Rutto
Rutto on tarttuva kuumetauti, jonka aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Tauti on yleinen jyrsijöillä ja leviää niistä kirppujen välityksellä ihmiseen. Rutto on esiintynyt ihmisillä useasti laajoina pandemioina ja epidemioina, joista tunnetuin on 1300-luvun musta surma. Rutto esiintyy paiseruttona, keuhkoruttona ja veriruttona.
Suomenkielinen sana rutto on johdettu skandinaavisesta paisetta merkitsevästä sanasta (muinaisisl. throte, vrt. thrutinn, 'turvonnut'). [1]
Sisällysluettelo
Taudinkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rutto voi esiintyä kolmessa muodossa. Paiserutossa bakteeri menee kirpun pureman kautta imusolmukkeisiin ja aiheuttaa niissä tulehduksen ja turvotuksen. Keuhkorutossa bakteeri menee keuhkoihin ja aiheuttaa veristä yskää. Verirutossa bakteeri menee verenkiertoon.[2][3] Paiserutto leviää vain kirppujen puremista, mutta keuhkorutto tarttuu myös ilman kautta pisaratartuntana ihmisestä toiseen.[4]
Paiserutossa kuolleisuus on 50–60 %, keuhkorutossa 95 % ja verirutossa 100 %.[3]
Rutto alkaa rottapopulaatiossa ruttobakteeria kantavien Xenopsylla cheopis -kirppujen puremien levittämänä. 10–14 vuorokauden kuluttua epidemian alkamisesta rottia on kuollut niin paljon, että nälkäiset kirput alkavat etsiä ihmisistä uutta isäntää. Ne purevat ihmistä ja tartuttavat paiseruton. Taudin itämisaika on 3–5 vuorokautta, jolloin oireita ei ilmene. Alettuaan oireet kestävät 3–5 vuorokautta. Tautia kantavien kirppujen saapumisen ja ensimmäisten ihmisten kuolemien välillä kuluu kaikkiaan keskimäärin 24 vuorokautta. Nopeasti eteneväksi epidemiaksi rutto kehittyy mustan surman aikana paikkakunnalla sen jälkeen noin viikossa.[5]
Rutto riehuu etenkin lämpiminä vuodenaikoina. Talvisin epidemia laantuu etenkin viileillä seuduilla, sillä kirput vähenevät ja ruttobakteerin lisääntyminen hidastuu.[6] Myöskään kuivassa ilmastossa ruttokirppu ei selviä, joten tautia ei esiinny autiomaissa tai vuoristoseuduilla.[3]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään paiseruttoa voidaan hoitaa tehokkailla antibiooteilla, ja tauti on täysin hoidettavissa, jos lääkitys aloitetaan ajoissa. Tautia estetään myös laajoilla myrkytyskampanjoilla ja yleisen hygienian parantamisella.[7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisin Euroopassa tunnettu ruttopandemia aiheutti Justinianuksen ruton nimellä tunnetun epidemian vuosina 541–544. Tämä epidemia oli tullut ilmeisesti Afrikasta.[8] Ensimmäinen pandemia jatkui Euroopassa vuoteen 767 asti. Toisen ruttopandemian ensimmäinen ja tuhoisin epidemia oli musta surma 1346–1353. Sen jälkeen tuli uusia epidemioita, ja koko pandemia kesti vuosiin 1650–1722 asti.[9] Kolmas ruttopandemia alkoi 1800-luvulla, mutta se saatiin pysäytettyä.[9]
Madagaskar on nykyisin eniten rutosta kärsivä maa maailmassa. Saarella on vuosittain toistuvia ruttoepidemioita, kuten talven 2014–2015 epidemia, jossa kuoli useita kymmeniä ihmisiä.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Benedictow, Ole J.: The Black Death 1346–1353: The Complete History. The Boydell Press, 2004. ISBN 1-84383-214-3.
- Heikura, Pekka T.: Musta surma (pdf) Tieteessä tapahtuu. 8/2003. Viitattu 12.11.2013.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
- ↑ Benedictow 2004, s. xiv–xv
- ↑ a b c Heikura, s. 42.
- ↑ Rutto, Terveyskirjasto
- ↑ Benedictow 2004, s. 58.
- ↑ Benedictow 2004, s. 60.
- ↑ CDC Division of Vector-Borne Infectious Diseases: Plague Prevention and Control 30.3.2005. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Heikura 2003, s. 36–37.
- ↑ a b Benedictow 2004, s. XV.
- ↑ Plague in Madagascar, WHO 19.2.2015
- ↑ Kallioinen, Mika: Rutto & Rukous - Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa, s. 43-51. Jyväskylä: Atena, 2008, 2.p (tarkistettu). ISBN 978-951-796-580-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toimittaneet Marjomaa R., Nurmiainen J. ja Weiss H.: Ilmestyskirjan ratsastajat: sota, nälkä, taudit ja kuolema historiassa. Vastapaino, Tampere, 2000. ISBN 951-768-065-1. erit. s. 209-235.
- Boccaccio Giovanni, suomentaneet Lahti Ilmari ja Hokkanen Vilho: Decamerone. Tammi, Helsinki, 1999. ISBN 951-31-1647-6.
