kansainvälisimmäksi tapahtumaksi. Osakilpailuja on jo kahdeksassa eri maassa. Tätä kehitystä ei voinut arvata Takalo eikä Cockerkaan. Sormella osoittelussa on maagista voimaa!
"Ilmakitaransoitossakaan ei oikeasti voi valita parasta, tärkeämpää on veivata näkymätöntä kitaraa ja pysyä poissa pahanteosta."
Pioneerien muistelot kokosivat festivaalin viestintäkoordinaattori
Kommentoi ()