Muistoissa: Riiviöiden Huurto - virtuaalihevonen
k. 27.07.2016

04.06.2015
Ensimmäiset laatuarvostelut on nyt koluttu läpi, eikä niissä yhtään hassummin ole mennytkään. Toki aina hevosilleni toivon parhaita mahdollisia, eli ensimmäisiä, palkintoja, mutta tämänkin orin kohdalla suku oli pienenä hidasteena niiden kohdalla. Koulu- ja esteratsastuslaatuarvosteluiden tilaisuuksista Huurto nappasi siis reilun kuukauden mittaan KRJ-II ja ERJ-II palkinnot. Muutoin jokaiselta osa-alueelta ori sai hyvät pisteet, mutta koska suku ei ole hirmuisen paljon kisannutta, oli sukupisteetkin sen mukaiset. Näihin on siis tyytyminen, enkä toki omistajana voisi edes ylpeämpi Huurrosta, joka käyttäytyi niin herrasmiehen tavoin tuomareiden edessä. Ja sikäli siis se hyvin käyttäytyminen on jo suuri plussa, että tässä on hevonen, joka ei osaa käyttäytyä ikinä yhtään missään hyvin. Aina täytyy viedä hoitajia kuin pässiä narussa ja olla niin maailman hienonta oria, että oksat pois vain. Harjoitukset orin kanssa siis vielä jatkunee ja seuraavaksi tavoitellaan kentien kenttäjaoksen laatuarvostelua. Saa nähdä, missä loppuvuodesta ollaan! Toivottavasti Huurtokin voi tällöin hyvin, eikä ole saanut itseään vielä makkarapakettiin.

01.04.2015
Täytyy täälläkin vähän mainostaa: Huurto pääsee vihdoin ja viimein ottamaan osaa laatuarvosteluihin! Ori täyttää kahdeksan vuotta 8.4. ja on tämän jälkeen siis täysin laatuarvostelukelpoinen elikko. Ensimmäisenä Huurron kanssa suunnataan estejaoksen laatuarvosteluun, josta ei kylläkään odotukset ole kovin korkealla. Ikävästi Huurron vanhemmat eivät nimittäin ole hirmuisesti estekilpailuissa kiertäneet ja sekös rokottaa jonkin verran meiltä pisteitä pois. Mutta, sen sijaan täytyy keskittyä meidän vahvuuksiin - onhan Huurto älyttömän komea ja hyvärakenteinen hevonen (ei kai vaan oma kehu haise?), se on hyvin menestynyt estekilpailuissa ja mikä hienointa, on se jälkeläisetkin saaneet useita kymmeniä sijoja kokoon! Kun estelaatiksesta yli päästään, niin sitten olis tarkoitus suunnata ensi kuussa koululaatikseen, jos vain hyvin käy. Muutoinhan minulla on sikäli orille kovat odotukset, että olisi tarkoitus saada kaikista YLA, KRJ, ERJ, KERJ ja SLA laatiksista jonkinmoista palkinnot. We will see!

14.01.2015
Heh, mistähän sitä edes aloittaisi - meille on nimittäin tapahtunut Huurron kanssa kuukauden sisään yhtä jos toista. No, jos aloitetaan siitä, että kyllä, tämä hevonen on luonteeltaan aivan mahdoton ja olen suorastaan luovuttanut sen koulutuksen suhteen, ettäkö tästä kiltti unelmaponi vielä tulisi. Huonoina päivinä Huurto vetelee minua perässään pitkin Mörkövaaran mantuja ja pomppii pystyyn karsinassa ja oi voi... On se melkonen mies! Kuitenkin on ollut kiva huomata, että ajoittain Huurto pehmenee, eikä meillä ihan niin hankalaa enää ole, kuin mitä alussa. Kai se niinkin menee, että kun sitä ikää tulee niin viisastuu, kai?
Ja tietysti kun tulee ikää lisää niin pääsee naaaiiisiiiin! Huurrosta on nimittäin tullut kuukauden sisään kaksi kertaa isukki! Joulukuun loppupuolella varsoi Mörkövaaralainen tamma Mörkövaaran Vappu ihastuttavan kimon tammavarsan, joka nimettiin Mörkövaaran Hallavaksi. Tämä varsa oli siis Huurron ensimmäinen jälkeläinen ja koska olen ylikiinnostunut näkemään, että minkälaista jälkikasvua Huurto jättää, oli pakko myös suoda tuolle varsalle koti Mörkövaarasta. Hallava toivottavasti seurailee siis isänsä jalanjälkiä kilparatojen huipulle. Sitten joskus tulevaisuudessa... Toinen jälkeläinen syntyi pari päivää sitten, nyt puolestaan saimme sen orivarsan. Kadotettu Viuhti varsoi aamuyöstä kulorautiaan pojan, joka nimettiin Mörkövaaran Huurteiseksi, tietysti isänsä mukaan. Huurteinen asustaa vielä muutaman päivän ajan Mörkövaarassa, kunnes se luovutetaan yarenin hoiviin Ventokseen. Toivotaan kovasti, että Huurto saa nyt näistä kahdesta varsasta hyvää näyttöä tulevaisuutta varten!
Mitenkäs meillä menee kilparintamalla? Aika törkeen hyvin! Huurto kahmi sijoituksia liki kahdessa kuukaudessa seuraavasti: KRJ 41, ERJ 48 ja KERJ 6 kpl. Aika hieno poika, voiko sitä enää enempää jankatakaan... Tällä erää on siis Huurto kilpaillut ihan riittävästi koulun ja esteiden parissa, kentässä saamme sen sijaan jatkaa varmasti aina kesään saakka, mikäli nyt halutaan siltäkin saralta sijat täyteen. Hih, minun pieni 6v heppa on eläkeläinen <3.

06.11.2014
Vajaa kuukausi on nyt Huurron kanssa työstetty asioita ja arvatkaapa mitä?! Olen pikku hiljaa alkanut löytämään orin kanssa sen kultaisen keskitien, wohoo! Viime kuun lopulla tapahtui joku ihmeellinen läpimurto ja sen jälkeen poika on toiminut (ainakin melkein) kuin unelma, selästä käsiteltynä siis. Maasta meillä on edelleen pientä johtajuusongelmaa, mutta tärkeintä tällä hetkellä on se, että olemme päässeet mukaan kilpailuihin. Olemme kerenneet Huurron kanssa kiertämään itseasiassa jo parin viikon aikana monia kilpailuja, niin esteillä, koulussa kuin myös kentässä. Vahvasti Huurto on kilpauransa aloittanut, nimittäin sijoituksia on kerääntynyt matkaan seuraavanlaisesti: KRJ 4, ERJ 4 ja KERJ 2 kpl. Viimeisin sijoitus oli tältä päivältä, kun otimme Huurron kanssa osaa Mörkövaaran omissa estekilpailuissa, joissa olimme 110cm luokassa sijalla 5/30. Ei yhtään hassummin siis! Tästä on hyvä jatkaa Huurron kanssa treenaamista ja kilpailemista, toivottavasti meistä vielä kilparadoilla kuullaan!

05.10.2014
Parin päivän ajan olen monta tuntia päivässä hionut Huurron kanssa niin käyttäytymistä kuin myös ratsastuksen saloja, ja eteenpäin on onneksi päästy! Ensimmäinen päivä orin kanssa oli oikeasti yhtä tuskaa, sillä sitä et saanu mitenkäänpäin kuulolle, eikä se ymmärtänyt mistään mitään. Paitsi tammoista. Otin kuitenkin tavoitteekseni joka aamu ja ilta tehdä yhtä jos toista pojan kanssa, että jospa se siitä alkaisi muotoutumaan.
Tänään oli todellakin neljäs päivä näiden harjoitusten merkeissä ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että kyllä tästä vielä jotain tulee. Pääsimme ratsastaessa "pitkälle", sain ratsastettua nimittäin kaikki askellajit hyvin läpi ja Huurto alkoi hiljattain hakeutua muotoon. Huomenna otamme mukaan jo puomiharjoituksia ja ensiviikolla toivottavasti jo hyppäämme tomerasti! Maasta käsiteltynä Huurto ei sen sijaan vielä ole mikään unelmapeli, sillä on jatkuvasti tarve hyppiä nenille ja argh. Toistaiseksi en ole laskenut ainuttakaan tallityttöä poikaa käsittelemään, ettei vaan synny vahinkoja.
Pienimuotoinen yllätys oli se, että kun Huurto laskettiin eilen orilaumaan mukaan, niin siellä se sen sijaan oli oikein nätisti! Se kävi oikeastaan kaikki orit lävitse, ensin uhitteli ja kun tajusi, että vanhemmat eivät anna periksi, niin alistui niille reilusti. Sen sijaan vähän nuorempia Huurto tietysti jaksaa pomotella, mutta ihmeellisen hyvin yhteiselo hevosten välillä siitä huolimatta sujui. Ehkä me hiljattain löydetään Huurrosta se "herkkä ja ihana" puoli, ja sitten kaikki sujuu kuin tanssi?

01.10.2014
Tsih, mihinkä minä menin tänään taas sortumaan. Viime viikolla näin Julin ilmoituksen Riiviöläisestä orista, joka etsi uutta kotia. Neljä vuotiaalla orilla oli juuri aloitettu ratsukoulutus, eikä vanha omistaja ollut tämän kanssa pärjännyt. Hetken aikaa tutkiskelin orin sukutaulua: minulle täysin tuntematon yleispainotteinen suku 1-polvella - täydellinen siis! Eikä tätä pakettia yhtään ainakaan huonontanut se, että ori oli väritykseltään upea rautiaankimo. Soittelin tietenkin mitä pikimmiten Julille orista ja kyselisin siitä ummet ja lammet - ja tänään lopulta hain sen Mörkövaaraan.

Riiviöiden Huurto, eli näin tutuille Huurto, ei ehkä täysin vastannut sitä kuvaa, jonka sain ilmoituksen perusteella. Se oli nimittäin "aika" hankala! Tallilla ori temppuili minua vastaan vaikka kuinka pitkään ja näytti kivaa hammasriviään ja esitti jos jonkinmoista temppua. En kuitenkaan luovuttanut orin suhteen, vaan yritin heti alusta alkaen näyttää sille kaapin paikan. Vähitellen Huurto rauhoittuikin ja saimme sen peräti trailerista karsinaan asti. Karsinassa ori meuhkosi ja kolisteli vajaan tunnin ajan, kunnes olin sitä mieltä, että nyt ulos tämä riiviö. Huurto pääsi tallin vieressä olevaan putkitarhaan, josta se ei millään pääsisi karkaamaan. Tarhassa poika yllättäen rauhoittui kun näki ympärillä utelevat hevoskaverit, ja piakoin se tyytyi heinäpaalin luokse syömään. En maltakaan odottaa iltaan, kun joudun sen sieltä yksin sisälle hakemaan!

Huomenna olisi tarkoitus nousta ensimmäistä kertaa Huurron selkään ja katsoa, että kuinka se oikein selästä pelittää. Vähän olen huolissani, mutta tästäpä sain uuden projektin - tuli mitä tuli. Jos ja KUN saan Huurron hyvin haltuuni ja koulutettua sen mukiin meneväksi ratsuksi, on meidän tarkoitus aloittaa kilpaileminen mitä pikimmiten. Orilla riittää varmasti kapasiteettia niin kouluun, esteille kuin myös kenttään. Kilpatulokset tulevat sitten ratkaisemaan orin kohtalon, että tuleeko siitä meidän "hieno, uusi jalostusori".