Muistoissa 30.12.2016

10.05.2015 KRJ tarinakilpailut Ascuns Farm 30/30

12.05.2015 Hoitamista, kirjoittanut Miivi

Tamma antoi helposti kiinni, mutta tallissa oma karsina ei kiinnostanut neitiä tippaakaan. "Olkoon sitten", annoin periksi ja talutin tamman pesupaikalle. Märkää mutaa olisi mahdoton saada pois harjaamalla, joten saatoin vain helpottaa huomisen hoitajan työtä putsaamalla tammasta pahimmat mudat vedellä. Kiitin onneani, että en ratsastaisi tammalla, ja avasin vesiletkun. Veden osuessa iholleen Hilma luimisti, mutta ei onneksi ryhtynyt suurempiin toimempiteisiin vastustaakseen pesemistä. Juuriharjan ja pesusienen avulla hinkkasin tammaa puhtaaksi tunnin, jonka jälkeen vein sen takaisin karsinaansa. Tamma oli nyt puhtaampi kuin aiemmin, mutta turvekuivike tuhoaisi pesutyöni lopullisesti. Kiskaisin ovesta ensimmäisen näkemäni loimen, ja heitin sen tamman päälle. Varmasti iltatallin tekijä osaisi vaihtaa tamman päälle sopivamman rätin...

04.07.2015 Kakaran kiukuttelua, kirjoittanut omistaja

Olikin aika puunata hieman Hilmaa nätimmäksi ja siitä syttyikin kolmas maailmansota, koska ei Hilmahan ei tahtonut olla kauniina tänään vaan näytti mielummin kuraiselta ja likaiselta. Sainkin vääntää tamman kanssa urakalla, kun toinen vaan yksinkertaisesti oli sitä mieltä, että harjat sun muut voisi nakata roskiin ja mitä luultavimmin minut myös. No kaiken tappelun jälkeen oli tuloksena kumminkin oikein puunattu Hilma neiti, joka omaan silmää näytti oikein nätiltä, vaikkei tamma tuntenutkaan oloansa tällä hetkellä millään tavalla kauniiksi. Illan päätteeksi vein sille tarhaan vielä iltaheinät, sekä sulloin sen takaisin sinne sotkemaan itsensä uudestaan ... ja näinhän se meni tamma otti ensimäisenä ja pisti piehtaroimaan.. Se siitä vaivannäöstä.

01.09.2015 Taistelun kautta voittoon, kirjottanut Nella

Hilman kanssa oli kaikki aluksi pelkkää taistelua. Tamma pyöri ympäri karsinassaan, edes riimunarun kiinnittäminen tukaksi karsinan kalteriin kiinni ei helpottanut tilannetta. Ja mun varpaani. Ne olivat täysin tuhoutuneet jo ensimmäisen 20 minuutin jälkeen. Kuitenkin siitä kovasta tappelusta huolimatta sain lopulta hoidettua tamman kuntoon. Satulan ja suitsien laittaminen oli kyllä myös aivan samanlaista h*lvettiä, kuin kaikki muukin. Sainkin tapella yli 15 minuuttia, ennen kuin olin saanut tämän itsepäisen teinikakaran varustettua. Hilma, kun koitti kaikilla tavoin protestoida vastaan. Sama juttu oli myös varustamisen jälkeen. Tamma seisoi kuin kivi paikalla karsinassaan, eikä suostunut liikahtamaan senttiäkään, vaikka kuinka koitin kiskoa ja mauskutella ja läpsiä takamukseen sekä houkutella herkuilla. Hilma oli näköjään päättänyt, ettei aijo poistua karsinastaan - ja siinä tamma tosiaankin onnistui loistavasti. Jouduin lähes puolituntia taistelemaan, ennen kuin sain tamman ulos karsinasta.

Mikään ei kuitenkaan mennyt niin, kuin olisi pitänyt - tämän tamman kanssa se ei kyllä ollut tietenkään mikään ihme. Hilma otti nimittäin kauhean laukkaspurtin, kun viimein suostui liikahtamaan karsinastaan. Tamma kiskaisi ohjat kädestäni ja juoksi karkuun talon pihalle. Ja siinä mä sitten seisoin, olin jo aivan raivoissani.

Hilmaa mä sitten metsästelin ympäri maita ja mantuja, tamman juoksuttaessa minua perässään. Aina, kun pääsin tamman lähelle ja olin nappaamassa ohjista kiinni, niin ampaisi tämä jälleen karkuun. Ja juoksutti minua seuraavan tunnin ajan. Noh, saimpa liikuntaa ainakin. Olin nimittäin aivan hiestä märkä, kun lopulta nopeiden refleksieni ansiosta kerkesin nappaamaan tamman ohjista kiinni, ennen kuin tämä kerkesi taas ampaista karkuun.

Olin tamman temppuilun johdosta joutunut käyttämään tallilla turhaa aikaa jo kaksi tuntia ja 15 minuuttia. Vihdoin seisoi tamma kuitenkin pihalla varustettuna ja ohjat kädessäni. Mä hyppäsin tamman selkään ja olin vihdoin valmis lähtemän maastoon. Hilma oli kuitenkin jälleen hieman eri mieltä ja lähti heti selkään päästyäni laukkaamaan kauhealla vauhdilla toiseen suuntaan. Olin onneksi varautunut, pysyin vauhdissa mukana ja sain tartuttua ohjiin sekä pidätteiden avulla Hilman siirtymään käyntiin. Tamma yritti kyllä vielä useampaan otteeseen laittaa vastaan ja temppuili koko aika parhaansa mukaan. Sitä meidän koko maastolenkkimme oikeastaan oli. Kuitenkin takaisin talliin tultaessamme oli Hilma jo rauhoittunut. Tamma malttoi kuunnella minua, eikä koittanut tapella jokaisessa asiassa vastaan. Tuosta kamalasta teinikakarasta olikin itseasiassa kuoriutunut erittäin kiva tamma!

Ratsastin Hilman takaisin tallin pihalle rennossa fiiliksessä. Kerkesin jopa nauttia hieman alueen kauniista luonnosta loppumatkan aikana! Talliin päästessämme jouduin pesemään Hilman viileällä vedellä - tamma oli kaiken sen temppuilun ja laukkaamisen johdosta aivan hiestä märkä. Hilma malttoi nyt olla koko aika rauhassa paikallaan ja hörisi iloisesti. Mä olin itseasiassa todella onnellinen!

Niin moni olisi vaan luovuttanut ja heittänyt tällaisen hevosen menemään, vienyt tyyliin suoraan lopetettavaksi ilman että olisivat saaneet koskaan tietää, kuinka mahtava hevospersoona sen kaiken takana oikeen oli. Hilma saikin olla onnellinen tamma. Tämä oli löytänyt itselleen kodin, jossa tätä rakastettiin niistä huonoista puolista huolimatta. Kuljetin Hilman karsinaansa, taputin tätä muutaman kerran kaulalle. "Kiitos!" mä kuiskasin hiljaa, samalla tammaa hellästi halaten. Ei jokainen "huono" hevonen ollut pohjimmiltaan sellainen. Ja sen oli Hilma minulle tänään opettanut.

16.03.2015 Kouluvalmennus, valmentaja Otterley

Päivän teemana oli pohkeenväistöt, joiden hiominen aloitettiin maltillisesti hyvin lyhyestä väistöstä, siten että kentän lyhyeltä sivulta käännyttiin keskelle ja väistettiin sitten uralle. Kun tämä sujui, matkaa pidennettiin vähän kerrallaan siten, että tavoitteena oli tehdä väistö keskihalkaisijalta uralle asti. Töihin joutunut Hilma vaikutti hieman tahmealta ja tamman vauhti tuppasikin hyytymään sitä enemmän, mitä pidemmälle väistö eteni. Muistutin kuristajaa keskittymään ristiaskelten lisäksi myös eteenpäin kulkemiseen ja pian meno näyttikin jo hieman pirteämmältä. Kovin lennokasta ratsua Hilmasta ei valmennuksen aikana tullut, mutta tamma vertyi ja rentoutui hienosti väistöjen ansiosta.

04.04.2015 Estevalmennus, valmentajana Piritta

Tasaisella ratsastuksella Hilmakin rauhoittui kuuntelemaan ratsastajansa apuja. Hyppytehtäviä tehdessä Hilma keräsi jo enemmän kierroksia kuin alkuverryttelyssä ja sen kanssa keskityttiinkin siihen, ettei se vastustelisi ratsastajan kättä edes esteradalla. Välillä Hilma teki omapäisiä päätöksiä ja lähti pinkomaan suhteutetulla linjalla heittäytyen kuuroksi ratsastajan avuille. Ohjeistin ratsastajaa toistuvasti ratsastamaan pidätteet läpi istunnasta, ei pelkästään kädellä. Jos Hilma lähti ryntäämään esteiden välillä, se yksinkertaisesti pysäytettiin tai käännettiin pois. Muutaman toiston jälkeen tamma jo malttoi mielensä paremmin.

Valmennuksen lopuksi hypättiin rataa, jonka aikana kiinnitin huomiota tamman hienoiseen vinouteen. Vinous näkyi erityisesti lävistäjällä hypättävällä sarjaesteellä, jolla Hilma ajautui aina vasempaan laitaan. Muutoinkin sen takaosa pyrki usein valahtamaan vasemmalle, ja ellei ratsastaja suoristanut sitä huolellisesti, oli kaarteiden ratsastamisen kanssa ongelmia. Kotiläksyksi annoin tamman varalle vinoutta korjaavia tehtäviä. Suoruuteen tulisi keskittyä aina, kun tammaa ratsastettaisiin, jotta ongelma saataisiin pikkuhiljaa korjattua. Hilmassa oli ainesta ihan kelpo estesuokiksi, mutta se tarvitsi vielä kokonaisvaltaista treeniä yltääkseen huippusuorituksiin.

22.09.2015 Kouluvalmennus, valmentajana omistaja

Ihme kyllä alkuveryttelyjen aikana minuutti minuutilta homma alkoi luistaan ratsukolla paremmin ja Hilmakin alkoi vain yksinkertaisesti väsymään jo pikku hiljaa, joka oli onneksi vain hyvä juttu. Seuraavana tamman tuntien se ottaisi sitten sen tahmean laiskahkon puolen itsensä esiin ja olisi sitä mieltä, että hänenhän ei tarvitse sitten enään tehdä mitään tai kulkea eteenpäin, koska nyt hän oli niin kiltti tyttö jo ja antoi ratsastaja raukanki levätä hetken selässä. "Eteen eteen eteen työstä kokoajan!" oli varmaan toiseksi kuuluin asia, kun katselimme hieman lisäyksiä Ronjan ja Hilman kanssa, eikä tammalta meinannut irrota sitten mitään. Kyllähä sitä tietenki alkuverkoissa ollaan niin puhtia täynnä, mutta kun töitä pitäisi tehdä niin ei tule kuuloonkaan.

No saimme kumminkin onneksi jotakin tänään aikaseksi ja saimme käytyä hieman lisäyksiä läpi, sekä laukanvaihtojakin katselimme hieman, jotka onneksi onnistuivat paljon kevyemmin kuin lisäykset. Lopuksi pyysin Ronjaa käyttämään vielä tammaa hieman maastoilemassa ennenkuin sade tulisi päälle. Itsellä olisi jo hoppu mennä valmentamaan toista hevosta ja vielä sen jälkeen pitäisi ratsuttaakkin kaksi muuta läpi täksi illaks