Onni Wetterhoff on eräkirjallisuuden Lönnrot

kirjat

Nykyisen Hämeenlinnan lähiseutu on ollut 1800-luvun lopulla villiä erämaata karhuineen, susineen ja ilveksineen. Hämeenlinnalaisten eräpolku alkoi heti pihanperältä, Miemala, Sääjärvi, Hangasmäki ja Kontuvuori olivat tuolloin koskematonta luontoa, joka tarjosi kaikelle riistalle turvallisen elinympäristön ja seudun eränkävijöille ehtymättömän riistamaan.

Suomalaisuuden eräkirjallisuuden uranuurtaja Onni Wetterhoff kuvaa elämää Hämeessä ja myös ruotsinkielisellä rannikolla ja Venäjällä vuosina 1883 ja 1887 ruotsinkielellä ilmestyneissä pääteoksissaan Från skog och sjö I ja II.

Nyt kirjat on uudelleen suomentanut Erkki Timonen ja ne ilmestyivät yhtenä teoksena Metsälehti Kustannuksen julkaisemina nimellä Saloilta ja vesiltä.

Onni oli Fredrikan isoveli

Wetterhoffin tarinoita on aiemminkin julkaistu, mutta uusimpaan laitokseen liittyy emeritusprofessori Matti Leikolan esipuhe, jossa käsitellään Onni Wetterhoffia. Se tuo kirjoittajan ja hänen monivaiheisen elämänsä lähelle lukijaa.

Hän syntyi vuonna 1835 Helsingissä ja oli kuuluisan Fredrika Wetterhoffin isoveli. Onni oli jo poikavuosinaan innokas erämies ja samoilija.

Koulunkäynti ei hänelle maistunut ja lukion kesken lopetettuaan hän liittyi aliupseerina Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonaan vuonna 1854. Hän erosi armeijasta aliluutnanttina vuonna 1859 ja lähti Evolle opiskelemaan metsänhoitajaksi. Vuonna 1861 hän valmistui metsäkonduktööriksi.

Hän kokeili välillä näyttelijänuraa Helsingissä, mutta pestautui hetken päästä johtamaan ruotsalaista puutavaran vientiyritystä Venäjän Pihkovan kuvernementissa.

1870-luvun lopussa Wetterhoff vuokrasi kuulun helsinkiläisravintolan Kappelin, jonka isäntänä hän viihtyi muutaman vuoden ajan.

Onni Wetterhoff avioitui 42-vuotiaana itseään 18 vuotta nuoremman ruotsalaisen Anna Necsherin kanssa. Lyhyestä liitosta syntyi vuonna 1878 esikoispoika Adolf Fredrin eli Fritz, josta tuli myöhemmin kuulu jääkärivärvääjä. Anna kuoli jo seuraavana vuonna ilmeisesti uuteen synnytykseen.

Vasta Hämeenlinnaan muutettuaan Onni Wetterhoff aloitti kirjoittamisen. Hän kuoli vain 56-vuotiaana helmikuussa vuonna 1892 pitkään sairasteltuaan.

Aikalaiskuvaus Hämeestä ja hämäläisistä

Wetterhoffin teos Saloilta ja vesiltä on enemmän kuin eräkirja. Se on mainio aikalaiskuvaus hämäläisistä, Pohjanmaan ruotsinkielisistä ja mikei myös venäläisistä kansanihmisistä. Wetterhoff taitaa maalata lukijan eteen upean luonnon monisäikeisesti ja elävästi.

Wetterhoff ei kirjoita vain omista kokemuksistaan, vaan kertoo kuulemiaan ja muistiin merkitsemiään tarinoita. Tällainen on muun muassa kuvaus mainekkaasta karhunkaatajasta, hauholaisesta Erkki Heinäkankaasta. Kirjailija sonnustautui tapaamaan jo ikääntynyttä eränmiestä yhdessä ystävänsä, hämeenlinnalaisen Paavo Cajanderin kanssa.

Toinen tunnettu hämäläinen eränkävijä on sääksmäkinen Kokko-Kustaa, jonka retket ulottuivat myös Hämeenlinnan ja Janakkalan salomaille.

Erityisen vauhdikas on kuvas venäläisten ammattikseen susia metsästävien likassien jahtimatkasta Hämeen läänin metsästysseuran susijahteihin.

Paikallisesta eräperinteestä kertovat tarinat onkiretkestä Kankaistenjärvelle ja joulunpyhien ilvesajosta Kalvolan metsäseudulla ovat mainioita vielä 2000-luvun lukijallekin. Paikkojen ja talojen nimet ovat säilyneet, mutta erämaita ei enää ole.

Wetterhoff kirjasi kansan tarinoita

Tarpeeton luku Wetterhoffin muuten mainiossa kirjassa on kertomus kruununnimismiehen järjestämästä mustalaisten rankaisuretkestä, johon myös kirjoittaja osallistui. Se ei ole erätarina, vaan nykyisillä mittareilla tarkasteltuna sangen rasisistinen episodi.

Metsästystä ja riistan kaatamista Wetterhoff kuvaa ansiokkaasti yksityiskohtia myöten. Hän säästää kuitenkin lukijaansa tarpeettomalta tappamisen kuvaukselta. Kevättalvisen hirvenkaatoreissun kuvaamisen Venäjällä hän kuittaa toteamalla: "Minusta on vastenmielistä kuvailla sen tarkemmin noita veritöitä, tyydyn vain toteamaan tuon viikon olleen suunnattoman rasittava."

Seurue kaatoi tuolloin neljä hirveä vahvassa lumessa, jossa saaliseläinten mahdollisuudet selvitä olivat perin heikot.

Onni Wetterhoffia voi kutsua eräkirjallisuuden Lönnrotiksi. Hän kiersi paljon, kuunteli kansan tarinat ja haastatteli niiden kertojat. Kertomukset saloilta ja vesiltä kiinnostavat varmasti myös 2000-luvun eräkirjallisuuden ystäviä. Ne avaavat ikkunan suomalaiseen eräperinteeseen ja 1800-luvun luontoon ja elämään laajemminkin. n



JUKKA VIITANIEMI



Onni Wetterhoff: Saloilta ja vesiltä (suomentanut Erkki Timonen). Metsälehti kustannus 2004.

Hämeenlinnan seudulla susijahteihin osallistui 1880-luvulla venäläisiä ammattimetsästäjiä, lukaaseja. Kuva teoksesta Saloilta ja vesiltä.