Valamon luostari

Kiireettömyys kutsuu

Valamon Kulttuurikeskus antaa tilat monipuoliselle toiminnalle

Valamon luostarissa on perinteisesti harjoitettu kulttuuritoimintaa. Vanha luostari tunnettiin kyllä talonpoikaisluostarina, mutta veljestön työpajoissa maalattiin ikoneja, harjoitettiin valokuvausta ja kirjansidontaa. Keljoissa jäljennettiin käsikirjoituksia. Painettujen kirjojen kustantamisen Valamon luostari aloitti jo 1860-luvulla.

Uuden Valamon kulttuuritoiminta pääsi nousuun, kun Antero Turkin suunnittelema Kulttuurikeskuksen rakennus valmistui ja vihittiin käyttöön 21.–23.9.1984 juhlallisessa seminaarissa, jonka kutsui koolle arkkipiispa Paavali.

Kulttuurikeskuksen tiloissa aloittivat toimintansa Valamon konservointilaitos sekä Valamon luostarin kirjasto ja arkisto. Kuva ja sana löysivät sijansa saman katon alta.

Kirjaston keskitilaa hallitsee oktagoni, kahdeksankulmio, joka palaa varhaiskristilliseen symboliikkaan ja Bysantin arkkitehtuuriin. Se viittaa viikon kahdeksanteen, Ylösnousemuksen päivään ja luomistapahtuman jälkeiseen levon päivään. Kahdeksankulmion sisäkehällä näkyy Sakari Marilan raikkaan värikäs maalaus ”Päivien kehrä”, jonka abstrakti muotokieli liittyy omaan aikaamme.

Kulttuurikeskuksen kokoustilat tuovat yhteen niin ortodokseja kuin myös muita yhteisöjä, jotka haluavat tapahtumilleen luostarin suomat rauhalliset puitteet.

Valamon luostarin kulttuuritoiminnan kautta Suomen ortodoksinen kirkko alkoi 1980-luvulla avautua yhteiskuntaan päin, ja luostarista alettiin puhua ”ikkunana ortodoksisuuteen”.

Vuonna 2006 valmistui Kulttuurikeskuksen laajennusosa, joka tarjoaa muun muassa näyttelytilat luostarin historialliselle esineistölle ja vaihtuville näyttelyille.