Sari Jaatinen
Suruviesti tavoitti toimituksen tänään, päivänä jolloin puut ovat kauniisti kuuraiset ja tuuli hetkeksi pysähtynyt. Taidemaalari Paavo Pyhtilä kuoli Raahen sairaalassa 5. tammikuuta 92-vuotiaana.
Taaksejääneen hellekesän yksi iloisimpia asioita oli kohtaaminen 91-vuotiaan taiteilijan kanssa.
Mettalanmäen kotiateljeen isäntä oli saanut elämäänsä kipinää vaikean sairauden jälkeen. Silmiin oli syttynyt taas etsijän valot, uutta ideaa hakevat.
Mia-tytär oli urakoinut ja kahlannut läpi isänsä valtavan tuotannon ja pystyttänyt läpileikkausnäyttelyn. Se nosti kiitettävästi esiin Pyhtilän taidetta monilta vuosikymmeniltä ja myös huumoria, joka aina pilkahteli herrasmiehenä tunnetun taiteilijan olemuksessa.
Niin – taiteilijan olemus. Pyhtilä ei tinkinyt tyylistään ja oli pikkutarkan huolellinen, hidas ja perusteellinen kunkin teoksen suunnittelusta asti. Hän ei roiskinut, vaan teki ajatuksella ja pusersi hohtimilla viimeisetkin väritipat tuubeista.
Teoksensa hän maalasi kotitalonsa yläkerrassa, hyvän pohjoisen valon alla.
Pyhtilän taide ja kotiin perustetut näyttelytilat olivat yhtä. Huoneissa vallitsi tasapaino, sama harmonia kuin teoksissakin. Viimeiseksi jääneessä kesänäyttelyssä juttelimme paljon Pyhtilän töiden symboliikasta. Maalaukset vaativat katsojalta rauhaa ja keskittymistä. Arvoituksellisimmat ja symbolistisimmat teokset kätkevät sisäänsä valtavia asioita – ja kuinka huikealta tuntuu kun antaa maalauksen hitaasti aueta.
– Jos pari–kolme sadasta ymmärtää töitäni, se on hyvä, hymyili taiteilija hyvin tietoisena siitä, että hänen tyylinsä ei ole helpoin mahdollinen.
Vaihtoehdottomuus oli Pyhtilälle leimallista. Taiteilijaksi jättäytyminen oli ainoa vaihtoehto, eikä omasta ilmaisusta voinut tinkiä. Tähän hän kannusti harrastajiakin.
– Ei kannata maalata turvallisia aiheita, vaan omasta nupista. Pitäisi uskaltaa. Oma on aina omaa, sanovat muut mitä tahansa, hän sanoi jyrytettyään Raahen Taideyhdistyksen 20-vuotisnäyttelyn.
Pyhtilä ei maalannut elämänsä aikana yhtään sisällötöntä maalausta. Hänellä oli aina sanottavaa. Totesin taiteilijan maalanneen moneen tauluunsa etukäteen elämäntilanteen, jossa itse on: leskenä, urbaanin yhteiskunnan keskellä ihmettelemässä uudessa tilanteessa. Taiteilijan suuri tukija, sydämellinen Laura-vaimo oli nukkunut pois viisi vuotta sitten. Menetys näkyi ja tuntui Pyhtilän olemuksessa uudenlaisena haurautena, mutta silmissä oli tuttu, tarkkanäköinen katse.
Etusivulla juuri nyt
Fellmaninpuistokatu 4, 92100 RAAHE
Mainosmyynti
Käyttö- ja sopimusehdot
Tietosuoja
Tilausehdot
Jakeluhäiriöt
Fellmaninpuistokatu 4, 92100 RAAHE
Mainosmyynti
Käyttö- ja sopimusehdot
Tietosuoja
Tilausehdot
Jakeluhäiriöt