Kahdesta seksuaalirikoksesta tuomittu toimittaja Ari Lahdenmäki julkaisi vuonna 2004 Riku Rantalan kanssa teoksen Isänmaan asialla – Matkaopas syrjäytettyjen Suomeen.
Marraskuussa Lahdenmäki tuomittiin ehdolliseen vankeuteen raiskauksesta ja seksuaaliseen tekoon pakottamisesta vuosina 2015 ja 2016 tapahtuneissa teoissa. Torstaina 12 naista astui esiin journalistin artikkelissa ja kertoi Lahdenmäen hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta vuosina 2004–2017. Lahdenmäki kiistää naisten kertomukset.
Kirjan luonnehditaan sen ensimmäisillä lehdillä olevan ”journalistisen mielikuvituksen tuotetta”, mutta siinä on kohtia, joissa on hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä Journalisti-lehteen haastateltujen 12 Lahdenmäen hyväksikäytön uhriksi joutuneen naisten kertomusten kanssa.
Kunnianosoitukseksi gonzojournalismin klassikolle Hunter S. Thompsonille kuvatussa teoksessa seikkailevat ympäri Suomea päähenkilöt Ari ja Riku. Matkalla käytetään huumeita ja alkoholia sekä harrastetaan runsaasti seksiä.
”Kirjan Arin” kuvataan sairastavan satyriasista, eli poikkeavan korostunutta seksuaalisuutta, joka ”määrittelee osin henkilöhahmon käytöstä”. ”Kirjan Riku” on puolestaan ”useille tapaamilleen henkilöille tv:stä tuttu Sub-tv:n Madventures-sarjan vuoksi”.
Journalisti-lehdessä julkaistuissa naisten kertomuksissa toistuu sama kuvio: Lahdenmäki kutsuu naisen luokseen tai tuppautuu tämän mukaan kostean baari-illan jälkeen. Sitten hän alkaa vaatia seksiä, ja joissain tapauksissa käyttää voimaa saadakseen haluamansa.
Myös Isänmaan asialla -kirjan alkupuolella kuvaillaan, kuinka Salla-niminen, liftarina miesten kyytiin päätynyt parikymppinen nainen pohtii kuumeisesti, mutta lupaa lopulta, että miehet voivat tulla hänen luokseen.
Käytti asemaansa toimittajana
Journalistin haastattelemien naisten mukaan Lahdenmäki käytti asemaansa toimittajana päästäkseen uhrien lähelle. Myös kirjassa kaksikko tekee Sallalle heti alusta asti selväksi, että he ovat toimittajia ja mainitsevat olleensa Helsingin Sanomissa töissä.
– Mä olen tulossa kotiin kahden hullun toimittajan kanssa, kirjan nuori nainen kertoo puhelimessa jollekulle.
He mainitsevat kirjassa Sallalle olevansa matkalla Vasemmistonuorten liittokokoukseen. Yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2001–2005 ollut Paavo Arhinmäki mainitaan miesten ”frendinä” ja hänet mainitaan muutenkin useaan otteeseen.
Journalistin jutussa tarinansa kertoo myös Vasemmistonuorissa mukana ollut Maisa. Hän tapasi Lahdenmäen nuorena opiskelijana Vasemmistoliiton tilaisuutta seuranneessa ravintolaillassa vuonna 2004. Maisan mukaan hän lupasi Lahdenmäelle yöpaikan luonaan. Perille saavuttuaan Lahdenmäki painoi Maisan mukaan hänet lattiaan ja työntyi häneen väkivalloin.
Arhinmäki kertoi torstaina IS:lle, ettei osaa sanoa, milloin ensimmäisen kerran kuuli huhuja eikä tiedä, oliko kyse juuri Maisan tapauksesta vai jostakin muusta. Hän kertoo tutustuneensa Lahdenmäkeen yliopistomaailmassa 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun taitteessa.
Yhdyntää ilman kondomia
Kirjassa humalassa tapahtunutta yhdyntää kuvaillaan päinvastaisesta näkökulmasta: liftarityttö haluaa seksiä humalaiselta, unen ja valveen rajamailla olevalta kirjan Arilta. Kollega oli äänistä päätellen samoissa puuhissa toisaalla.
Useat Journalistin haastattelemat naiset kertovat myös Lahdenmäen tahtoneen harrastaa seksiä ilman kondomia.
Myös kirjassa Salla kysyy päähenkilöltä, onko hänellä kumia, kun päähenkilö on jo hänen sisällään.
– Me ei nyt tarvita sitä, kuuluu vastaus.
Journalistin haastattelema Aada tutustui Lahdenmäkeen vuonna 2013 toimittajien seminaarimatkalla. Matkan päätyttyä hän päätyi Lahdenmäen asunnolle, missä kaikki sujui aluksi yhteisymmärryksessä. Aada ei kuitenkaan halunnut seksiä ilman ehkäisyä.
– Sittenhän käytät jälkiehkäisypilleriä, Lahdenmäki kuittasi.
Toinenkin lehdelle puhunut nainen vaati kondomia. Kun se irtosi, hän sanoo tahtoneensa mennä hakemaan jälkiehkäisyn heti, mutta Lahdenmäki ylipuhui hänet tekemään sen vasta myöhemmin.
Naisten kertomuksissa toistuu se, ettei Lahdenmäki jälkikäteen ota vastuuta teoistaan, vaan haukkuu naisia.
– Annoin hipille rahaa katumuspillereihin ja hyvästelin hänet vähäeleisesti, kuuluu yksi kohta vuonna 2004 julkaistusta kirjasta.
Riku Rantala ja Ari Lahdenmäki esittelivät kirjaansa ”Isänmaan asialla – matkaopas syrjäytettyjen Suomeen” teoksen julkistamistilaisuudessa Helsingissä huhtikuussa 2004.
Lahdenmäki IS:lle: ”Kirja on tosiasiassa yksin minun kirjoittamani”
IS tavoitti Lahdenmäen perjantaina sähköpostitse ja kysyi, onko silkkaa sattumaa, että kirjan katkelmissa ja naisten kertomuksissa on havaittavissa yhtäläisyyksiä.
Hän kertoo kirjoittaneensa kirjan parissa viikossa, ja että sen tyylilajiin kuului matkia muun muassa gonzokirjallisuutta.
– Kirja on kaunokirjallisuutta, eivätkä sen tapahtumat tietenkään ole todellisia. Journalistin juttuun kirjoitettujen kertomusten mahdollinen yhteys kirjassa kirjoittamaani on sattumaa. Kirjassa parodioidaan välillä myös viihdelukemistojen tyyliä. Yhteyksien etsiminen on tarkoitushakuista mustamaalaamista.
– Kirja on tosiasiassa yksin minun kirjoittamani: Riku Rantala joutui jättäytymään sen tekemisestä tv-tuotantokiireidensä vuoksi, Lahdenmäki kertoo.
Riku Rantala: ”Olen erittäin järkyttynyt näistä uutisista”
Niin ikään sähköpostitse tavoitettu Riku Rantala vahvistaa Lahdenmäen kirjoittaneen kirjan käytännössä kokonaan itse, koska Rantalalla oli kiireitä tv-projektinsa kanssa.
– Olen erittäin järkyttynyt näistä uutisista. Kirja on romaani, joten sen pitäisi olla mielikuvituksen tuotetta. Journalisti-lehdessä julkaistut kertomukset puolestaan ovat hyytävää luettavaa, Rantala kirjoittaa IS:lle ja kertoo, ettei ole lukenut kirjaa sen ilmestymisen jälkeen.
– Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun ajattelen sitä minään muuna kuin fiktiona.
Rantala kertoo työskennelleensä satunnaisesti Lahdenmäen kanssa reilun kymmenen vuoden ajan, viimeisen kerran vuonna 2016.
– Sinä aikana minulla ei ole ollut mitään tietoa näistä seksuaalirikosepäilyistä tai naisiin kohdistuvasta muusta väkivallasta. En tiedä ketään muutakaan, joka olisi tiennyt, kertoo Rantala.
– Tuttavapiiriini kuuluu myös usea Lahdenmäen kanssa seurustellut nainen. Ja tähän liittyy päällimmäinen ajatukseni juuri nyt. Meidän tulisi tehdä jotain radikaalia, jotta seksuaalisen rikoksen uhriksi joutuneet voisivat turvallisesti ilmoittaa rikoksista, ilman pelkoa leimaamisesta ja vähättelystä. Tämä ongelma ei ole kadonnut mihinkään, ja sen on meille metoon käsittely osoittanut.
