Vedestä voimaa
Pohjois-Karjalan Sähkö omistaa kymmenen vesivoimalaa ympäri Pohjois-Karjalaa ja ne sijaisevat Kuurnassa, Puntarikoskella, Jänisjoessa, Puhoksessa, Kuokkastenkoskella, Louhikoskella ja Palokissa.
Kaikilla voimalaitoksilla on oma tarinansa ja oikeastaa ihan oma luonteensakin. Ne ovat yhä toiminnassa oleva osa kunkin alueen paikallishistoriaa ja niiden kehittymistä.
Kuurnan voimala
Putouskorkeus: 6,9
Suunnitteluvirtaama: 316 m3/s
Kokonaisteho: 18 MW
Vuosienergia: 115 000 MWh
Jänisjoki - retkeilyelämys ja voimanlähde
Ruskeakosken voimala
Putouskorkeus: 20 m
Suunnitteluvirtaama: 21 m3/s
Kokonaisteho: 3,2 MW
Vuosienergia: 15 000 MWh
Ruskeakosken voimalaitoksen valmistuminen ja käyntiinlähtö tapahtuivat vuonna 1957. Sen läpi virtaa Melakko-järven vesi muodostaen Jänisjoen yläjuoksun. Voimalaitoksen Kaplan-tyyppisen turpiinin kehittämä energiamäärä on vuodessa keskimäärin 15 000 megawattituntia.
Vihtakosken voimala
Putouskorkeus: 8,3 m
Suunnitteluvirtaama: 21 m3/s
Kokonaisteho: 1,4 MW
Vuosienergia: 6 900 MWh
Vihtakoski sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Ruskeakoskesta Jänisjokea alaspäin mentäessä. Se valmistui käyttökuntoon vuonna 1952. Putouskorkeudeltaan ja tehoiltaan se on noin puolet pienempi Ruskeakoskeen verrattuna. Vihtakoski on PKS:n omistamista kymmenestä vesivoimalasta viidenneksi suurin ja se jauhaa sähköä 7 000 megawattituntia vuodessa.
Vihtakosken voimalaitoksen peruskorjaus valmistui vuonna 2007. Peruskorjauksessa uusittiin muun muassa voimalan keskeiset osat, eli generaattori ja turpiini sekä sähkö- ja automaatiojärjestelmät. Patoluukkujen sähkönsyöttö muutettiin sellaiseksi, että sähköhäiriön sattuessa patoluukkua voidaan ohjata myös akkujen avulla. Uusitun voimalan ennakoidaan toimivan näillä korjauksilla taas seuraavat 25 vuotta.
Saarion voimala
Putouskorkeus: 6,5 m
Suunnitteluvirtaama: 29 m3/s
Kokonaisteho: 1,6 MW
Vuosienergia: 6 300 MWh
Jänisjoen alajuoksulla sijaitsee vanha, nykyään museoitu Saarionkosken voimalaitos, joka aloitti Jänisjoen voimalaitosten historian 1908. Voimalaitos toimi uutterasti vuoden 1984 loppupuolelle saakka, jonka jälkeen se sai siirtyä museoksi viereen rakennetun uuden Saarionkosken voimalaitoksen käyttöönoton myötä. Putouskorkeutta Saarionkoskessa on noin 6,5 metriä ja turpiinina on vaaka-akselinen Kaplan. Voimalaitos sijaitsee osittain maan alla.
Vääräkosken voimala
Putouskorkeus: 7,5 m
Suunnitteluvirtaama: 29 m3/s
Kokonaisteho: 1,8 MW
Vuosienergia: 8 500 MWh
Tohmajärvellä Jänisjoen alajuoksulla, vähän ennen Venäjän rajaa sijaitsee Vääräkosken voimalaitos. Se otettiin käyttöön vuonna 1915 tuottamaan lisäenergiaa raudanjalostustoiminnan tarpeisiin. Tehtyään täyden voimantuottajan päivätyön, Vääräkosken voimalaitos pysäytettiin kesäkuussa 1992. Sen viereen valmistui jo saman vuoden joulukuussa uusi, teholtaan kaksinkertaistunut voimalaitos. Tässä yhteydessä automatisoitiin kaikkien Jänisjoen voimaloiden käyttö ja valvonta.
Puntarikosken voimala
Putouskorkeus: 11,7 m
Suunnitteluvirtaama: 70 m3/s
Kokonaisteho: 6 MW
Vuosienergia: 11 000 MWh
Kuokkastenkosken voimala
Putouskorkeus: 10 m
Suunnitteluvirtaama: 21 m3/s
Kokonaisteho: 1,95 MW
Vuosienergia: 5 500 MWh
Louhikosken voimala
Putouskorkeus: 11 m
Suunnitteluvirtaama: 5 m3/s
Kokonaisteho: 0,5 MW
Vuosienergia: 2 200 MWh
Puhoksen voimala
Putouskorkeus: 3,7 m
Suunnitteluvirtaama: 20 m3/s
Kokonaisteho: 0,8 MW
Vuosienergia: 1 500 MWh
Palokin voimala
Putouskorkeus: 20,7 m
Suunnitteluvirtaama: 40 m3/s
Kokonaisteho: 7,4 MW
Vuosienergia: 29 500 MWh
Sahatavaraa Pietarin tarpeisiin
Heinävedellä sijaitsevan Palokin kosken kuohujen voimaa on käytetty hyödyksi sahaustoimintaan ainakin jo 1700-luvulla.
Kylän vilkkain elämä sijoittuu kuitenkin vasta 1800-luvulle, jolloin kylällä vaikutti yhtiö nimeltään Hackman&Co. Sillä oli omistuksessaan laajat maa-alueet ja suuren sahan syytämää puutavaraa vietiin erityisesti Pietarin seudulle. Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen romahduttivat vientikaupan ja niin sahaustoiminta hiipui 1920-luvulla. Tuolta ajalta on jäljellä enää vain muutamia rakennuksia. Lintulan nunnaluostari muutti vuonna 1946 luovutetusta Karjalasta entiseen Hackmanin hoviin.
Patoon koski Palokissa yhdistää Juojärven ja Kermajärven. Koskeen valmistui voimalaitos vuonna 1961 alun perin Outokummun kaivoksen energiatarpeiden varmistamiseksi, mutta myöhemmin se siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen ja vuosituhannen vaihteessa uudeksi omistajaksi tuli Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.
Turpiini on perusrakenteeltaan pystyakselinen Kaplan. Voimalan turpiini ja generaattori ovat alkuperäiset, mutta niitä on modernisoitu myöhemmin automaation osalta.
Turpiinin läpi voidaan maksimissaan juoksuttaa vettä 40 m3/s.