TEEMU KASKINEN - Sinulle, yö

A A
30.11.2009 00:01

HANNU WAARALA

TEEMU KASKINEN
Sinulle, yö
WSOY 2009, 269 s.
Kenties perinteellisen jähmeät ja realistiset sotakirjat edustavat jo katoavaa kansanperinnettä. Veijo Meren Manillaköysi ja muu tuotanto ovat vahvasti sytyttäneet nuoremman polven kirjailijoiden mielikuvitusta. Meren romaanien taitava sisäkertomusten käyttö on niinikään nykykirjallisuudessa varsin suosittua.

Esimerkiksi Kauko Röyhkä (s. 1959) ja nyt Teemu Kaskinen (s. 1976) kirjoittavat toisenlaisia sotakirjoja. Niissä tosisiasioiden edelle ajavat absurdit anekdootit ja surrealistiset tilanteet.

Lähtökohtia uuteen sodankuvaukseen voi löytää myöskin elokuvasta, Joseph Hellerin absurdista Vietnam-romaanista Me sotasankarit, josta Robert Altman teki mainion satiirisen elokuvan M.A.S.H. Mutta kaukana Kaskisen surrealistisesta sotaromaanista Sinulle, yö ei ole myöskään Quentin Tarantinon elokuva Kunniattomat paskiaiset.

Kaskisen romaanissa on samaa päätöntä ja raakaa menoa, tietokonepelien kalseaa ja kylmää kyytiä kuin Tarantinolla on suhteessa toisen maailmansodan tapahtumiin.

Kaskisen romaanissa suomalaiset ovat hyökänneet Norjaan öljyn vuoksi. Norjalaiset on puolivillaisena sotakansana helppo nakki suomalaisille. Mutta vastassa on myös Nato ja USA.

Eivätkä suurvallat anna maailman ajautua kolmanteen maailmansotaan suomalaisten ahneuden vuoksi.

Tarinankertojana Kaskinen on enemmän kuin lupaus. Romaaniin sisältyvä kommunisti-Kaskisen hammaskalustoa koskeva sisätarina on kerta kaikkiaan huikaiseva suoritus.

Taitavana kirjoittajana Teemu Kaskinen kuitenkin välillä keksimällä keksii liian pitkälle meneviä vertauskuvia, jotka astuvat ikäänkuin ulos, liian kauas romaanin kuvaaman maailman varsinaisesta käymistilasta ja perustunnelmasta. Mutta romaanin kokonaisuus osoittaa suurta lahjakkuutta.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia