Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

Kapellimestari Klaus Mäkelä on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kiertää maailmaa työn perässä jo jonkin aikaa. Suomen Kansallisoopperan lapsikuorossa laulaessaan hän sai kimmokkeen kapellimestarin ammattiin, eikä innostukselle näy loppua.

- Potsdam, Tapiola, La Coruña, Göteborg, Toulouse, Hannover, Tampere, Turku, Oulu, Minnesota, Ottawa, Tokio, nyt en oikein enää muista, kapellimestari Klaus Mäkelä luettelee tulevan kevään konserttien reittisuunnitelmaansa ja jatkaa muistavansa ne johdettavat teokset onneksi paremmin.

Klaus Mäkelä, vasta 21-vuotias kapellimestari, on juuri käynyt allekirjoittamassa päävierailijasopimuksen Tukholmassa toimivan Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa.

- Sopimus on nyt alkuun kolmeksi vuodeksi. Johdettavia viikkoja minulla on aina noin neljä per kausi, joka yleensä tarkoittaa kahdeksaa konserttia.

Hietaniemen ranta on Klausille mieluisa kävelypaikka. Kapellimestari Klaus Mäkelä Hietaniemen rannalla. Kuva: Sandra Saulo/Yle Klaus Mäkelä

Klausin elämässä tämän kaltainen sopimus tietää hyvää. Pitkät sopimukset edesauttavat myös parempiin tuloksiin orkesterin kanssa.

- Kun orkesteri ja kapellimestari oppivat tuntemaan toisensa, molemmat pystyvät syventymään musiikkiin. Se antaa myös mahdollisuuden suunnitella kautta pidemmälle ja kokoamaan ohjelmistoa laajemmin.

Nyt Klaus on onnellisessa tilanteessa, sillä hänellä on kaksi kotiorkesteria: Ruotsin radion sinfoniaorkesterin lisäksi hän on Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri.

- Ohjelmistollisesti tämä on kiva asia ja mahdollistaa monien teosten esittämisen. Se on helppoa varsinkin Ruotsin radion orkesterille, joka pystyy soittamaan mitä vain.

Sellisti kapellimestarina vai toisinpäin?

Klaus Mäkelä on kiireinen kapellimestari. Lentokilometrejä hänelle kertyy vuoden aikana äärimmäisen paljon. Sellonsoitolla musiikkiuransa aloittanut Klaus myöntää, että johtamiskonsertit ovat tällä hetkellä suuremmassa roolissa. Silti hänellä on edelleen melkein sama määrä selloesiintymisiä kuin aikaisemmin.

Myös näiden kahden yhdistäminen onnistuu Klausilta, ja se on hänen mielestään yleisölle hyvin virkistävää. Tammikuussa hän pääsee johtamaan orkesteria sellonsa takaa, kun hän soittaa Brahmsin Kaksoiskonserton Tapiola Sinfoniettan kanssa. Virallisesti partneriyhteistyö alkaa syksyllä 2018.

- On hyvä, kun ei ole kapellimestaria välissä pilaamassa sitä. Tarkoituksena on kuitenkin kuunnella solistia eikä seurata kapellimestaria.

Klaus Mäkelä haluaa tietää johdettavasta orkesterista mahdollisimman paljon ennen harjoitusperiodia. Hän tutustuu mielellään uuden orkesterin nettisivuihin ennen kuin menee sen eteen.

- Sieltä voi saada kuulokuvaa esimerkiksi soinnista. Sitä kautta on kiva tutustua myös soittajiin, jos sitten muistaisi vaikka heidän nimiään.

Kaikki alkoi Carmenista

Klaus Mäkelä muistelee miettineensä kapellimestarin ammattia jo laulaessaan Suomen Kansallisoopperan lapsikuorossa.

- Todellinen kohtaaminen oli ehkä, kun pääsin 7-vuotiaana laulamaan Carmenia oopperan lapsikuoroon. Se oli ihan käsittämättömän vavahduttavaa. Carmenhan on ooppera, jossa on erityisen poikkeuksellinen draama.

Klaus innostui jo lapsena Mozartin musiikista. Kapellimestari Klaus Mäkelä kotisohvallaan. Kuva: Raimo Uunila/Yle Klaus Mäkelä

Klaus musisoi tyttöystävänsä Senja Rummukaisen kanssa. Klaus Mäkelä ja Senja Rummukainen soittavat sellojaan keittiössä. Kuva: Raimo Uunila/Yle Klaus Mäkelä,Senja Rummukainen

Innostuessaan Klaus haluaa ottaa selvää mielenkiintoisista asioista ja sillä tavalla jatkaa tutkimusmatkaa musiikin syövereihin. Näin kävi myös ammatinvalinnan kanssa, juuri Carmen-oopperan aikaan.

- Musiikki jäi vaivaamaan ihan käsittämättömästi. Aloin kuunnella järjestelmällisesti kaikkea musiikkia ja kirjoitin vihkoon ylös kappaleet, joita en vielä tuntenut, vaikka omasta mielestäni olisi jo pitänyt.

Partituurit oli pakko ottaa mukaan myös kouluun

Nuorempana Klaus kuljetteli partituureja mukana koulussakin.

- Olinhan koulussa aika kummajainen, aina partituuri mukana, lukemassa jotain Haydnin sinfoniaa kemian tunnilla. Eivät opettajat aina olleet siitä mielissään.

Klaus Mäkelä suuntasi Hietaniemen haustausmaalla ensimmäiseksi säveltäjä Erkki Melartinin haudalle. Klaus Mäkelä Hietaniemen haustausmaalla. Kuva: Raimo Uunila/Yle Klaus Mäkelä

12-vuotiaana Klaus Mäkelä hakeutui Jorma Panulan kapellimestarioppiin. Siellä hän sai konkreettisen kokemuksen siitä, miten orkesteria johdetaan. Kapellimestariopinnot kirkastivat entisestään nuoren Klausin uranäkymiä.

- Jorma Panula on käsittämättömän arvostettu, eikä yhtään suotta. Hän on hieno pedagogi ja antoi aina meidän itse löytää ne sopivimmat tavat. Muistaakseni hän on sanonut, että heitetään vähän niin kuin uimataidoton uimaan ja sitten heitellään pikkuhiljaa pelastusrenkaita avuksi. Näin Jormakin aina antoi vähän vihjeitä, mihin suuntaan kannattaisi lähteä missäkin tilanteessa.

Panulan opit ulottuivat myös muuhun elämään.

- Se mieletön viisaus kaiken takana. Hän opetti myös kaikkea orkesterijohtamisen ympäriltä, joka on tärkeämpää kuin se ammatti. Ammattihan on tavallaan vain väline.

Intohimo täytyy löytyä itsestä

Carmen-oopperan ohella Klausin varhaisina kouluvuosina iski myös Mozart-innostus. Se ei ole vieläkään laantunut.

- Nythän minä tiedän periaatteessa niin paljon kuin tutkimustietojen valossa voi tietää esimerkiksi Mozartin Requiemistä. Musiikin mysteeri on, että vaikka sinulla on mieletön määrä taustatietoa, niin se teos puhuttelee silti ja vie mennessään.

Muusikkovanhemmat ovat tukeneet paljon. Jossain vaiheessa he joutuivat jopa hieman toppuuttelemaan innostusta.

- He joutuivat välillä kieltämään uusien partituurien oston, mikä oli ihan hyvä. En usko, että soittamiseen pakottaminen on koskaan hedelmällistä. Olen saanut tehdä oman tutkimusmatkani ja löytää omat kiinnostuksen kohteeni itse.

Jokin voima musiikissa siis oli, joka sai Klausin kuljettamaan partituureja mukana koulussakin.

- Musiikki, sehän on ihmeellinen asia. Innostus kantaa - ja sitten kannetaan vaikka kuinka painavia partituureja.

Kapellimestari Klaus Mäkelä Hietaniemen rannalla. Kuva: Sandra Saulo/Yle Klaus Mäkelä