|
Nikolai II. GMZ ”Tsarskoe Selo” |
Lahti on viimeinen Venäjän keisarin määräyksestä perustettu kaupunki Suomessa. Venäjän hallitsijat perustivat Suomen suuriruhtinaskuntaan Lahden lisäksi vain viisi kaupunkia: 1830-luvulla Heinolan, Mikkelin ja Jyväskylän, vuonna 1848 Joensuun ja vuonna 1861 Maarianhaminan. Keskiajalla Lahti oli kasvanut yhdeksi Hollolan suurimmista kylistä. Kaupungin perustaminen Lahteen oli esillä jo 1700-luvun puolivälissä. Hollolan kihlakuntaa Ruotsin vuoden 1746 valtiopäivillä edustanut Benjamin Busk teki asiasta esityksen, jota tuki myös kenraalikuvernööri Fredrik von Rosen. Aloite ei johtanut toimenpiteisiin. Kaupunkihanke nousi vakavasti uudelleen esille kun Lahteen saatiin rautatie ja Vesijärven kanava valmistui. Hyvät liikenneyhteydet tekivät Lahdesta vilkkaan asemakylän ja taajaman, joka veti puoleensa kauppiaita, käsityöläisiä ja teollisuutta. Asia oli esillä koko 1870-luvun, mutta ei juuri edistynyt. Heinäkuussa 1876 Uusi Suometar -lehti tiesi kertoa, että Lahdessa “taas puuhataan kovasti kaupunkia, josta jo ennen on ollut puhetta. Se pitäisi kiiruudella tulla alkuunsa... Kaupunki siitä tuleekin liikenteeltä sopivalle paikalle. Yhdellä puolella on rautatie ja toisella puolen isot vedet ja laivaliike. Sillä tavalla on puuhat, kun vaan pikaan päättyisi”. |
Seuraavana kesänä tapahtuneen Lahden kylän palon jälkeen kaupungin perustaminen tuli konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Niin pitkälle valtiovalta ei vielä ollut valmis menemään, mutta perusti Lahden kylän paikalle kuitenkin kauppalan. Se säilyi hallinnollisesti vielä Hollolan kunnan yhteydessä eikä sille asetettu kovinkaan kunnianhimoisia kasvutavoitteita. Kauppalalaiset itse uskoivat aluksi melko nopeaan kunnalliseen itsenäistymiseen. Ensimmäiseen 20 vuoteen ei kuitenkaan tapahtunut mitään.
Kauppalan yleinen kokous päätti 1890-luvun lopulla ryhtyä toden teolla selvittämään kaupun¬gistumisen mahdollisuuksia. Järjestysmies F. F. Frostell hankki vertailevaa aineistoa eri kau¬pungeista ja kauppaloista, muun muassa Maarianhaminasta saakka. Näiden tietojen pohjalta kauppalanhallitus laati suunnitelman Lahden kaupungin perustamisesta ja teki jopa esityksen kaupungin tulo- ja menoarvioksi. Kauppalan yleisen kokouksen siunaamista suunnitelmista muovattu anomus lähetettiin Hämeen läänin kuvernöörille, jossa toivottiin hänen ehdottavan kaupunginoikeuksien myöntämistä Lahdelle.
Hollolan kunta vastusti aietta voimakkaasti. Läänin kuvernööri G. A. von Kothen ei siitä välittänyt vaan puolsi ajatusta hallitsijalle 2.7.1900 lähettämässään lausunnossa “huomioonottaen viime vuosina tapahtuneen suuren edistymisen ja liikkeen vilkastumisen”. Myös senaatti kannatti ajatusta, mutta jostain syystä viivytteli lopullisen päätöksen kanssa. Lahtelaiset kiirehtivät asiaa useaan otteeseen. Vuonna 1904 senaatti laati ja hyväksyi Lahden perustamiskirjan, joka siihen liittyvine lausuntoineen toimitettiin edelleen hallitsijan ratkaistavaksi 29.5.1904.
Pietarissa asiakirjat pysähtyivät ministerivaltiosihteerin virastoon. Lahden kauppalanhallitus odotteli yli vuoden asian edistymisestä. Mutta kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan, se otti suoraan yhteyttä Suomen asiat hallitsijalle esittelevään ministerivaltiosihteeri Constantin Linderiin Pietarissa. Hankkeen ”lobbaajiksi” lähetettiin järjestysmies Frostell ja pankinjohtaja Carlstedt.
Frostell ja Carlstedt olivatkin tilanteeseen parhaat miehet. Edellinen tunsi kaupunkihankkeen perusteellisesti. Edvard Carlstedt tunsi puolestaan Pietarin. Hän oli siellä 1870-luvulla kuusi vuotta Valtion rautateiden palveluksessa, muun muassa Suomen aseman asemapäällikön apulaisena. Hän palasi uudelleen Pietariin vuonna 1888, jolloin hänet nimitettiin Suomen pankin komisariukseksi. Carlstedt työskenteli virassa lähes kymmenen vuotta ennen palaamistaan takaisin Lahteen.
Lahden puukirkko. Seppo Toivosen kokoelma |
Toimeliaat asiamiehet saivatkin hankkeen nytkähtämään eteenpäin. Huolimatta poliittisesti myrskyisästä suurlakkosyksystä 1905 ministerivaltiosihteeri Linder onnistui lopulta viimeistelemään asian. Keskiviikkona, marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1905 allekirjoitti Venäjän tsaari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II Lahden kaupungin perustamisasiakirjan Pietarhovissa olevassa työhuoneessaan. Linderin poistuessa Nikolai II:n audienssilta päättyi 27 vuotta kestänyt Lahden kauppalakausi. Lahden kunnallinen itsenäistyminen oli lähes pelkästään lahtelaisten itsensä aloitteellisuuden ja tarmon ansiota. Hollolan kunta vastusti sitä loppuun asti. Valtiokaan ei sitä erityisesti kannattanut, mutta ei myös suuremmin vastustanut, kun siitä ei aiheutunut uusia kustannuksia. Lahtelaiset saattoivatkin hyvällä syyllä todeta, että heidän uusi kaupunkinsa oli “maamme kaupunkien joukossa ensimmäinen, joka on kaupungiksi kohonnut kokonaan omin voimin ja luonnollisen kehityksen pakosta.” |
Teksti: Esa Hassinen. Lahden kaupungin perustaja Nikolai II, Lahden historiallinen museo, 2005