Muistoissa: Mörkövaaran Kuuraparta - virtuaalihevonen
k. 02.11.2018

ii. Haaveton syntyi aikoinaan paikalliselle ratsastuskoululle, joten siitä odotettiin kovasti myös taitavaa tuntiratsua. Kasvaessaan omistaja kuitenkin huomasi sen upeat liikkeet ja potentiaalin ratsastuskilpailuihin saakka, jonka vuoksi se myyntiin eteenpäin yksityiseksi kisaratsuksi. Kuuden vuoden iästä alkaen Haavetonta alettiin näkemään joka kesä koulu- ja esteratsastuskilpailuissa, pääosin helppo A ja 90cm tasoilla. Ori niitti muutamina vuosina paljon menestystä, voittaen mm. seitsemän vuoden iässä aluemestaruuden. Luonteeltaan Haaveton oli yllättävänkin tasainen ja lempeä oriksi, sitä pystyi käsittelemään oikeastaan kuka vain, eikä se ollut moksiskaan edes lapsista. Ratsastaessa vauhtihaluja tosin löytyi sen verran, että selkäänsä se kaipasi napakamman kuskin. Hyvärakenteinen ori oli väritykseltään puhtoinen punarautias, eikä sillä ollut minkäänlaisia merkkejä. Säkäkorkeus tällä hiveli 157cm tietämillä. Vaikka Haaveton menestyi kilpailuissa ja oli vallan tyylikäs hevonen ulkoisesti, ei se silti ollut haluttu ori jalostukseen. Tämän vuoksi se sai elämänsä aikana vain kaksi orijälkeläistä, joista molemmista kasvoi ja kehittyi isänsä kaltaisia kilparatsuja. Haaveton alkoi 16 vuoden iässä oireilla jalkojaan, joiden vuoksi se lopetettiin kahta vuotta myöhemmin.

iii. Haavinta oli kuvankaunis, tai tässä tapauksessa komea, suomenhevosori, joka hurmasi yhden jos toisenkin tädin upealla ulkonäöllään. Rakenteellisesti ori oli hyvin kompakti ja lihaksikas hevonen, jolla oli vahvat jalat ja ihastuttava orimainen pää. Väritykseltään se oli rautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 158cm. Näyttelyissä Haavinta menestyi läpi elämänsä, jonka vuoksi kymmenen vuoden iässä se kantakirjattiin II-palkinnolla, jääden vain pisteen päähän I-palkinnosta. Näyttelykehien ulkopuolella Haavinta nähtiin jonkin verran estekilpailuissa, kapasiteettia siltä löytyi upeasti aina 110cm tasolle saakka. Muutamia sijoituksia ori sai hyvinä päivinä, mutta koska se oli luonteeltaan melkoinen luonnonoikku ja vauhtihirmu, menivät kisasuoritukset usein penkin alle. Tiedettävästi Haavinta oli myös etevä kouluratsu, mutta omistajan estepainotteisuuden vuoksi se ei sillä saralla kilpailuissa koskaan startannut. Näyttelymenestyksen myötä ori oli kerran jos toisenkin puheenaiheena ratsuväen piirissä, joka tarkoitti myös suurta kysyntää jalostuksessa. Haavinta astui toistakymmentä tammaa, saaden niin hyviä kuin huonojakin jälkeläisiä. Osa peri siis isänsä rakenteen ja hyppytekniikan, osa vain hankalan luonteen. Ori jouduttiin lopettamaan 24 vuoden ikäisenä ärhäkän, parantumattoman suolistosairauksen vuoksi.

iie. Hilppa oli ihanaluontoinen, herkkä, mutta reipas suomenhevostamma, joka eli koko elämänsä ajan samassa ratsastuskoulussa. Tamma alkoi tekemään tuntiratsun töitä heti ratsukoulutuksen saatuaan, ja siinä tehtävässä tämä hevonen jos joku oli omimmillaan. Se oli todella rauhallinen ja vakaa ratsu, joka kuitenkin vaati selästä huolellisia apuja toimiakseen oikein. Koulutustasoltaan Hilppa oli helppo B ja 70cm luokkaa ja se omasi myös valjakkohevosen taidot. Tammalla kilpailtiin jonkun verran ratsastuskoulujen välisissä kilpailuissa, muttei se siellä mitään järjettömän mahtavia suorituksia koskaan tehnyt. Rakenteeltaan Hilppa ei myöskään ollut mikään hienoin mahdollinen, se omasi melko hontelon rakenteen ja oli muutoinkin aavistuksen turhan kevyt suomenhevoseksi. Väritykseltään tämä 152cm korkea tamma oli kuitenkin kaunis punarautias kera tähtipään ja jokaisen jalan matalan sukan. Opetusratsun tehtävän ohella Hilppa pääsi jalostuskäyttöön, saaden kolme kerrassaan ihastuttavaa jälkeläistä, joille se periytti ennen kaikkea hyvää luonnettaan. Kaksi näistä oli tammavarsoja, jotka molemmat jäivät ratsastuskouluun, kun puolestaan ainokainen orivarsa lähti niittämään menestystä kilparatsuna. Hilppa eli peräti 27 vuoden ikäiseksi, kunnes se menehtyi äkillisesti tuntemattomasta syystä.

ie. Tainotar on nytemmin eläkepäiviään 26 vuoden iässä viettelevä suomenhevostamma, jonka menoa ei ikä vieläkään paina. Tamma on ollut luonteeltaan aina säpäkkä ja menevä yksilö, joka ei ole jättänyt ainoatakaan hoitajaansa saati ratsastajaansa kylmäksi. Tainottaresta ei sukunsa puolesta odotettu kovinkaan kummoista ratsuhevosta, mutta huolellinen koulutus kuitenkin toi toivottua tulosta. Vaativa B tasolla saakka liidellyt Tainotar oli aikoinaan yksi ikävuotensa menestyneimpiä kouluratsuja, parhaimpana vuonna se kahmi sijoituksia kotiin useita kymmeniä. Kouluratojen ulkopuolella tammaa käytettiin jonkun verran myös valjakkoajokilpailuissa noviiseissa luokissa, joista se myös otti muutamat sijoitukset matkaansa. Tainotar on aina ollut kaunis hevonen, sen syvän ruunikko väritys on korostunut entisestään todella tuuhealla mustalla harjalla. Myös rakenteensa puolesta tamma on hyvin tyypillinen vahvarakenteinen suomenhevonen, jolla säkäkorkeus hipoo juuri ja juuri 150cm. Tainottaren omistaja ei liiemmin jalostuspuuhista välittänyt, mutta hevosen nuoruusvuosinaan hän antoi sen naapurilleen liisinkiin, jonka myötä se sai yhden orijälkeläisen, joka sai nimekseen Taikaoppi. Myöhemmiten olemme suuresti ihmetelleet, mitä Taikaoppi peri emältään, sillä ne ovat kuin yö ja päivä keskenään.

iei. Rimpeä oli peräisin menestyneestä ravisuvusta, joka oli sikäli poikkeuksellista, sillä kaikki tämän suvun menestyneimmät yksilöt olivat pienhevosia, kuten myös tämäkin ori. Rimpeällä ei ollut säkäkorkeutta kuin 144cm, joten se oli todella pieni ravihevonen, etenkin kun sitä vertasi kilpakumppaneihin. Luonteeltaan ori oli kuitenkin sen verran sisukas, ettei se antanut milloinkaan periksi ja näin ollen oli kova vastus myös suuremmille hevosille. Rimpeä teki aikoinaan yhden rataennätyksen ja juoksi muutamana vuonna muutoinkin oikein hyviä aikoja peräjälkeen. Omistajan kukkaro oli näinä vuosina melkoisen paksu, Rimpeän sijoittuessa lähes jokaisessa startissaan. Ruunikon väristä Rimpeää yritettiin raviuran jälkeen ratsukouluttaa, mutta sen verran huimapää ori se oli, että siitä ei olisi tullut muuta kuin ruumiita ja näin ollen ne haaveet sysättiin sivuun. Tämän jälkeen ori siirrettiin jalostuskäyttöön, jolloin se siitti kymmenkunta tammaa. Rimpeällä on hyviä jälkeläisiä sekä ravi- että ratsupuolella, joskin ne tuppasivat perimään myös isän tarmokkuutta liiankin paljon. Koko elämänsä ajan terveenä olleella orilla olisi varmasti ollut vielä useita elinvuosia edessä, mutta se päätettiin lopettaa jo 15 vuoden iässä tilanpuutteen vuoksi.

iee. Tainela syntyi suureen suomenhevossiittolaan, jossa sitä loogisesti odotti virka jalostustammana. Kymmeneen ikävuoteen mennessä tamma oli saanut jo neljä jälkeläistä, joista kaksi oli päätynyt onnistuneesti kilparadoille hyvin näytöin. Jälkeläisten menestymisen myötä Tainelan omistaja alkoi kiinnostua Tainelan ratsuhevosen taidoista, joten se ratsukoulutettiin nopeasti taitavalla kouluttajalla koulu- ja estepuolelle. Yhteistyökykyisen ja äärettömän kiltin luonteen vuoksi tamma omaksui tehtävät yllättävänkin helposti, joten ei aikaakaan kun sitä alettiin näkemään pienissä kilpailuissa. Tällöin Tainela vaihtoi myös omistajaa hyvään hintaan, joka oli tavoitteellisesti kiinnostunut kilpailemisesta. Koulupuolella tammalla kisattiin pääosin helppo A tasolla, kun puolestaan rataesteitä ketterä tamma ylitti kevyesti 110cm luokissa asti. Molemmista lajeista Tainela napsi sijoituksia kotiin, joskin esteiltä hieman enemmän. Vanhemmiten tamma viihtyi siis jonkin verran ratsastuskilpailuissa, mutta muutoin se oli rauhallinen harrasteratsu pienessä perheessä. 153cm korkea Tainela oli väritykseltään vaaleanrautias ja sen päätä koristi suuri läsi. Tamman elämä päätyi täysin yllättäen ähkyyn 21 vuoden iässä.

ei. Hippiteema oli nuoruusvuosinaan yksi menestykkäimpiä suomenhevosia kouluratsastuksessa, sillä kilpailtiin parhaimmillaan vaativa A tasolla saakka. Upeat liikkeet ja korkean työmoraalin omaava ori oli äärimmäisen hieno näky kouluradoilla, joskin sillä sen verran oli itsepäisyyttä, että vaati selkäänsä kokeneen ratsastajan. Se toi lukuisia voittoja ja muita sijoituksia kotiin, voittaen lisäksi 5- ja 6-vuotiaana ikävuotensa mestaruudet. Koulukilpailujen ohessa Hippiteemalla käytiin myös estekisoissa vaihtelun vuoksi, se ei siinä kuitenkaan ollut häikäisevän hyvä huonon estesilmänsä vuoksi. Yhdeksän vuoden iässä estekilpailuissa tapahtui onnettomuus, jonka yhteydessä ori loukkasi pahasti jalkansa. Hippiteeman koko tulevaisuus oli tällöin vaakalaudalla: se olisi joutunut kuoppaan mikäli se ei olisi löytänyt uutta kotia, jossa se olisi kuntoutettu. Ori löysi nopeasti hyvän kodin, jossa se saatiin pitkäjänteisellä työllä kuntoon ja sen myötä se jäi pitämään harraste- ja seurahevosen virkaa. Hippiteema oli väritykseltään tummanrautias, sen päätä koristi pitkä piirto ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 158cm. Oria käytettiin paljon koulutammoille jalostukseen, jonka myötä se sai toistakymmentä hienoa jälkeläistä, jotka ovat perineet isänsä kouluhevosen taitoja. Hippiteema lopetettiin 19 vuoden iässä kun sen vanha vamma jalassa alkoi oireilemaan uudestaan.

eii. Sudensynti oli jykevärakenteinen ja niin tyypillinen rotunsa edustaja kuin olla saattoi. Väritykseltään 160cm korkea ori oli perinteinen rautias, jonka päätä koristi pieni tähti. Luonteeltaan Sudensynti oli puolestaan hyvin nöyrä ja helposti käsiteltävä, jonka vuoksi se soveltui myös nuorempien heppailijoiden käsiin. Ori muutti suoraan kasvattajaltaan maalaisperheeseen, jossa se koulutettiin työhevoskäytöön pelto- ja metsätöihin. Rakenteen ja luonteensa puolesta Sudensynti oli kuin nakutettu näihin hommiin, josta se kyllä sai isäntäperheeltään kehuja harva se päivä. Lisäksi perheen lapset ratsastivat kesäisin orilla pelloilla, vaikkei se hyvin paljon mitään ratsuhommista ymmärtänytkään. Jalostuskäyttöön Sudensynti päätyi ensin kirjaimellisesti vahingossa: kerran se karkasi pihastaan naapuritallille, jossa sattui juuri olemaan suomenhevostamma kiimassa. Tämä vahinkovarsa osoittautui kuitenkin vanhemmiten äärettömän hienoksi yksilöksi, jonka myötä Sudensynti sai vielä astua kolme tammaa ihan luvan kanssa. Näistä lopusta kolmestakin kehittyi vallan hyviä hevosia, joita nähtiin aina kilparadoilla saakka. Sudensynnin poismenosta ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti se lopetettiin kun se ei enää soveltunut työhönsä.

eie. Hippityttö oli varsin herkkä ja kuvankaunis suomenhevostamma, sellainen jokaisen tytön unelmahevonen. Luonteeltaan se oli aavistuksen arka, mutta todella hyväsydäminen ja se oli kuin sulaa vahaa omistajansa käsittelyssä. Tamma syntyi alunperin ratsastuskouluun, jossa se sai ratsukoulutuksen ja teki siellä nuoruusvuosinaan vähän tuntihommiakin. Eräs tuntilainen ihastui tähän hevoseen niin paljon, että osti sen vanhempiensa kanssa itselleen yksityishevoseksi. Harrasteratsuna Hippitytöllä kisattiin seuratasolle helppo A luokkia koulussa, kun puolestaan esteitä se hyppäsi hyvällä tyylillä 90cm tasolla. Mikään tähti tamma ei kuitenkaan ollut kummankaan lajin parissa, vaikka se muutamia sijoituksia sieltä täältä mukaansa napsikin. Väritykseltään Hippityttö oli tummanrautias ja säkäkorkeutta tältä löytyi vain 146cm eli se luokiteltiin pienhevosen mittoihin. Vanhemmiten tamman omistajatyttö alkoi kiinnostua teetättämään Hippitytöllä jälkeläisen, jonka myötä sopiva ori löytyi nopeasti samalta kylältä. Hippityttö sai elämänsä aikana näin ollen vain yhden ja ainoan jälkeläisen, mutta siitä tuli myöhemmin sitäkin hienompi. Tammalla alkoi 20:een ikävuoteen mennessä tulemaan erilaisia suolisto-ongelmia, jonka myötä se päästettin tuskista kahden vuoden sairastelun jälkeen.

ee. Pususade on jo nytemmin eläkkeellä oleva suomenhevostamma, joka ei ole jättänyt ketään elämänsä varrella kylmäksi käytöksellään. Luonteeltaan tamma on aina ollut erittäin energinen ja itsepäinen persoona, jonka kanssa ei ole hankaluuksilta koskaan vältytty. Nuorempana Pususade karkaili ja ryöstäytyi hoitajien käsistä harva se päivä, jolloin omistajilla oli siinä kestämistä. Vanhemmin tamma on aavistuksen verran jo rauhoittunut, mutta kyllä se jaksaa edelleen juoksuttaa hoitajiaan ja pitää huolen siitä ettei yksikään päivä ole samanlainen. Ratsuna Pususade on haastavuudestaan huolimatta ollut hyvin osaava ja hienoliikkeinen, siitä ei ole epäilystäkään. Tammalla kisattiin nuoruusvuosina koulua helppo A tasolla ja kenttäratsastuksessa helppoa luokkaa, joista molemmista se on vuosien saatossa tuonut kiitettävän määrän ruusukkeita kotiin. Väritykseltään Pususade on puhtoinen ruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyy tasan 153cm. Pususadetta on käytetty kaksi kertaa jalostukseen, jolloin se on saanut kaksi tammavarsaa, jotka molemmat ovat olleet kuin kopiot emästään. Hieman kärttyisät luonteet, ruunikko väritys ja pärjääminen kilparadoilla - tsek! Nyt 22 vuoden ikäinen tamma on vielä elämänsä kunnossa, joten sillä on varmasti vielä monta hyvää vuotta edessä seurahevosena kasvattajansa luona.

eei. Vilppisuudelma ei ollut millään muotoa peräisin tunnetusta suvusta, eikä tämäkään ori elämänsä aikana liiemmin parrasvaloissa viihtynyt. Ori syntyi ja asu koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, joka kaavaili orista monen lajin taitajaa. Nuorena Vilppisuudelma oli etevä koulu- ja esteratsastuksessa, joista jälkimmäisessä sillä riitti kapasiteettia aina 120cm tasolle asti. Luonteeltaan ori oli kuitenkin hyvin epävarma ja kilpauran alkaessa nopeasti huomattiin, että se stressasi paljon uusia tilanteita eikä näin ollen pystynyt radoilla keskittymään. Muutamien täysin epäonnistuneiden starttien jälkeen Vilppisuudelman kilpahaaveista luovuttiin ja se siirtyi vain puskahevosen rooliin: sen omistaja oli niin kiintynyt siihen, ettei hän pystynyt orista luopumaan vaikkei sillä varsinaisesti ollut mitään käyttöä. Tämä hevonen oli kuitenkin äärimmäisen komea ja ylväs yksilö, josta se sai paljon kehuja. Väritykseltään Vilppisuudelma oli sysimusta ja säkäkorkeutta siltä löytyi 153cm, joten mistään isosta hevosesta ei ollut kysymys. Jalostukseen oria käytettiin luonteensa puolesta todella harkiten, jonka vuoksi se sai vain kolme jälkeläistä. Kaikki jälkeläisistä perivät isänsä pienehkön koon ja ikävästi sen luonteenpiirteetkin pursuavat näistä läpi. Vilppisuudelma lopetettiin erinäisiin vanhuuden tuomiin vaivoihin 25 vuoden iässä.

eee. Satiinisielu oli valjakkopainotteinen suomenhevostamma, jolla kisattiin vaativissa luokissa läpi sen elämän ajan. Mikään maailman sulavaliikkeisin valjakkohevonen Satiini ei ollut, mutta kyllä se ennätti vuosien saatossa monia sijoituksia kotiin tuomaan. Tamma oli siitä erikoinen, että vaikka sillä oli ratsusuku, ei sen selässä koskaan käyty, eikä se näin ollen hallinnut ratsastuksen saloja. Luonteeltaan Satiini oli tyypillinen yhden ihmisen hevonen: omistajansa käsittelyssä se oli kuin enkeli, muiden hoidettavana puolestaan hermostunut ja arvaamaton. Tamma omasi oikein kompaktin, hyvän rakenteen, joka sai myös kehuja niinä muutamina kertoina kun Satiinia näyttelyissä käytettiin. Väritykseltään Satiini oli ruunikko, ilman mitään merkkejä, ja säkäkorkeutta tämä omasi vajaat 159cm. Tamman omistaja aloitti Satiinilla suomenhevosten kasvattamisen, joten tästä hevosesta voidaan puhua hänen kantatammanaan. Satiinisielu sai yhteensä viisi jälkeläistä, joista kaikki perivät niin emänsä värityksen kuin suurin osa myös potentiaalin valjakkoajoihin. Liki koko elämänsä terveenä ollut Satiini sai parinkymmenen vuoden ikäisenä yllättäen kovan kaviokuumeen, joka lopulta vei tamman niin huonoon kuntoon, että se oli pakko lopettaa.

23.01.2018 Estevalmennus, valmentajana Dimma
Kippari oli aivan kuin toinen hevonen, kun saavuin valmentamaan sitä ja tvishaa esteille. Vaikka alku olikin mahdotonta säätämistä ja kaahaamista, tvisha sai orin käyttäytymään erittäin hyvin jo aika alkuvaiheessa valmennusta. Kippari hyppäsi todella hienosti esteiden yli, eikä sarjoillakaan ollut ongelmia löytää oikeata ponnistuskohtaa. Otimme valmennuksessa myös lyhyttä rataa, jonka olimme aikaisemmin käyneet läpi melkeinpä este esteeltä. Ja että, kuinka ori viilettikään menemään! Kipparista todella näki, että nyt hevonen nautti. Vaikka ori ei saanutkaan mennä aivan sitä vauhtia mitä olisi halunnut, se hyppäsi nätisti jokaisen esteen yli ja pysyi aisoissa. Ratsukko eteni taitavasti ja otti haasteet vastaan. Valmennus sujuikin todella hyvin ja oikein yllätyin, miten Kippari todella oli aivan erilainen mitä pitämässäni kouluvalmennuksessa.

14.01.2018 Kouluvalmennus, valmentajana Dimma
Aloittelimme tänään tvishan ja Kipparin valmennuksen harjoitusravilla ja pohkeenväistöllä vasemmalle. Kipparia joutui hiukan aktivoimaan, jotta se teki pyydetyt asiat kunnolla, tai edes puolittain. Pyysin ratsukkoa tekemään pohkeenväistön myös oikealle ja muistuttelin kantapäistä. Seuraavaksi oli vuorossa pysähdys ja kuuden askeleen peruutus. Kippari ei millään meinannut jaksaa keskittyä ja ottikin vain 4 askelta, eikä suostunut ottamaan enempää, vaikka tvisha kuinka käski. Pyysin ratsukkoa lähtemään liikkeelle ja kokeilemaan uudelleen toisella puolella maneesia tiukemmin ja enemmän kannustaen. Juuri ja juuri ori otti ne vaadittavat kuusi askelta, mutta se kelpasi tällä hetkellä oikein hyvin. Kipparin kanssa sai kyllä tehdä töitä, sen huomasi. Valmennus sujui kuitenkin hyvin ja tvisha sai siitä varmasti paljon irti. Loppuverryttelyjen aikana annoin ratsukolle vielä kattavan palautteen.

03.10.2017
Kesän jälkeen Kippari on ollut todella kevyellä liikutuksella, sen selässä on hyvällä onnella käyty vain pari kertaa viikossa. Tämän ovat toki ratsastajatkin saaneet huomata, sillä ori on liikkunut todella jäykästi eteen, eikä siihen ole tuntunut saavan helpolla kontaktia. Vaikka tarhassaankin Kippari on ollut aina melkoinen ikiliikkuja, on sen tahti nyt kuitenkin huomattavasti hidastunut - ja sen huomaa! Meidän ylväästä ja lihaksikkaasta pojasta on tullut melkonen tynnyri, josta huomaa, että se on ollut ruoka-aikaan kotona. Eilen tarhatessani hevosia suorastaan järkytyin kun pysähdyin katsomaan Kipparin vatsanympärystä, tsiisus! Onhan meillä Mörkövaarassa ennenkin vähän pulskempia yksilöitä nähty, mutta tämä oli nyt oikeasti ongelma, sillä olen ajatellut ilmoittavani Kipparia hiljalleen jo laatuarvosteluihin. Meidäthän nauretaan heti pihalle, jos minä tuollaisen tankin vien yhtään mihinkään, huoh. Näin ollen Kipparilla alkaa nyt samantien kuntokuuri ja ruoan suhteen tullaan olemaan todella tarkkoja. Enää ei ole vapaata heinäruokintaa pihalla, eikä väkirehuja tule kyllä yhtä kauranjyvää enempää. Minulla on tällä hetkellä kiire nuorien hevosten koulutusten ja kilpailuttamisen suhteen, joten palkkasin kaksi tallityttöä huolehtimaan Kipparin treenaamisesta takaisin kuntoon. Tavoitteena olisi treenata kaksi kertaa viikossa koulua, kerran rataesteitä, kerran maastoilla ja kerran ajoharjoituksia, joten enää vapaapäiviä tulee olemaan kaksi kappaletta. Kyllä siinä mahtaa Kipparia vähän suututtaa, haha! Etenkin, kun joutuu tästä eteenpäin tekemään työtä nälässä. Nyt vain peukut ja varpaat pystyyn, että Kippari saadaan parissa kuukaudessa kuntoon, jotta meillä on edustuskuntoinen hevonen sitten tulevissa laatuarvosteluissa mukana.

22.06.2017
Tänään oli varsin epäonninen päivä, olin aikaisemmin aamulla ja päivällä joutunut taistelemaan yhden jos toisenkin hevosen kanssa kun kemiat ei täysin kohtaa. No, iltapäivällä oli tiedossa vielä Kipparin liikutus, joten en päässyt vieläkään hengähtämään - jos aamun hevoset olivat hankalia, niin en tiedä mihin kategoriaan tämä mahdottomuus sitten laitetaan. Meidän oli tarkoitus mennä vääntämään koulua, mutta koska olin jo aika väsynyt päivän muista touhuista, päätin suunnata Kipparin kanssa maastoon. En ole kovinkaan usein käynyt tämän hevosen kanssa rauhallisella maastokävelyllä, joten ajattelin testata sormet ristissä onnistuuko sellainen. Kippari oli tietenkin virtaa täynnä kun suuntasimme metsän siimekseen, sain siinä vaiheessa jo pidätellä oria sormet valkoisina ja naama punaisena. Blaah, hiki valui vaikka mitään ei oikeasti tehtykään! Tässä vaiheessa minulla paloi pinna totaalisesti, sillä en yhtään jaksanut Kipparin metkuja. Skitsahdin ja saatoin melko kovakouraisesti ojentaa hevosta, joka selvästi hämmentyi käytöksestäni, sillä touhotus loppui kuin seinään. Mutta, niin loppui myös käveleminen. Ori selvästi protestoi minun yltiövahvoja apujani ja pisti itsensä parkkiin metsäpolulle, ja siinä sitä sitten oltiin. Yritin käyttää heti napakkaa jalkaa, mutta turhaan. Päätin sitten, että no pönötetään siellä metsässä niin kauan kuin herra vain haluaa. Reilun kymmenen minuutin ajan ori seisoa törötti hievahtamatta yhtään mihinkään, kunnes vihdoin ja viimein se heltyi ja suostui jatkamaan matkaa. Yllätys tosin oli suuri, sillä Kippari ei lähtenytkään kaahottamaan, vaan malttoi kävellä kaikessa rauhassa eteenpäin. VAU! Enpä ole tälläistä käytöstä tältä hevoseta vielä nähnytkään. Saimme jopa muutamat pätkät ravattua tasaisessa tahdissa, ilman minkäänlaista taistoa. Reilun tunnin köpöttelyn jälkeen tulimmekin yllättävän tyytyväisenä takaisin tallille, jolloin Kippari sai paljon kiitosta käytöksestään.

10.04.2017
Maanantaiaamu alkoi minun ja Kipparin osalta estetreenillä, sillä meillä on ollut viime viikkoina hieman hankaluuksia esteradoilla, vaikka sijoituksia toki kotiin on tullut. Lähdin työstämään oria ravi- ja laukkapuomisarjoilla, joita molempia oli neljän puomin pätkät kentän molemmin puolin. Teimme samalla askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, jotka vaativat Kipparilta keskittymistä, tarkoittaen tietysti sitä, että minun tuli olla entistä napakampana selässä. Maapuomien kautta lähdimme vähitellen siirtymään esteisiin, keskittyen eritoten hyviin lähestymisiin - Kippari kun on alkanut kirimään lähestymisissä vähän turhan reippaasti. Pidätteet, pidätteet ja vielä kerran pidätteet. Ensimmäiset hypyt reilun metrin korkuisille esteille olivat vähän hutiloitua ja tuntuman hakemista, mutta yllättän kivasti ori reagoi pidätteisiini. Seuraavilla esteillä olin jo paremmin mukana hypyissä, joten sain ohjattua hevostanikin paremmin, jonka myötä suoritukset toki paranivat. Mutta. Mutta! Vaikka Kippari hyppäsi kohtuullisen hyvin ja oli avuillani, siltikin tuntui, että jotain puuttui. Se viimeinen terävyys tai tarkkuus, tai mistä minä tiedän. Ehkä meidän pitäisi Kipparin kanssa käydä pari kertaa valmennuksissa, jotta löytäisimme kokeneen valmentajan kautta virhekohtamme. Jatkoimme kuitenkin tuolla suhteellisen hyvin menevällä linjalla tunnin loppuun asti, mutta kuten sanottu, vähän jäi hassu maku suuhun. No, jospa se tästä lähtee rullaamaan paremmin kun Kipparille tulee ikää lisää. Tunnin päätteeksi vein hevosen talliin, tein sille huolelliset hoitotoimet (joiden aikana se oli melkein nukahtaa syliini <3) ja vein sen tarhaan syömään päiväheiniään.

01.03.2017
Hei, Kuuraparta, lumiukko valkoinen, mustahampainen, nenä keltainen, teimme porkkanasta sen!
Jeps, joulu meni jo, eikä oristakaan valitettavasti tullut valkoista. Saati mustahampaista. Helmikuun loppupuolella meidän iki-ihana Hippi-tamma varsoi kuvankauniin pienen oripojan, joka nimettiin siis Mörkövaaran Kuuraparraksi. Tuo touhukas sydäntenmurskaaja valloitti minun sydämen heti syntymänsä jälkeen, joten päätin aikalailla heti, että tämä poika jää muuten Mörkövaaraan, sanoi muut mitä sanoi. "Kippari" on nyt kolmen vuoden ikään ennättänyt pojankloppi, joka ei enää olekkaan niin hurmuri luonteeltaan. Orin kasvaessa siitä on tullut melko rasittava yksilö, jonka täytyy jatkuvasti yrittää hyppiä niskan päälle ja esittää astetta isompaa hevosta, huoh. No, vaikka meillä on ajoittain vaikeaa ollut, on Kipparin kanssa päästy jo harjoittelemaan valjakon ja ratsastuksen saloja kohtuullisella menestyksellä. Valjakossa ori oppi parin vuoden iässä yllättävän kivasti liikkumaan, toki erityisesti parityöskentelyssä on vielä hiomisen varaa. Ratsastuspuoli on toki ollut haasteellista, sillä Kipparilla on lievää keskittymisongelmaa, eikä se suostu kunnolla toimimaan ilman kunnollista motivaatiota. Näin ollen sitä on pitänyt palkita onnistuneista tehtävistä todella vuolaasti runsain taputuksin ja terveellisin makupaloin. Vaikka ori hieman raaka onkin, olen uskaltanut ilmoittaa sen jo mukaan ensimmäisiin kilpailuihin, jotka ovatkin jo ensi viikolla. Vielä muutama päivä meillä on näin ollen aikaa treenata, ja ne päivät kannattaakin käyttää hyödyksi! Huh, vähän alkaa jo jännittämään kun ajatteleekin startteja, mutta eiköhän se kilpaura siitä vähitellen lähde käyntiin ja sujumaan ilman suurempia katastrofeja... Toivotaan niin!