Ikääntyminen  VARL:in mukaan

Luonne
Näin lehdessä myynti-ilmoituksen, jossa kaupattiin ”vekkulia, kilttiä ja kuuliaista” nuorta vuonohevosoria. Ilmoituksen hevonen herätti mielenkiintoni, sen sukutaulu oli täynnä tuttuja nimiä, joista olin joko lukenut lehtien sivuilta tai sitten nähnyt paikan päällä erilaisissa hevostapahtumissa. Lähdin katsastamaan ilmoituksen hevosta hyvän ystäväni kanssa. Niin kliseinen kuin sanonta onkin, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sain itse laittaa orin valmiiksi koeratsusta varten, ja se puhalteli lempeästi olkapäätäni vasten kun olin saanut sen harjattua. Ratsastus alkoi melko laiskoissa merkeissä, kunnes kasvattaja ojensi raipan ja kehotti näppäisemään kevyesti, orilla oli kuulemma taipumusta laiskotteluun. Nyt etenimmekin vauhdikkaammin ja ori tuntui oikealta unelmalta. Hyppäsin kokeeksi vielä pari estettä, mutta oikeastaan olin tehnyt jo päätökseni. Sigurd tulisi mannermaalta mukaani Gotlantiin.

Sigurd av Hallonbäck on veijarimainen oripoika, jolta löytyy pilkettä silmäkulmasta. Yleisesti ottaen Sigurd on kiltti ja hyvätapainen ori, mutta kyllä sekin osaa välillä irrotella ja ilmaista itseään varsin ronskilla tavalla. Sigurd on myös mestari keppostelija siinä mielessä, että se keksii melkein asiasta kuin asiasta jonkin porsaanreiän, jonka avulla se pystyy luistamaan touhusta. Veikeän oripojan kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat ainakin syöminen ja laiskottelu, toki tästä pakkauksesta löytyy myös äksöniä aina tarvittaessa.

Ratsastaessa Sigurd on vähän laiskahko ja siitä löytyy myös vuonohevosille tyypillistä omapäisyyttä. Sen kanssa täytyy keskittyä heti alusta alkaen kunnolla siihen, mitä on tekemässä, koska Sigurd kyllä osaa luistaa jostain tehtävistä, jos vaan saa sopivan tilaisuuden siihen. Voisi sanoa, että Sigurd on aika istunta- ja pohjekäyttöinen hevonen. Se on nimittäin raskas suustaan ja painaa päätään alaspäin sen verran, ettei ohjia meinaa saada aina pidettyä käsissä sellaisella tuntumalla kuin haluaisi. Tämän takia myös ohjaaminen ohjilla voi tulla vaikeaksi jos ei ole tottunut ratsastamaan Sigurdin kaltaisella hevosella. Sigurdilla on parhaimmillaan lennokkaat, eteenpäinpyrkivät askeleet. Huonoimmillaan taas meno on aikamoista laahustamista. Sigurdin askellajit ovat miellyttäviä ratsastajan kannalta, niissä pystyy istumaan hyvin mukana ja voi keskittyä muihinkin asioihin kuin siihen, että pysyy kyydissä mukana. Laukannostot ovat joko erittäin vaikeita tai sitten helppoja. Sigurd meinaa aina ensiksi tarjota ratsastajalleen nopeatempoista ravia ja nostoa saa yrittää ties kuinka kauan. Kulmasta tai ympyrältä nostaessa Sigurdin saa huomattavasti nopeammin nostamaan heti laukan kuin suoralta uralta.
Esteitä hypätessä Sigurd käy usein turhan kuumana, eikä hyppäämisestä oikein meinaa tulla mitään, kun hevonen touhottaa aivan omiaan. Hypätessä suurin haaste Sigurdin kanssa on saada se lähestymään esteitä rauhallisella tempolla, eikä niin että se kaahottaa päätä huimaavaa vauhtia, jolloin pelkkä ohjaaminen esteelle tulee todella vaikeaksi. Kouluratsastuksessa Sigurd ei aina jaksaisi tai malttaisi suorittaa jotain liikkeitä loppuun asti. Esimerkiksi pohkeenväistö saattaa aluksi sujua todella hienosti, mutta loppua kohden tämä poika sitten tuumaa, että nyt voisi jo vähän luistaa tästä hommasta. Koulua mentäessä harvemmin tulee tilanteita, joissa Sigurd rupeaisi menemään liian kovaa tahtia, siinä ongelmaksi voi muodostua nimenomaan orin omapäisyys ja laiskuus.

Hoitaessa Sigurd seisoo useimmiten nätisti aloillaan, mutta silti se täytyy sitoa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi. Harjaamisesta tämä poika nauttii ja oikein nojautuu harjanvetoja vasten. Sigurd antaa yleensä harjata itsensä kaikkialta, mutta joskus se saattaa kenkkuilla pään harjaamisen suhteen ja nostella päätään ylös, niin ettei sitä saisi harjattua. Kavioiden putsaamisen yhteydessä Sigurdilla on tapana testata hoitajansa kärsivällisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Sigurd meinaa ensiksi millään nostaa kaviotaan ja sitten kun se nostaa sitä, niin se nojautuu hoitajaa vasten koko painollaan.
Yleisesti Sigurdille on helppo laittaa satula ja suitset, mutta aina varusteiden laittaminen ei suju hyvin. Ollessaan huonolla tuulella Sigurd ei antaisi millään suitsia itseään. Ori nostaa päänsä silloin niin ylös kuin mahdollista, jotta hoitaja ei vaan missään nimessä saisi sujautettua kuolaimia sen suuhun ja suitsittua sitä loppuun. Satulaan Sigurd on aina suhtautunut melko neutraalisti. Se ei edes huonoina päivinä viitsi keksiä mitään, mikä vaikeuttaisi satuloimista. Onneksi Sigurd on useimmiten hyväntuulinen, jolloin varusteiden laittamisessa ei ole mitään ongelmia.

Taluttaessa Sigurd astelee kiltisti taluttajansa vierellä, mutta ei silti sovellu lasten talutettavaksi. Ori kun on kyseessä, niin ei koskaan voi olla täysin varma, että mitä tämä poika saa päähänsä. Esimerkiksi juuri tammojen läheisyydessä Sigurd innostuu vähän liikaakin. Kotitallilla tilanne ei ole paha, Sigurd pörhistelee hetken aikaa neideille, mutta lähtee taas päättäväisen taluttajan matkaan. Vieraissa paikoissa, kuten kilpailuissa Sigurdia ei saakaan niin vain mukaansa. Vieraissa paikoissa Sigurdille pitää ehdottomasti laittaa suitset päähän, jos sitä lähtee taluttamaan. Pelkän riimun ja riimunnarun kanssa touhusta ei tule yhtään mitään, koska Sigurd todennäköisesti riistäytyy irti taluttajansa otteesta. Karsinaan, talliin tai tarhaan mentäessä Sigurd osaa hienosti odottaa omaa vuoroaan ja päästää taluttajan kulkemaan ensin, ettei yritä rynnätä tämän ohitse.

Jälkeläiset
  s. 12.09.2010  ori Balder av Rågkross  emä Hjertensfryd  om. Uppe
  s. 24.03.2011  ori Brage av Rågkross  emä Hjertensfryd  om. piper, Edrian Fjords
  s. 27.07.2011  tamma Bösta av Rågkross  emä Hjertensfryd  om. Cin., Rågkross

Kilpailut

Sukutaulu

Valmennukset
11.7.2010 kouluvalmennus tasolla helppo B, valmentajana Sofia H.
Valmennuksen alussa Sigurd ilmiselvästi päätti, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa taipua hyvin kulmiin ja voltteihin ja tehdä kaikenlaista muuta yhtä typerää. Jouduimme siis hoitamaan alkuverryttelyt pidemmän kaavan mukaisesti, koska olihan Sigurdin lihakset ehdittävä saada kunnolla lämpimiksi siitäkin huolimatta, ettei se olisi vapaaehtoisesti suostunut tekemään muuta kuin hituroimaan ja haahuilemaan pitkin poikin kaviouraa. Pysähtymiset sujuivat kuitenkin erinomaisesti, itse asiassa Sigurd seisahtui niille sijoilleen muutamaan otteeseen ihan omin lupineenkin. Peruuttamiset olivat muuten ihan mallikkaita, mutta Sigurd peruutti toisinaan aika lailla vinoon. Temmonvaihteluihin päästäessä ori onnistui aavistuksen verran piristymään, joten saatoin huomata sillä olevan lennokkaat, matkaavoittavat ja epäilemättä ratsastajan kannalta erittäin miellyttävät askellajit aina käynnistä laukkaan. Siirtymiset suoraan peruutuksesta raviin eivät tuottaneet minkäänmoisia hankaluuksia, pohkeenväistössä ori sitä vastoin päätti useimmiten hieman laistaa ja kulki pelkästään sivulle sen sijaan, että olisi astellut samanaikaisesti myös eteenpäin. Loppuverryttelyinä otetut koko rata leikkaa -harjoitteet ja pujottelu sujuivat teiltä kerrassaan kiitettävästi.

8.8.2010 kouluvalmennus Flickingtonissa tasolla helppo B, valmentajana Himpppu
Hallakko poniori vangitsi heti katseeni, kun se keksi yllättäen ruveta heittelemään kentän katsomoon tuotua satulahuopaa suussaan. Tilanne totta kai yllätti muut, mutta te osasitte selvästi jopa odottaa tätä. Sigurd ei vakuuttanut meitä tänään kyvyllään keskustella, mutta se vaikutti terveeltä, ei pelännyt turhia eikä ollut aggressiivinenkaan. Lopulta ori tajusi keskittyä ja homma alkoi luistaa hyvin. Olitte loistava pari kuuntelemaan toisianne ja opitte varmasti muutaman vinkin sen säilyttämiseksi. Ratsuna Sigurd ei ollut tänään nopeimmillaan, mutta se oppi nopeasti kuuntelemaan ja löysi sen myötä kauniin kaaren kaulaansa ja käytti selkäänsä esimerkillisesti. Ratsastajaa sen sijaan minun tarvitsi muistuttaa useampaan kertaan käden paikasta, koska se sattui aina välillä valahtamaan molemmille puolille ponin säkää. Myös liian tiukka ohjasote saattaa koitua pitemmän päälle vahingolliseksi Sigurdin jarruille.

13.8.2010 kouluvalmennus tasolla helppo B, valmentajana Jenna.S
Sigurd vaikutti hiukan hermostuneelta tullessaan ratsastajan kanssa kentälle. Se ei olisi oikein tahtonut kuunnella ratsastajaansa vaan pälyili alkukäyntien ajan mielummin ympärilleen kuin kulki eteenpäin.Pian kehotinkin kokoamaan ohjat ja pistämään herran kulkemaan hiukanreippaammin. Kun pelkät pohjeavut eivät auttaneet, kehotin olemaannapakka ja näpäyttämään pari kertaa raipalla. Kohta ori askelsikin reippaammin eteenpäin ja kuunteli paremmin. Aloitimme käynnissä volteilla, kiemuraurilla, suunnanvaihdoksilla, pysähdyksillä ja peruutuksilla. Sigurd teki hommat vähän niin ja näin, joten saimme työskennellä jo käynnin kanssa reippaasti pidempään kuin oli tarkoitus. Loppujen lopuksi homma alkoi luistaa ja kehotin ratsukkoa nostamaan kevyen ravin. Ravissakin ensimmäisenä piti saada herra ensin kulkemaan reippaasti ja halukkaasti eteenpäin, ennenkuin jatkoimme siirtymisillä, volteilla, kiemuraurilla ja suunnanvaihdoksilla. Korjailin ratsastajan istuntaa ja muistutin puolipidätteistä. Sigurdia sai vähän väliä komentaa kulkemaan reippaammin, mutta pikkuhiljaa ori alkoi selvästi vetristyä. Jatkoimme pohkeenväistöillä sekä etu- ja takaosakäännöksillä. Pohkeenväistö sujui heti kuin vettä vain, mutta takaosakäännösten kanssa saimme fiksata kauemminkin. Loppujen lopuksi ori toimi hienosti! Kehotin nostamaan laukan molempiin suuntiin pari kertaa ennenkuin annoin hetken hengähdystauon käynnissä pitkin ohjin. Käyntitauon jälkeen kehotin ratsastajaa kokoamaan ohjat. Huomasin, että laukannosto on Sigurdilla vähän heikomman oloista, joten harjoittelimme nostoja. Nostimme aluksi laukkaa kulmissa ja ympyröillä. Kehotin valmistelemaan avut huolellisesti ja muistutin puolipidätteistä. Sitten siirryimme nostamaan laukkaa myös pitkillä sivuilla ja loppujen lopuksi jopa ravi-laukka-käynti-laukka siirtymiset onnistuivat, loistavaa! Harjoittelimme vielä hetken laukanvaihtoja ennenkuin siirryimme vastalaukan harjoitteluun. Se tuotti hiukan enemmän hankaluuksia, mutta lopulta sekin onnistui. Sigurd on selvästi hiukan omapäinen hevonen ja tarvitsee päättäväisen ratsastajan, loppujen lopuksi se kuitenkin kuuntelee hienosti ja on helppo opetettava! Loppuverryttelyissä kehotin ratsastajaa ratsastamaan kevyessä ravissa paljon voltteja, ympyröitä, kiemurauria sekä vaihtamaan suuntaa vähän väliä. Pikkuhiljaa ohjaa tuli pidentää, jotta ori saataisiin pitkälle teteen ja alas. Lopulta ravi oli pitkää, rentoa ja letkeää pää alhaalla hienosti venytellen. Kehotin siirtymään käyntiin ja antamaan pitkät ohjat. Hienoa!