Hilma ja Yrjö Jahnsson

yj_hilmaYrjö Jahnssonin säätiön perusti kouluneuvos Hilma Jahnsson (1882-1975) 16.12.1954 lahjoittamalla sille puolisoiden yhdessä keräämän omaisuuden.

Hilma Jahnsson tahtoi jäädä itse taka-alalle määräten, ettei säätiön nimeä saa milloinkaan muuttaa. Näin se kantaa vain hänen miehensä, professori Yrjö Jahnssonin (1877-1936) nimeä, vaikka oikeutetusti voidaankin puhua puolisoiden yhteisestä säätiöstä. Jahnssonit olivat syntyjään Turusta. Nuorena kuollut Yrjön isä oli filosofian tohtori, koulumies ja innokas suomalaisuusmies. Hilmä Hägg puolestaan oli isänsä kuoleman jälkeen syntynyt vanginvartijaperheen tytär.

Opiskelunsa työllä rahoittaneet Jahnssonit suorittivat Helsingin yliopistossa aluksi filosofian kandidaatin tutkinnot. Yrjö Jahnsson oli fennomaani ja sosiaalireformisti. Hänen keskeinen oppi-isänsä oli Hannes Gebhard, Suomen osuustoiminnan alullepanija.

Yliopistoon perustettiin 1907 maan ensimmäinen kansantaloustieteen professuuri. Yrjö Jahnssonilla oli tuolloin tekeillä väitöskirja maataloustyöväestöstä. Hän muutti aihetta ja väitöskirja, Tutkimuksia Suomen kansantaloustieteen historiasta vuosina 1810-60, valmistui 1907. Hilma Jahnsson uhrasi opintonsa naistyövoiman asemaa koskevine väitöskirjatöineen ja keskittyi miehensä tavoitteen tukemiseen.

Jahnsson ei oppituolia saanut, mutta tuli kansantaloustieteen dosentiksi. Teknilliseen Korkeakouluun perustettiin kuitenkin 1911 alan toinen professuuri. Suomi kuului siihen aikaan suuriruhtinaskuntana Venäjään. Kenraalikuvernööri piti Yrjö Jahnssonia poliittisesti vaarattomampana kuin kilpailijaa, jota puolestaan Suomen senaatti tuki. Jahnsson sai professuurin, mutta joutui syyttään leimatuksi venäläismieliseksi.

yj_yrjoYrjö Jahnsson oli monipuolinen yrittäjä. Hän oli vakuutusyhtiö Kalevan pääasiamies Helsingissä apunaan yli sata asiamiestä. Hän osti kiinteistöjä ja perusti tiilitehtaankin niiden korjaamista varten. Hän jopa suunnitteli yhdessä Väinö Tannerin, sittemmin tunnetun sosiaalidemokraatin, kanssa yritystä järvijään viemiseksi Saksaan ja Pietariin.

Jahnssonien varallisuus karttui 1920- ja 1930-luvuilla. Heillä oli useita asuinkiinteistöjä Helsingissä. Voidakseen auttaa miestään omaisuuden hallinnoimisessa Hilma Jahnsson luki maamme kolmanneksi naisjuristiksi 1917. Hän toimi myös eduskunnan työväenasiainvaliokunnan sihteerinä vuosina 1917-30. Sitä ennen molemmat olivat jo olleet eduskunnan pikakirjoittajia. Olivatpa he 1933 kansanedustajaehdokkainakin tulematta valituiksi.

Puolisot perustivat omin varoin Helsingin Suomalaisen Yhteislyseon vuonna 1923 havaittuaan monien suomenkielisten nuorten jäävän vaille opiskelupaikkaa. He perustivat myös maamme ensimmäisen iltaoppikoulun Helsinkiin vuonna 1927 työssä olevia ajatellen.

Pulaliikkeen profeetaksi Yrjö Jahnsson kohosi 1930-luvun alussa kritisoidessaan ainoana kansantalousmiehenä hallituksen ja keskuspankin tiukkaa korko- ja rahapolitiikkaa. Hänen kriittinen esitelmänsä Kansantaloudellisessa Yhdistyksessä 1931 vaiettiin kuoliaaksi. Vaientajina olivat Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti ja johtokunnan jäsen Kyösti Kallio sekä KOP:n pääjohtaja J.K. Paasikivi, kaikki myöhempiä tasavallan presidenttejä ja puolueidensa johtomiehiä, ynnä Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner, maan merkittävin sosiaalidemokraatti. Yhdistys julkaisi esitelmän historiallisena kuriositeettina vasta 1985.

Nykyajasta tarkastellen ei Jahnsson suinkaan väärässä ollut. Jahnssoneiden elämäkerran kirjoittanut fil.tri Seppo Zetterberg luonnehti Yrjö Jahnssonia esikeynesiläiseksi reformistiksi, ilmestyihän Keynesin kuuluisa pääteos vasta viisi vuotta myöhemmin.

Yrjö Jahnssonin kuoltua yllättäen 1936 Hilma otti ohjat käsiinsä. Hän luotsasi omaisuuden taitavasti läpi toisen maailmansodan ja valvoi tarmokkaasti puolisoiden perustamaa oppikoulua lähes kuolemaansa saakka. Kouluneuvoksen arvonimi myönnettiin hänelle 1966.

Lapsettomat puolisot olivat kaavailleet omaisuuden säätiöimistä. Hilma Jahnsson suunnitteli 1940-luvun lopulla nimikkorahaston perustamista Suomen Kulttuurirahastoon. Kuultuaan presidenttien Rytin ja Paasikiven, miehensä kahden kiivaan vastustajan, olevan rahaston kunniaesimiehiä hän luopui ajatuksesta. Sen sijaan hän perusti puolisonsa nimeä kantavan säätiön ja toimi sen hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1971 saakka.